Sotaveteraani Kalle Niukkasen, 92, piina kylmässä talossa on pian ohi – koti kunnostetaan talkoovoimin

– Ensin vaihdettiin rännit, mutta sehän sitten paisui. Tehtiin pellityksiä ja tikkaita. Sitten pyysimme Facebookissa apua maalareilta, kertoo Peltipoikien toimitusjohtaja Juha Seppälä.

Avunpyynnön huomasi kangasniemeläinen maalari Mona Mikkonen.  

– Homma oli vain maalaria vailla. Virtasen maalitehdas oli jo lahjoittanut maalit. Soitin, että olen valmis maalaamaan, Mikkonen sanoo.

Savosta Mäntsälään

Maalarin kotoa kilometrejä työkohteeseen kertyi liki 300. Matka Etelä-Savosta Mäntsälään ei tuntunut pitkältä, kun tiesi olevansa hyvällä asialla.

– Kävin raaputtamassa vanhoja maaleja ja pesin talon homepesurilla. Sain avuksi rakennusliikkeestä maalariapulaisen. Samalla sain paikallisesta liikkeestä lahjoituksena suojamuovit ja teipit. Itse tarvi tehdä vain työt. 

Keväisessä hommassa kului kolme pitkää päivää. 

– Työ-öinä palkitsimme itsemme hotellimajoituksella, Mikkonen myhäilee.

Seuraavaksi uudet lämpöeristeet

Talo on nyt saanut melkoisen ulkoisen kohennuksen. Projekti ei kuitenkaan ole vielä ohi, sillä Niukkasen koti on talvisin kylmä ja vetoisa.

– Suunnitteilla on uuden peltikaton asennus. Ja yksi kaveri tulee todennäköisesti villoittamaan seinät, kertoo Seppälä. 

– Ja etsinnässä on tulisijojen laittaja, jatkaa Mikkonen. 

Peltipoikien sivuilta löytyy seuraavankaltainen kehoitus:

"Seuraavat asiat tarvis vielä pientä parannusta meidän kaikkien sotasankarimme talossa: rappuset, lämmöneristystä parantaa seinissä, piipun muurausta, hellan kunnostusta, pientä sisäremonttia yleensäkkin (maalia seiniin, keittiön ja wc:n kunnostusta ym.)."

– Sotaveteraanien asia on tärkeä. Näille miehille voisi antaa täysihoidon valtion puolesta. Asunnot kuntoon, hyvät ruoat ja kuntoutukset sekä palvelut, luettelee Seppälä.

Lonkka kuntoon ja kotiin

Seppälä muistuttaa, että Niukkanen itse ei ole pyytänyt mitään apua ja on ottanut kaiken saadun kiitollisuudella vastaan. Toimitusjohtajan visio on, että Niukkanen asuisi ensi talven lämpöisessä kotitalossa.

– Tarkoitus on, että Kalle pystyy asumaan kotonaan talven.

Niukkanen rakensi talonsa yhdessä isänsä kanssa sotien jälkeen 1950-luvun taitteessa. Talo on nähnyt siis jo paljon ja sen purueristys on ehtinyt paakkuuntua.

– Esimerkiksi suihkuhuone on niin kylmä, että hyvä, ettei siellä jäädy jalat kiinni lattiaan, toteaa Niukkasen siskonpoika, joka haluaa pysyä nimettömänä.

Tiedustelen siskonpojan voisinko pirauttaa Niukkaselle. Niukkasen kuulo on kuitenkin sen verran huono, että hänellä on vaikeuksia puhua puhelimessa.

Sukulainen kuvailee Niukkasta vanhan liiton mieheksi.

– Isäntä on ollut yksineläjä kymmeniä vuosia eikä ole apuja koskaan pyydellyt. Mutta avun hän otti kiitollisuudella vastaan.

Loppukesällä tapahtui ikävä käänne, joka johti siihen, että seuraavat tulevat kuukaudet Niukkanen joutuu asumaan vuokra-asunnossa. Hän kaatui tupansa lattialla ja mursi lonkkansa.

– Rintamamiestalossa on paljon portaita, muistuttaa siskonpoika.

Veteraani pystyy kuitenkin jo kävelemään rollaattorilla ja haaveilee pääsystä takaisin kotiinsa.

Hyväntekijät haastavat muut

Sillä välin hyväntekijät voivat jatkaa talkoitaan. Ja hyvällähän on tapana tarttua. Projektissa mukana olevat katsovat jo innolla tulevaan.  

– Tosi hyvältä tämä tuntuu. Maalausurakan jälkeen oli aivan voittajaolo! Tämä työ menee niin sanotusti oikeaan kohteeseen, Mikkonen iloitsee. 

– Tarkoitus on jatkossa tehdä yksi tällainen projekti joka vuosi. Se on pientä ja sen teemme mielellämme, kertoo Peltipoikien Seppälä. 

– Innostuin hommasta niin, että etsin vastaavaa kohdetta myös ensi kesäksi. Ihmisiä on vaikka kuinka paljon jotka auttaisivat, kunhan vaan tietäisivät, että mitä tekee. 

Seppälä haluaa haastaa muut yritykset tekemään myöskin osansa sotaveteraanien auttamiseksi.

Toiveena juttuseura

Läheltä tilannetta seurannut Niukkasen siskonpoika antaa satikutia päättäjille.

– Miten valtio kehtaa leikata veteraanien sosiaalietuuksista ja palveluista? 

Hän muistuttaa, että veteraanit tarvitsevat ennen kaikkea kontakteja, ihan vain sitä juttuseuraa.

– Mihin sotaveteraanien keräysrahat menee? Ei niitä ainakaan sotavetenaarien hyväksi käytetä. Miksi niitä ei käytetä vaikka siihen, että ihmiset kävisivät henkilökohtaisesti juttelemassa veteraaneille. He tarvitsevat juttuseuraa – miesten traumat ovat melkoisia.

Asiasta kertoi ensimmäisenä Kangasniemen kunnallislehti.

Katso myös MTV Uutisten aiempia juttuja sotaveteraaneista: