Muhammed-pilapiirroksesta tunnettu Lars Vilks oli salamyhkäisellä vierailulla Suomessa – MTV selvitti, mitä Iissä tapahtui vuonna 2010

1:26
Katuiko Lars Vilks Muhammed-pilapiirrostaan? Katso pätkä MTV:n haastattelusta vuodelta 2010.

Pilakuviensa vuoksi uhkauksia saanut taiteilija majaili pohjoispohjanmaalaisessa maakunnassa salanimellä vuonna 2010. Tuolloin ympäristötaidetapahtuman järjestäjät pitivät suojelupoliisin kehotuksesta taiteilijan identiteetin avajaisiin asti salaisuutena.

”He suosittelivat minua pakenemaan maan alle, vaihtaisin identiteettiä, hankkisin parran, aurinkolasit.” *

”Mutta eihän se sovi taiteilijalle.”

Kesän alussa kuvanveistäjä Antti Ylönen oli saanut kotiinsa erityisen vieraan Ruotsista.

Päivisin hän avusti vierastaan taideteoksen rakennuksessa ja iltaisin he pitivät toisilleen seuraa.

– Rakentaminen oli mainiota ja hauskaa, iltaisin istuimme kuistilla ja juttelimme. Tulimme hyvinkin tutuiksi.

Ympäristötaidetapahtuma Art Ii Biennaalin taiteilija Lars Vilks oli saapunut Iihin tekemään ympäristötaidetta kaikessa hiljaisuudessa.

Lähes kaikille tapaamilleen henkilöille taiteilija esiteltiin nimellä ”Lauri Vilkas”. Ylönen oli yksi harvoista, joille Vilksin todellinen identiteetti oli paljastettu. Toki osa paikallisista taidetapahtuman järjestäjistä tunsi hänet jo ennakkoon, Vilks oli vieraillut Art Ii Biennaalissa jo muutama vuosi aiemmin.

Jo vuonna 2010 Lars Vilks oli elänyt muutaman vuoden tappouhkausten ja väkivallanteon yritysten varjossa. 

Kaikki sai alkunsa Vilksin suunnittelemasta liikenneympyräkoira-teoksesta Ruotsiin, joka esitti profeetta Muhammedia. 

Agenttielokuvan tunnelmaa

”Turvallisuuspoliisin on minimoitava riskit niin pitkälle kuin mahdollista. Se haluaa valvoa kaikkea. Jos jotain sattuisi, turvallisuuspoliisi joutuisi häpeämään.”

Kuukausi ennen Suomen vierailuaan Vilksin kimppuun oli käyty hänen ollessaan luennoimassa Uppsalan yliopistolla ja hänen kotinsa oli yritetty polttaa. 

Art Ii biennaalin silloinen toiminnanjohtaja Leena Vuotovesi kertoo, että Lars Vilksin turvallisuuden varjelemiseksi nähtiin paljon vaivaa. Kaksi siviiliasuista poliisia kulki Vilksin matkassa ympäri vuorokauden. Turvallisuusohjeet saatiin suojelupoliisilta.

Median annettiin haastatella Vilksiä etukäteen, mutta kaikkien kanssa tehtiin sopimus taiteilijan henkilöllisyyden salassapidosta, kunnes avajaiset oli vietetty.  

Oli järjestäjälle melkoinen järkytys, kun maakuntalehden sivuilla Lars Vilksin henkilöllisyys kerrottiinkin ennenaikaisesti. 

– Haastattelut oli tarkoitus julkaista vasta silloin, kun hän oli poistumassa maasta. Siinä tapahtui ikävä tietovuoto ja se aiheutti aikamoisen mediarumban avajaisiin, Vuotovirta muistelee tapahtumia.

Hän sanoo, että silloin yhden median kanssa kirjallinen sopimus jäi tekemättä, jonka takia tieto pääsi vuotamaan julkisuuteen.

Henkilöllisyyden paljastuminen pisti avajaisjärjestelyt uusiksi.

– Siinä vaiheessa jo pari supon tyyppiä ajeli katumaasturilla ympäri kylää mustat lasit päässä ja vahti, että täällä on turvallista, Antti Ylönen muistelee.

Samassa yhteydessä mediaan levisi väärää tietoa, että Lars Vilksin esiintyminen olisi hyllytetty avajaisista ja Vilks poistunut maasta. Näin ei kuitenkaan ollut.

– Kun avajaiset alkoivat, vein Larsin paikallisen huoltoaseman baarin takahuoneeseen piiloon. Hän liittyi joukkoon vasta, kun hänen teoksensa esittelyn vuoro oli. Avajaiset peruttiin Kulttuurikauppilan taidekeskukselta ja siirrettiin paikallisen metsästysseuran majalle metsän keskelle. Sinne ei kukaan muu osannut tulla kuin meidän ydinporukkamme, Ylönen nauraa.

Vilksiä hänen henkilöllisyytensä paljastuminen ei vaivannut.

– Hän ei itse ollut missään vaiheessa huolestunut julkisuudesta tai turvallisuudestaan. Muistan, kun hän sanoi, että jos jossain maailmassa on turvallista, niin se on täällä [Iissä], Vuotovesi muistelee.

Pienen pieni koira

”Pilakuva ei ole suuri asia täällä, niitä on aina tehty eikä niistä pidä välittää, ne eivät ole henkilökohtaisia.”

Vilksin tapasi myös MTV:n toimittaja Merja Sundström. Itseasiassa Vilks oli saapunut Iihin Helsingin kautta yhdessä Sundströmin kanssa. 

Helsinki-Vantaan lentokentällä Sundström tapasi poikkeuksellisen risaisesti pukeutuneen Vilksin. Miehen nahkatakki oli repsottava ja olemus boheemi.  

– Se oli salamyhkäistä ja hirveän jännittävää matkustaa henkilön kanssa, jota islamistiset salamurhaajat saattaisivat seurata missä tahansa. Ei kai sentään Suomessa, Sundström ajatteli tuolloin.

– Vilks vaikutti kiihkottomalta ja humaanilta taiteen ex-professorilta, hän muistelee ensikohtaamistaan 11 vuoden takaa.

Hän kertoi yhteisen matkan aikana avoimesti haluavansa asua yhä kodissaan tuhopolttoyrityksestä huolimatta. Hän halusi jatkaa työtään kuvanveistäjänä ja puhua julkisesti sananvapauden ja taiteen puolesta uhkauksista huolimatta. Säpo arvioi Vilksin tarvitsevan valvontaa vuorokauden ympäri, mutta hän itse ei vaikuttanut pelkäävän henkensä puolesta.

Tieto taiteilijan vierailusta oli niin salainen, että MTV:n sisälläkin siitä tiesi vain muutama henkilö. Juttua työstettiin koodinimellä.

Kun Sundström haastatteli taiteilijaa Iin keskustassa taideteoksen kupeessa, tapahtui jotain yllättävää. 

Hän halusi havainnollistaa jotain oleellista sananvapaudesta.

Lars Vilks otti kynän käteen ja piirsi toimittajan lehtiöön maisemakuvan, jonka keskellä oli liikenneympyrä ja pienen pieni koira. Kuvan alla oli myös teksti: Profeten M som rondellhund.

– Hän sanoi minulle, että vaikka hän piirtäisi vain pisteen, se voidaan nähdä haluttaessa jumalanpilkkana. Hän halusi sillä sanoa, että katsojalla on myös vastuu näkemästään, Sundström muistelee tilannetta.

Kun Lars Vilksistä kertova uutisjuttu ja pitkä Huomenta Suomen haastattelu menivät julki, ei piirrosta televisiossa nähty. Turvallisuussyistä. 

Video: Näin Lars Vilksin salaisesta vierailusta Suomessa uutisoitiin Huomenta Suomessa 14.6.2010. Juttu jatkuu videon jälkeen.

5:23

Vapaudenpatsas, "rotisko"

”Minua kiinnosti, mikä taiteessa on sallittua, mitä hyväksytään moraalisesti ja poliittisesti.”

Lars Vilks mielellään heittäytyi haastamaan keskustelukumppaniaan ja laittoi tämän pohtimaan näkemyksiään. Vanhoista lehtihaastatteluista ja paikallisten kertomuksista päätellen usein niiden aiheina oli sananvapaus. 

Leena Vuotovirtaan se teki lähtemättömän vaikutuksen. 

– Hän sanoi minulle, että hänellä on ollut mahdollista käydä tämä taistelu vapauden puolesta. Hän on sellaisessa elämäntilanteessa, että hän voi sen tehdä. Hän kokee, että keskustelu on aloitettava ja vapauden eteen täytyy töitä tehdä ja kuka sen tekee, ellei hän sitä aloita, kun hänellä on siihen mahdollisuus. 

Taidehistorian tohtori ja kuvataiteilija Lars Vilks luonnehti itseään käsitetaiteilijaksi. Hän halusi tutkia taiteen rajoja ja herättää keskustelua. 

– Lars sananvapauden puolustajana pohti sananvapauden rajoja, etsi niitä ja löysikin, Ylönen pohtii.

Myös Vilksin Asema-ympäristötaideteos on herättänyt paikallisissa keskustelua viimeiset 10 vuotta. Kuten myös samaan Ladonia-mikrovaltioon liittyvät muut teokset Nimis ja Arx, jotka Vilks pystytti aikoinaan luonnonsuojelualueelle Ruotsissa. 

Vilks kutsui Asemaa mediahaastatteluissa iiläisten omaksi vapaudenpatsaaksi, paikalliset ”hirveäksi rotiskoksi”.

– Se todella herätti keskustelua ja oli ihmisten kestopuheenaihe, Ylönen muistelee.

Voinee sanoa, että teosta jopa osittain vihattiin kylällä.

Juhannuksena 2010 se koitettiin tuikata tuleen, jonka jälkeen se piti käsitellä palonestoaineella. 

Lopulta kiipeilytapaukset ja ajan myötä tapahtunut puutaideteoksen lahoaminen olivat liikaa. Teos päätettiin muutama kuukausi sitten purkaa. 

Ehkä iiläisten valtavirrasta poiketen Ylönen olisi halunnut säilyttää teoksen paikoillaan. 

– Kun ajattelee mitä Larsille kävi, niin se olisi tietenkin ollut ainoita Larsin töitä, joita vielä on pystyssä. Mielestäni se ei ollut vielä purkukunnossa, Ylönen ajattelee.

Traaginen onnettomuus

”Minä elän huolettomasti, ajattelen, ettei minulle mitään tapahdu tai ehdin kyllä karkuun.”

Alkuviikosta Antti Ylönen jätti taideotoksen paikalle kynttilän. Joku muu oli käynyt muistamassa Lars Vilksiä ruusukimpulla. 

Viime sunnuntaina 75-vuotias Lars Vilks menehtyi Ruotsissa auto-onnettomuudessa yhdessä kahden poliisin kanssa, jotka suojelivat häntä. 

– Siitä tuli aika ikävä olo. Ei todellakaan olisi toivonut Larsille tuollaista lähtöä. Vaikka hänen elämänsäkin oli aika ikävää poliisin vartioinnissa. Se oli järkyttävä tapa lähteä. Siitä tuli aika ontto olo, Ylönen muistelee uutisia. 

Ruotsin poliisin tämänhetkisen käsityksen mukaan onnettomuuden todennäköisin syy oli puhjennut rengas. Salamurhan mahdollisuus kuitenkin aiotaan tutkinnassa selvittää, vaikka mikään ei varsinaisesti viittaa rikokseen.

Kun MTV:n entinen toimittaja Merja Sundström sai kuulla Vilksin menehtyneen auto-onnettomuudessa, hän pelkäsi tietysti ensin pahinta. 

Eikä syyttä, olihan aikoinaan ääri-islamistien toimesta luvattu 100 000 dollaria Vilksin hengestä. Ja viimeisen kymmenen vuoden aikana muutama salamurhasuunnitelma paljastunutkin.

– Jos Ruotsin turvallisuuspoliisin panssariautossa ei ole turvallista, niin missä sitten? Sundström pohtii.

Lars Vilks eli viimeiset vuosikymmenet poliisin vartiossa ja kuoli poliisin vartiossa. 

– Huolimatta siitä, miten tarkkaan me elämää vartioimme ja toisiamme suojelemme, elämä voi kuitenkin yllättää ja olla hauras. Kaikki ei ole meidän ihmisten varassa. Toivon ja uskon, että se on ollut puhtaasti onnettomuus, Leena Vuotovesi pohti.

– Vaikka Lars Vilks vuosia joutui elämään erittäin kontrolloitua elämää päätöstensä vuoksi, hän teki päätöksensä erittäin tietoisesti itse silloin ja valitsi tämän tien. 

* Artikkelin kursivoidut sitaatit ovat Lars Vilksin kommentteja haastattelusta MTV:n pitkässä Huomenta Suomi -ohjelmassa 14.6.2010. Koko haastattelu löytyy myös katsottavaksi videolta artikkelin keskeltä.

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja