Sosiaalipolitiikan professori kuvaa raporttia sosiaali- ja terveydenhuollon valinnanvapaudesta avaruusraketin prototyypiksi, jolla ei vielä kannattaisi lähteä kuuhun.
Sosiaalipolitiikan professori Heikki Hiilamo palaisi sote-uudistuksessa alkuperäiseen marssijärjestykseen, jossa ensin toteutetaan sote-palveluiden integraatio ja rahoitus ja vasta sitten laajennettaisiin valinnanvapautta.
Lisäksi valinnanvapauden toimivuutta pitäisi aluksi kokeilla rajatusti. Näin havaittaisiin valuviat ennen kuin on myöhäistä, Hiilamo katsoo.
– Selvitysryhmän raportissakin myönnetään suoraan, että vertikaalinen integraatio ei toimi, eli erikoistason palvelut jäävät erilleen perustason palveluista. Se on selkeästi heikko kohta.
Kuntaliiton erityisasiantuntija Aila Puustinen-Korhonen on huolissaan siitä, miten valinnanvapaudessa saadaan luotua joustava ja toimiva palveluketju niin, että asiakas ei katoa palveluiden välille. Tämä on hänen mielestään uhkana, kun peruspalveluiden tarjoajaa saa vaihtaa puolen vuoden välein.
– Minua huolettavat etenkin ne sosiaalipalvelujen asiakkaat, jotka ovat alun perinkin haluttomia ottamaan apua vastaan. Vaihtaminen pilkkoo asiakassuhteen tehokkaasti, Puustinen-Korhonen sanoo.
Haluaako asiakas valita?
Hiilamon mukaan valinnanvapauden on mahdollista toimia tiheään asutuilla alueilla. Pienemmillä paikkakunnilla se jäänee nimelliseksi.
