Alueelliset erot sosiaali- ja terveyspalveluiden laadussa ovat nykyisin hyvin suuria. Kunnallisalan kehittämissäätiön tänään julkaistun tutkimuksen mukaan palveluiden taso ja käyttö vaihtelevat suuresti asuinpaikan mukaan.
Aalto-yliopiston tutkijoiden mukaan suomalaiset ovat hyvin epätasa-arvoisessa asemassa sote-palveluiden suhteen. Siinä missä toisaalla samasta palvelusta on pulaa, on toisaalla samasta ylitarjontaa.
Esimerkiksi leikkauksia tehdään eniten leikkaavassa Länsi-Pohjan sairaanhoitopiirissä lähes 400 tuhatta ihmistä kohden, kun Varsinais-Suomessa vastaava luku on 153. Tai esimerkiksi silmätautien vuoksi avohoidossa kävi Etelä-Savossa 133 ihmistä, kun HUS-alueella luku oli 49 tuhatta ihmistä kohden.
Tutkimusryhmän johtajan, Aalto-yliopiston professori Teemu Malmin mukaan sairastavuus tai yksityisten palveluiden käyttö ei voi olla syy näin isoon eroavaisuuteen.
– Tässä täytyy olla jollakin tavalla historialliset syyt siihen, kuinka paljon resursseja on kullakin alueella on tarjolla. Kun on resursseja, on tekijöitä, niin sitä myöten syntyy myös suoritteita ja palveluita, Malmi sanoo.
– Meillä oli ennen hyvin tiukasti ohjattu järjestelmä. 1990-alussa tämä valtion kontrolli lopettiin, jolloin kunnat lähtivät itse kehittämään omaa järjestelmäänsä. Silloin todennäköisesti tämä kokonaisote katosi, tutkimusryhmä toinen professori Erkki Vauramo sanoo.
Keskisuuri on kaunista?
Pienissä kunnissa asiantuntijuuden käyttö voi jäädä vajaaksi ja liian suurissa päällekkäisyydet tuovat lisähintaa. Pienten ja suurimpien kuntien kustannukset ovatkin tutkimuksen mukaan isompia kuin keskisuurten, 25 000–30 000 asukkaiden kuntien.