Tämän viikon tiistaina nähtiin mielenkiintoinen pelinäytelmä Kuopiossa, kun KalPa ja Lukko löivät yhteen Niiralan montussa. Vierasjoukkueen päävalmentaja Pekka Virta valmensi peräti 700. ottelunsa Liigassa. Pelissä oli kuitenkin jotakin, mitä MTV Urheilun jääkiekkoasiantuntija Petteri Sihvonen ei olisi koskaan uskonut näkevänsä.
Jos joku olisi pari vuotta sitten väittänyt, että KalPa ja Lukko pelaavat niin kuin ne viime tiistaina pelasivat, olisin ollut ollut valmis lyömään liki minkälaisen vedon vain, ettei pidä paikkaansa – ja olisin hävinnyt vedon.
Tarkkailin ottelussa syöttöketjuja ja niiden pituuksia. Montako syöttöä kummallakin joukkueella menee syöttöketjuittain lavasta lapaan.
Tulos oli hämmentävä. KalPa ja Lukko pelasivat niin vähän kahden, kolmen ja neljän syötön syöttöketjuja yhteensä, että se KalPa, jota aikoinaan puolestaan Pekka Virta valmensi, olisi yksin pelannut jopa tuplasti enemmän näitä pitkiä syöttöketjuja, mitä nyt KalPa ja Lukko pelasivat yhteensä.
Tällaista peliä en olisi koskaan uskonut näkeväni joukkueilta, joita valmentavat Pekka Virta ja Sami Kapanen, kun peli pelattiin vieläpä suomalaisen jääkiekkoilun eräänlaisessa kiekkokontrollikehdossa, Kuopiossa.
Kiekko kuin flipperin kuminauhoissa
KalPa ja Lukko pelasivat tavalla, jossa molemmat joukkueet kohelsivat lähinnä pystysuunnan jääkiekkoa. Tai täsmällisemmin ilmaisten Lukko sentään pyrki rytmittämään hyökkäyksiään, mutta KalPa melkeinpä puski vain pystyyn. Lukon kannalta on lieventävä asianhaara se, että KalPan määräämä peliolosuhde johti väistämättä siihen, kiekko pomppi kuin pallo flipperin kuminauhoissa.
"Viime vuoden opetuksista huolimatta Sami Kapanen ja KalPa uskovat yhäti liki uppiniskaisesti, että Liigassa voi menestyä pelaamalla kerettiläistä lätkää. Asetelma on virkistävä."
Vastakkain olivat valmentajat, jotka ovat tehneet kuopiolaisen jääkiekkoilun osalta historiallisia ratkaisuja. Hieman yli 10 vuotta sitten Virta aloitti ja synnytti KalPalle kiekkokontrollijääkiekkoon perustuvan seuraidentiteetin. Vuorostaan Kapanen lopetti tuon seuraidentiteetin kymmenisen vuotta myöhemmin.
Virran teko aikoinaan perustui siihen, että hän etsi ja löysi seuralle pelitavan, jolla menestyä ensin heikommalla pelaajistolla, ja myöhemmin paremmilla pelaajilla. Virran saavutukset Kuopiossa tiedetään: yksi pronssi; yksi hopea; valtava määrä urallaan edistyneitä pelaajia; ja se omaperäinen peli-identiteetti.
Kapasen arvoitus
Kapasen teko taas on arvoituksellinen. Kaikki valta on hänellä, hän hylkäsi entisen seuraidentiteetin, koska hän voi niin tehdä keneltäkään sen enempää kyselemättä. Vielä ei ole käynyt ilmi, mihin hän tähtää ja miksi. Se on selvää, että Kapanen kokee oman tapansa tehdä peliä paremmaksi, mikä Virran tapa oli. Onhan selvää, ettei Kapanen ehdoin tahdoin Virtaa huonompaan jääkiekkotoimintaan ole tähtäämässä.
Jääkiekkojulkisuuden eräillä suunnilla Kapasta luonnehdittiin peräti suomalaisen jääkiekkoilun pelastajaksi – ennen kuin hän oli valmentanut pelikään Liigassa päävalmentajana. Maltillisemmatkin äänenpainot olisivat riittäneet. Nyt riittää mainiosti, että Kapanen saa pidettyä kuopiolaisen jääkiekkoilun edes säällisellä tasolla. Seura kamppailee tällä hetkellä kovien kasvukipujen kanssa, jos nyt kasvusta edes voi puhua, kivusta kuitenkin.
Toisaalta Sami Kapanen osoittaa melkoista siviilirohkeutta, kun hän tietoisesti kulkee Liigan valtavirtaa vastaan. Hän on kuin maineikas Don Quijote, joka käy tuulimyllyjä päin.
KalPan virkistävä uppiniskaisuus
Ammattimiehenä Kapanen tietää, että kotoinen Liigamme on maailman kaikista liigoista se, jossa on kaikkein vaikein pelata muista kovasti poikkeavalla pelitavalla. Kyse on Meidän pelin parrelleen painavasta vastavaikutuksesta. Kärppien viime kauden esimerkki on vastaansanomaton: edes oululaiset eivät enää pudotuspeleissä pärjänneet Kärpät-Kanada-lätkällään, vaan painopiste oli muutettava kohti Meidän pelin periaatteita.
Viime sesongin opetuksiin kuuluu myös se, että käytännössä kaikkia niitä joukkueita, jotka lähtivät ”nopeuttamaan” pelaamistaan Liigan Siperia opetti ja koulutti viimeistään jo lokakuussa, pelaamisen realismi löi toiveikkaita uskalikkoja vasten kasvoja. Nyt käytännössä kaikki ”nopeuttajat” ovat palanneet ruotuun, ruotu on laitettu kiinni – lukuun ottamatta KalPaa.
Viime vuoden opetuksista huolimatta Sami Kapanen ja KalPa uskovat yhäti liki uppiniskaisesti, että Liigassa voi menestyä pelaamalla kerettiläistä lätkää. Asetelma on virkistävä. Ennen muuta KalPan uhmakkuudesta hyötyvät yleensä suomalainen jääkiekkoilu ja erikseen Meidän peli, kun sillä on tämä kuopiolainen opponentti herhiläisenä kimpussaan.
Jonkinlaista jääkiekkohistoriallista ironiaa oli siinä, että juuri tässä puheena olevassa pelissä KalPan edellisen seuraidentiteetin luoja Pekka Virta, nyt Lukon päävalmentajana, sai kasaan 700 valmennettua peliä Liigassa. Virran Lukko voitti hermostuneen ja heikkotasoisen ottelun maalein 4-2.