"Jääkausi on maailman suurin valhe", otsikoitiin Hymy-lehden numerossa 3/1976 Pertti "Spede" Pasasen tuottamaa dokumenttielokuvaa käsittelevä haastattelu. Mullistavaksi sanottu filmi perustui turkulaisen harrastajatutkijan Keijo Parkkusen näkemyksiin.
Parkkusen mukaan esimerkiksi mannerjäiden sulamiseen liitetyt hiidenkirnut ja pirunpellot olisivat syntyneet Maata kiertävien, sähköisesti varautuneiden vesimassojen syöksyttyä taivaalta valtavina vesipyörteinä.
Pyörre olisi sulattanut kiven osuttuaan kallioon ja pyörittänyt kivimassaa, kunnes sähkövaraus olisi hiipunut. Parkkunen julkaisi tutkimuksistaan kirjan Sadan vuoden harha-askel vuonna 1984.
Parkkunen kertoo Hymyn haastattelussa, että elokuvan esittäminen MTV:llä ei onnistuisi sen "arkaluontoisuuden" vuoksi ja pohtii mahdollisuutta saada se Yleisradion ohjelmistoon.
Pasanen väitti myöhemmin, että Geologian tutkimuskeskuksen (GTK) silloinen ylijohtaja olisi soittanut MTV:n ohjelmapäällikölle ja kieltänyt ohjelman esittämisen.
– Nyt edesmennyt ylijohtaja vetosi silloin siihen, että meidän dokumenttimme häiritsee heidän tutkimuksiaan, Pasanen sanoi Ilta-Sanomien haastattelussa helmikuussa 1997.
Myös Tuomas Marjamäen Spede, nimittäin -kirjassa (Docendo 2017) sivutaan Parkkusen ja Pasasen yhteistyötä sekä elokuvaa.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
Yhteistyö jatkui vuosikymmeniä
Turun yliopiston kulttuurihistorian opiskelija Eemu Laurila kirjoittaa ensimmäistä kokonaisesitystä Parkkusen elämästä vielä julkaisemattomaan artikkelikokoelmaan.
Parkkunen ja Pasanen tapasivat Pähkähullu Suomi -elokuvan kuvauksissa 60-luvun lopulla.
– Kyseisessä elokuvassa Keijo (Parkkunen) ajoi Tornado-merkkistä pikavenettä. Miehet ystävystyivät, ja alkoivat pitää yhteyttä, Laurila kertoo MTV Uutisille sähköpostitse.
Parkkunen oli yrittänyt saada todisteita näkemyksilleen kaivamalla Turun Runosmäellä sijainnutta pirunpeltoa vuonna 1982.
Kaivaukset oli keskeytetty, ja Parkkunen oli saanut sakot muinaismuiston tärvelemisestä.
– Keijo oli tunnettu liikemies Turussa jo 1950- ja 60-luvuilla, mutta Runosmäen tapaus oli se, mistä hänet koko loppuelämänsä muistettiin. Kirjansa ansiosta hän oli tunnettu ainakin vaihtoehtoteorioista kiinnostuneiden parissa, Laurila sanoo.
Parkkunen sai Pasasen myös rahoittajaksi kaivausprojektiin 90-luvulla todistaakseen teoriansa.
Jalasjärven kunnassa Ylivallissa sijaitsevalta Isovuorelta oli löydetty läpimitaltaan noin 14-metrinen kalliosyvennys 80-luvun alussa. Pirunpesäksi kutsuttua muodostelmaa epäiltiin suureksi hiidenkirnuksi.
Pasanen vuokrasi Isovuoren 30 vuodeksi vuonna 1997 ja aloitti kaivaustyöt. Muodostelma osoittautui lopulta rapaumaonkaloksi.
Pasaselle kaivauksista koitui Marjamäen kirjan mukaan 500 000 markan eli noin 120 000 euron lasku.
Kaksikolla oli Laurilan mukaan mahdollisesti suunnitteilla uusia projekteja, jotka jäivät toteutumatta Pasasen kuoleman vuoksi.
Isovuoren vuokraoikeus luovutettiin Jalasjärven kunnalle Pasasen kuoltua. Hänelle pystytettiin muistomerkki samalle paikalle vuonna 2005.
Parkkunen vetäytyi julkisuudesta 2010 -luvun puolivälissä ja kuoli 93-vuotiaana huhtikuussa 2020.
Elokuvasta ei jälkeäkään arkistoissa
Hymyn haastattelun mukaan elokuva olisi kuvattu Lapissa kesällä 1975. Parkkunen kertoo kirjassaan, että Spede olisi "suunnitellut" ohjelman tekemistä vielä 1984.
Muotoilu antaa ymmärtää, että materiaalia ei olisi leikattu valmiiksi.
Kirjasta löytyvissä kuvissa Parkkunen ja Pasanen kiertävät yhdessä Lappia. Kuvien lähteeksi on merkitty Spede-yhtiöt. On epäselvää, ovatko kuvat filmatusta materiaalista vai tausta-aineistoa kuvauksista.
Teksti jatkuu kuvan jälkeen.
MTV:n tai Ylen arkistoissa ei tiedetä elokuvaan liittyvästä aineistosta. Kansallisen audiovisuaalisen arkiston (KAVI) radio -ja televisioarkistosta elokuvan epäillään jääneen suunnitteluasteelle.
Pasasen pitkäaikainen ystävä, Spede-Idea Oy:n toimitusjohtaja Raimo Kaukinen vastasi Pasasen henkilökohtaisesta kirjanpidosta tämän kuoleman jälkeen.
Hän kertoo MTV Uutisille Pasasen puhuneen elokuvasta useaan kertaan ja sanoneen, että sen esittäminen kiellettiin.
Kaukinen sanoo etsineensä elokuvaa Pasasen aineistoista, mutta tuloksetta. Myöskään Parkkusen perikunnalla ei Laurilan mukaan ole tietoa elokuvasta.
Päätyikö filmimateriaali kaatopaikalle?
Tuomas Marjamäki pitää mahdollisena, että Pasanen olisi maininnut elokuvasta MTV:lle. Hän ei usko, että ulkopuolinen taho olisi kieltänyt elokuvan esittämisen.
– Luulen, että esittämiseen ei ole ollut kiinnostusta kaupallisessa mielessä. Ehkä elokuvassa esitettyjä teorioita on pidetty sen verran epätieteellisinä, että sitä ei ole haluttu näyttää, Marjamäki sanoo.
Laurila uskoo, että joko MTV tai GTK on suhtautunut elokuvaan torjuvasti.
– On myös mahdollista, että kielteinen esityspäätös on saatu, ennen kuin dokumentti on ehditty leikata ja sen viimeistely on siksi jäänyt tekemättä, hän sanoo.
Pasasen jäämistöä ei ole talletettu. Marjamäki kertoo, että Pasasen toimistosta tyhjennettiin valtava määrä sekalaista videomateriaalia tämän kuoleman jälkeen.
Filmi on mahdollisesti voinut päätyä kaatopaikalle muun aineiston mukana.
Laurila haluaa uskoa, että elokuva löytyisi edes leikkaamattomana versiona.
– Se olisi uskomaton kulttuurihistoriallinen löytö ja toisi mahdollisesti esiin uusia puolia Spedestäkin.