Suomessa keskustellaan jälleen jatkosodasta ja nimenomaan siitä, millainen suhde meillä oli natsi-Saksaan ja sen sodanpäämääriin. Kävivätkö maat liittolaisina sotaa Neuvostoliittoa vastaan vai kävikö Suomi erillissotaa Neuvostoliittoa vastaan?
Valtiotieteiden tohtori Jukka Seppinen pitää kiinni erillissota-teesistä.
– Ehdottomasti. Täytyy ymmärtää, miksi Adolf Hitler oli yhtäkkiä kiinnostunut Suomesta, hän sanoo.
Seppinen muistuttaa, että vielä Molotov-Ribbentrop-sopimuksen solmimisen aikaan elokuussa 1939 Hitler oli silmää räpäyttämättä luovuttanut Baltian maat, puolet Puolasta ja Suomen Josif Stalinille. Miksi siis natsi-Saksan johtajan asenne Suomeen muuttui?
– Barbarossa-suunnitelma (Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon 1941) oli yksinomaan natsi-Saksan suunnitelma. Kun Hitler alkoi katsella, mitä muuta sen liepeillä oli, hän näki, että Suomi oli jatkuvasti Neuvostoliiton hyökkäyksen uhan alla.
Ruotsin rautamalmi tärkeää Saksalle
Seppinen painottaa, että Hitlerin strategiassa tärkeää oli Ruotsin rautamalmi Kiirunan alueella. Sen takia Saksa miehitti Tanskan ja Norjan.
– Kun Barbarossa-suunnitelma toteutettiin 22. kesäkuuta 1941 alkaen, Neuvostoliitto alkoi pommittaa samanaikaisesti Suomea. Muutaman päivän kuluttua Suomi totesi olevansa jälleen sodassa.
Tokihan ylipäällikkö Gustaf Mannerheim oli alkanut pian talvisodan jälkeen rakentaa uutta armeijaa ja Salpalinjaa. Tämä ei kuitenkaan Seppisen mukaan ole merkki liittosuhteesta.
