Sihvonen: Jonkun oli korjattava Sami Kapasen sotkut – löytyi yksi hullu, joka ilmoittautui epäkiitolliseen tehtävään

KalPan koko 2000-luvun tarina on upea. KalPa on niitä harvoja seuroja, joka onnistui luomaan itselleen peli- ja sitä mukaa seuraidentiteetin, joka erosi merkittävästi kaikkien muiden SM-liigaseurojen olemisen ja tekemisen tavasta.

Kuten hyvin tiedetään, KalPan identiteetin pääarkkitehti oli Lukon nykyinen päävalmentaja Pekka Virta. Virta ei ole pitkällä valmentajaurallaan toistaiseksi voittanut mestaruutta, mutta hänen saavutuksensa KalPassa ja sitä mukaa oppi ja esimerkki suomalaiselle jääkiekkoilulle on ollut enemmän kuin mestaruus tai kaksi.

LUE MYÖS: Sport tyhjentää pajatsoaan – ykköstähti suuntaa uuteen osoitteeseen

Minulle on edelleen täydellinen mysteeri, miksi KalPan pääomistaja ja Virran apulaisvalmentajanakin menestyksellä operoinut Sami Kapanen oli se henkilö, joka lähti määrätietoisesti muuttamaan KalPan identiteettiä.

Tosin jälkikäteen on todella lohdullista huomata, että olin siinä väärässä, että Kapanen olisi tuhonnut KalPan perinteet pitkäksi aikaa, jopa lopullisesti. Perustin ajatukseni tuhosta sille, että Kapanen teki kaksi niin kovaa liikkua: ensinnäkin KalPa alkoi pelata kiekkokontrollilätkän sijaan liki kategorista pystysuunnan pelitapaa, jossa sekä hyökättiin että puolustettiin lähinnä pystyyn; toiseksi, ja tätä pidin lopullisuuden sinettinä, Kapanen pienennytti KalPan kotikentän, Niiralan Montun kaukaloa 120 neliömetrin verran.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Kapanen perusteli kaukalon kokoa aikoinaan tuoreeltaan Ylelle: "Uskon, että pelaaminen on vähän vauhdikkaamman näköistä ja oloista kuopiolaiselle kiekkoyleisölle."

Ja hän jatkoi samassa haastattelussa sanomalla, että "siihen ajan niukkuuteen ja tilan vähyyteen koitetaan sitä peliä nopeuttaa ja saada se etenemään riittävän nopeasti, jotta pääsemme hyökkäysalueelle".

Yleisön viihtymisestä en osaa sanoa, mutta pelillisesti seuraus oli suorastaan katastrofaalinen kaudella 2018-2019.

Ei siinä mitään, että KalPa jäi ulos pudotuspeleistä, oli sarjassa vasta 12. ja teki kolmanneksi vähiten maaleja, vaan se pelaamisen mahdottomuus! Pelitapa ei toiminut ollenkaan suhteessa vastustajiin ja päävalmentaja ei voinut muuta kuin sättiä julkisuudessa pelaajiaan yrittämisen puutteesta – vaikka päinvastoin KalPan pelaajat eivät muuta juuri tehneetkään kuin yrittivät kaikkensa jäällä antaen.

LUE MYÖS: Vieläkö SM-liigan pohjasijoilla uskotaan ihmeisiin? Seurapomoilta linjauksia tyhjennysmyynteihin – "Se asetti meidät hankalaan tilanteeseen"

Toki KalPa oli Kapasen ensimmäisellä päävalmentajakaudella 2017-2018 runkosarjan jälkeen peräti kuudes, mutta sillä sesongilla pelaaminen oli vielä maltillisella tapaa radikaalia ynnä muutkin joukkueet Liigassa pelasivat silloin hieman hullutellen. Kapasen kohtuullinen avauskausi antoi sitten hänelle viimeisen rohkeuden ja uhman toteuttaa jääkiekkoihannettaan omistamassaan seurassa mielihalujensa mukaan kaudella 2018-2019. KalPan trendin lähti rajuun luiskaan Kapasen seuraidentiteettikeikauksessa. Virta oli vienyt joukkueen yhdessä apuvalmentaja Kapasen kanssa 2016-2017 aina hopealle asti. Sieltä alkoi vääjäämätön tuloksellinen ja pelaamisen sisällöllinen alamäki.

Vaan KalPan onneksi Sami Kapanen sai viime sesongin päätteeksi kutsun valmentamaan Sveitsin pääliigaan.

Siitä lähti uuden päävalmentaja Tommi Miettisen aikakausi KalPan peräsimessä.

En ennustanut Miettiselle helppoja aikoja päävalmentajana. Seuraan oli luotu uusi pelitapa ja kaukalon koko oli peruuttamattomasti, mitä oli.

Juttu jatkuu kuvan jälkeen.

Arvelin – virheellisesti –, ettei Miettinen voisi valita tiekseen reittiä, jossa hän turvaisi entisen KalPan suuruuden luojan Pekka Virran oppeihin, ja tulisi sillä tavallaan hylänneeksi ja kritisoineeksi sitä jääkiekkoilun tekemisen tapaa, jolla omistajavalmentaja Kapanen oli epäonnistunut.

Tänään KalPa kohtaa kierroksen ainoassa ottelussa kotonaan Ässät. KalPan kurssi näyttää taas ylöspäin, seura on sarjataulukossa yhdeksäntenä, ja todennäköisyys sille, että Kuopiossa pelataan pudotuspelejä, on tosi suuri.

Miettisen KalPa lähti jo heti syksyllä pelaamaan kohtuullisen voimakasta kiekkokontrollilätkää. Nostan etenkin sen tähden Miettisellä hattua, että määrättyjen vaikeuksien keskellä, kun voittoja ei meinannut tulla, KalPa vain lisäsi pelin rytmittämistä taiteen sääntöjen mukaan.

Kun KalPa viime lauantain voitti hieman onnekkaasti mutta silti sensaatiomaisesti HIFK:n helsinkiläisten kotiluolassa, kapteeni Tommi Jokinen tiivisti kaikkein oleellisimman Jatkoaika.com:in haastattelussa sanoin: "Itsekin olen periaatteessa pelannut tällaista kiekkoa jo 10 vuotta sitten, joten se tulee minulta selkäytimestä. Ja tykkään tällaisesta pelistä tosi paljon."

Aamen!

Kun jonkun oli korjattava omistajavalmentaja Sami Kapasen sotkut, ilmoittautui epäkiitolliseen tehtävään yksi hullu: Tommi Miettinen.

Olen edelleen sitä mieltä, että vaatii kovaa kanttia valmentaa KalPassa vastoin Kapasen doktriinia. Semminkin kun KalPan pelaajamateriaali ei ole likikään yhtä vahva, mitä se oli parilla edellisellä sesongilla.

LUE MYÖS: HIFK lainasi maalivahdin Suomi-sarjasta

Kun sanon, että ’hullu’, myös tarkoitan sitä. Myös Pekka Virrassa oli samaa ’hulluutta’, joka on täsmällisemmin ilmaisten eräänlaista ovelaa hulluutta tulla toimeen Kapasten Klaanin kanssa Kuopiossa.

Toki tässä on annettava pisteet myös Sami Kapaselle. Hän näyttäisi antaneen suhteellisen vapaat kädet Tommi Miettiselle näyttää, että hän, Kapanen, oli väärässä ja erehtyi pahemman kerran lähtiessään peukaloimaan KalPan seuraidentiteettiä. Nyt se identiteetti tekee kovaa kyytiä paluuta, onneksi.

Muistan Pekka Virran joskus sanoneen viekkaasti, että kyllä Kapasille voitot ja sitä mukaa raha kelpaavat. Eikä Virta sanonut tuota pahalla, kunhan totesi faktan.

Nyt Tommi Miettinen korjaa Sami Kapasen sotkuja, ja kyllä tämä joukkueen 1,33 pisteen keskiarvotahti per ottelu kelpaa paitsi Kapasille myös kuopiolaisen jääkiekkoilun ystäville.

Eräs kuluvan kauden teemoistani on ollut seurata päävalmentajien ja valmennustiimien jäsenten habituksia otteluiden aikana pelaajapenkin takana. Tommi Miettinen on siellä kriteerieni aivan keulilla kaikista liigavalmentajista. Hän näyttää tarkkaavaiselta, on sopivasti huolestuneen oloinen, reagoi nopeasti ja jämäkästi, on ammattimaisen tyylikäs – eikä liikaa, toisin kuin aivan liian monet muut päävalmentajakollegansa, vahtaa tämän tästä itseään tulostaulun televisiokuvasta.

Ja aivan totta KalPasta puhuakseni seuran kohdalla ei ole edes kyse siitä, onko joukkue kauden päätteeksi sarjassa toinen tai kuudes tai kahdestoista tai yhdeksäs. Kyse on paljon enemmästä.

Kyse on tyylistä. Ja kulttuurista. Pelikulttuurista.

Tommi Miettinen on kera hienojen pelaajiensa tehnyt Kuopiossa upean jääkiekkokulttuuriteon, kun jälleen parin kehnomman vuoden jälkeen: klap!, klap!, klap! – kiekko kulkee ovelasti KalPan pelaajien lavasta lapaan syöttöketjun sisällä.