Tsunamista on pian kulunut tasan kymmenen vuotta, mutta Thaimaassa lähestyvästä muistopäivästä ei ole tehty suurta numeroa.
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran viisi vuotta sitten, kun tsunamista oli kulunut tasan kymmenen vuotta.
Sukellusyrittäjä Janne Miikkulainen kertoo, että thaimaalaisilla on tapana katsoa eteenpäin, eikä pysähtyä murehtimaan menneitä.
– Voisi sanoa, että thaimaalaiset eivät ole kansaa, joka jää märehtimään.
Tsunamin iskiessä Thaimaan rannoille Miikkulainen ja hänen sukellusyrityksensä Raya Divers joutuivat tapahtumien keskipisteeseen.
Hän kuitenkin kertoo tsunamin painuneen unohduksiin jo vuosia sitten.
– Kun sitä muistelee, tulee paljon tarinoita mieleen. Joitain todella surullisia ja toisia todella onnellisia, kertoo Helsingissä käymässä ollut Miikkulainen.
Miikkulainen näyttää pystyyn nousseita käsikarvojaan, kun hän kertoo sukellusretkellä mukana olleesta perheenisästä, joka kadotti perheensä tsunamin alle. Lohduttomalta tuntuneiden etsintöjen jälkeen perheenjäsenet lopulta löysivät toisensa hengissä rannalta.
Yhtäkkiä meri nousi
Miikkulainen on lukuisia kertoja kerrannut ääneen tapaninpäivän 2004 tapahtumia. Hän oli silloin asiakkaidensa kanssa sukellusretkellä.
Tropiikin lämpö kietoi syliinsä
Sukellusyrittäjä Janne Miikkulaisella on monta hyvää syytä jäädä Thaimaahan. Hän on viihtynyt Kaakkois-Aasiassa jo 17 vuotta.
Ilmasto
Varsinkin alkuvaiheessa maa kiinnosti, erityisesti sen ilmasto, lämpö ja astetta rennompi ote elämään kuin täällä Suomessa.
Yritys
Omien firmojen kehittäminen on kiinnostanut. Elanto tulee Thaimaasta, joten Thaimaassa ollaan. Yritys on kasvanut vuosien varrella ja nykyään istun sukeltamisen sijaan toimistossa excelin ääressä. Meillä on viisi sukelluskeskusta eri puolilla maata. Lisäksi olemme juuri aloittaneet rantaravintolan pyörittämisen Phuketissa.
Sukellus
Tietenkin sukeltaminen ja kaikki siihen liittyvä on saanut jäämään. Vanha totuus on, että helppo tapa tappaa hyvä harrastus on tehdä siitä työ. Nyt kaiken toimistossa istumisen jälkeen sukelluspullo tuntuu jälleen mukavalta selässä.
Yhtäkkiä meren pinta nousi, saaret katosivat näkymättömiin. Sitten meri vetäytyi metrejä alaspäin.
Miikkulainen ja hänen työkaverinsa tiesivät heti, mitä pitäisi tehdä. Ajaa kauas rannasta, kohti syvää vettä. Nopea päätös koitui heidän pelastuksekseen.
– Saimme hetken vakuutella paikallista venehenkilökuntaamme, että näin on tehtävä. Rannan lähellä olisi ollut kaikkein turvattominta, kun tsunami iski.
Avomerellä sukellusretkeläiset odottivat. Päivä kului, eväät syötiin, minuutit juoksivat hitaasti. Venekunta suuntasi takaisin kohti rantaa ennen auringonlaskua.
– Meillä ei ollut aavistustakaan, millainen näky meitä Khao Lakilla odotti. Rannalle pääsy oli aikamoinen shokki.
Tuho oli täydellinen.
Miikkulainen muistelee, että seuraavat päivät hän työskenteli vaistonsa varassa. Sukellusyrityksen työntekijät ryhtyivät heti avustustöihin. Selviytyneiden suomalaisten nimet ja yhteystiedot otettiin ylös ja välitettiin eteenpäin, tarjottiin ruokaa ja ensiapua, pidettiin järjestystä yllä.
Arki saapui ripeästi
Tsunamin tuoma julkisuus tuli Miikkulaiselle yllätyksenä.
– Monille on tullut sellainen kuva, että olin siellä aaltojen keskellä ja kroolaten pelastin ihmisiä, mutta eihän se niin mennyt. Kiireessä aina sanoin puhelimessa aina vaan muutaman sanan, ja sitten viikkoa myöhemmin tajusin, että olimme olleet kaikkien lehtien etusivuilla.
Miikkulainen kertoo arjen palanneen paratiisiin melko nopeasti tsunamin jälkeen. Hän pitää puheita pitkästä turistikadosta perättöminä.
– Tsunamin jälkeen ensimmäiset suomalaisten lomalennot tulivat takaisin Phuketiin jo helmikuussa 2005, ja seuraavaan syksyyn mennessä meno oli jo normaalia. Pahimmin kärsineillä alueilla, kuten Khao Lakilla, jälleenrakennustyöt toki kestivät pidempään.
Miikkulainen kertoo selvinneensä traumoista hyvin. Hän on oppinut katsomaan thaimaalaisten tavoin eteenpäin.