Suomessa keskustellaan jälleen jatkosodasta ja nimenomaan siitä, millainen suhde meillä oli natsi-Saksaan ja sen sodanpäämääriin. Kävivätkö maat liittolaisina sotaa Neuvostoliittoa vastaan vai kävikö Suomi erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan?
Valtiotieteiden tohtori Jukka Seppinen pitää kiinni erillissota-teesistä.
– Ehdottomasti. Täytyy ymmärtää, miksi Adolf Hitler oli yhtäkkiä kiinnostunut Suomesta, hän sanoo.
Seppinen muistuttaa, että vielä Molotov-Ribbentrop-sopimuksen solmimisen aikaan elokuussa 1939 Hitler oli silmää räpäyttämättä luovuttanut Baltian maat, puolet Puolasta ja Suomen Josif Stalinille. Miksi siis natsi-Saksan johtajan asenne Suomeen muuttui?
– Barbarossa-suunnitelma (Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon 1941) oli yksinomaan natsi-Saksan suunnitelma. Kun Hitler alkoi katsella, mitä muuta sen liepeillä oli, hän näki, että Suomi oli jatkuvasti Neuvostoliiton hyökkäyksen uhan alla.
Seppinen painottaa, että Hitlerin strategiassa tärkeää oli Ruotsin rautamalmi Kiirunan alueella. Sen takia Saksa miehitti Tanskan ja Norjan.
– Kun Barbarossa-suunnitelma toteutettiin 22. kesäkuuta 1941 alkaen, Neuvostoliitto alkoi pommittaa samanaikaisesti Suomea. Muutaman päivän kuluttua Suomi totesi olevansa jälleen sodassa.
Tokihan ylipäällikkö Gustaf Mannerheim oli alkanut pian talvisodan jälkeen rakentaa uutta armeijaa ja Salpalinjaa. Tämä ei kuitenkaan Seppisen mukaan ole merkki liittosuhteesta.
– Voi esittää vertauksen tämän päivän Nato-suhteeseen. On paljon yhteistä, mutta ei liittosuhdetta. Natsi-Saksan kanssa ei tehty koskaan minkään näköistä liittosopimusta.
Suomella oli Seppisen mukaan intressi käyttää hyväkseen Saksan voimaa. Sen sijaan Suomi ei osallistunut yhteenkään Saksan sotatoimeen Neuvostoliittoa vastaan, hän painottaa.
Seppisen mukaan Hitlerin päätös sijoittaa 200 000 sotilasta Suomen Lappiin perustui puolestaan Ruotsin rautamalmin suojaamiseen Stalinin hyökkäykseltä.
– Ja vain tätä varten. Sehän tietenkin sopi Suomelle, koska silloin oma rintama Neuvostoliittoon lyheni ja saimme kilometriä kohti tehokkaamman ja vahvemman puolustuksen, Seppinen sanoo.
Hän myös painottaa, että siviilivalta Lapissa oli koko ajan suomalaisten käsissä.
Yksi huomattava seikka oli Seppisen mukaan se, että kun Itämerestä tuli suljettu meri Saksan hallitessa Tanskaa ja Norjaa. Suomessa oli suorastaan nälänhätä.
– Elintarvikkeita ja sotatarvikkeita saatiin vain Saksasta ja sen kontrollissa olevista maista. Se oli pakkotilanne. Olen jotenkin tyrmistynyt, ettei ymmärretä Suomen olleen todellisessa ahdingossa, Seppinen sanoo.
Seppiseltä on juuri ilmestynyt kirja Itsenäinen Suomi vakoilun maailmassa 1917–1945 (Docendo). Jatkoa seuraa ensi keväänä.