SM-liigassa jo juniori-ikäisenä säväyttänyt puolustaja Oskari Laaksonen hakee Pohjois-Amerikasta Eurooppaan palatessaan työrauhaa ja paikkaa kasvaa isossa roolissa Luulajan paidassa.
Hiljattain 24 vuotta täyttänyt Laaksonen vietti edelliset kaksi ja puoli kautta ensin Buffalon ja sitten Dallasin farmiseuroissa AHL:ssä. Sitä ennen hän edusti kolmen kauden ajan kasvattajaseuraansa Ilvestä sekä puoli kautta lainasopimuksella Pelicansia.
Edelliskaudella Rochesterille 5+29=34 pistettä tehneen puolustajan kulunut vuosi oli loukkaantumisen värittämä. Samalla maisema vaihtui pelaajakaupan myötä itärannikolta Texasiin.
– Se oli vähän epäonninen vuosi senkin takia, että oli koko ajan pienempää ja isompaakin loukkaantumista. Oli vaikea päästä rytmiin ja aina, kun menee uuteen joukkueeseen, tulee uusi rooli ja uusi paikka, Laaksonen kertoi MTV Urheilulle keskiviikkona Pirkkalan golfkentällä järjestetyssä kiekkotähtien kesäturnauksessa.
– Olin sillä tavalla ihan tyytyväinen, että tunsin kehittyväni pelaajana, mutta oli se vähän erilainen ja haastava vuosi.
Luulaja oikea vaihtoehto juuri nyt
Jaloistaan äärimmäisen nopea ja käsistään taitava rightin puolustaja jatkaa seuraavaksi uraansa Ruotsin SHL:ssä Luulajan paidassa. Perinteikkäästä menestysseurasta annetut lupaukset vaikuttivat hyviltä tuulisten Pohjois-Amerikan vuosien jälkeen.
– Luulajasta tuli kyselyä, että täällä olisi tällainen tilanne, ja tarjottaisiin isoa roolia kahden vuoden projektissa.
– Heillä oli myös lähtökohtana, että kun minä lähden sieltä, niin olisi (tulevaisuudessa) uudestaan mahdollisuus päästä sinne takaisin. Saa nähdä, mitä sitten tapahtuu, mutta ainakin saisi kahdeksi vuodeksi työrauhan itselleni, Laaksonen ynnää.
Myös keskustelut Luulajassa pelanneiden Juhani Tyrväisen ja Julius Hongan kanssa antoivat Laaksoselle positiivisen kuvan seurasta.
– Kaikki sanoivat, että hyvä paikka, kannattaa oikeasti harkita. Ajattelin, että tämä voisi olla minulle nyt tässä kohtaa hyvä vaihtoehto. Ehkä sitä kautta sitten tuli se päätös.
Pohjois-Amerikassa opittu kokonaisvaltainen puolustus- ja hyökkäyspelaaminen pääsevät nyt kunnon testiin.
– Toivottavasti saan sen näkyviin nyt, kun menen Ruotsiin, että pystyn olemaan johtava puolustaja molempiin päihin. He hakivatkin minusta sellaista, joka pystyy pelaamaan joka roolissa ja isoja minuutteja, Laaksonen kuvailee.
– Juttelin juuri (entisen Ilves-pelikaverin) Panu Miehon kanssa siitä, että se on kovaa luistelupeliä ja vauhtia on paljon. Sitä tässä odotan.
Karri Kiven retrolippis ei kelvannut juniorille
Nopea ja suoraviivainen SHL-kiekko sopii Laaksoselle lähtökohtaisesti hyvin. Laaksosen jalat kävivät jo teini-iässä siihen tahtiin, että tuolloinen Ilves-valmentaja Karri Kivi nosti hänen testituloksensa kovimpien näkemiensä joukkoon.
– Hän oli erinomainen liikkuja. Ja sitten hänellä oli sellaista pelihuumoria. Oli joka päivä hyvällä päällä. Ne ovat ehkä ne isoimmat asiat, Kivi muistelee C-juniorina ensimmäisen kerran tapaamaansa Laaksosta.
Kivi muistaa myös tarjonneensa harjoituksissa Laaksoselle 1980-luvun lopulla Ilveksessä saamaansa lippistä, jossa oli kirjailtuna molempien pelinumeronaan seurassa käyttämä numero 5.
– Ajattelin, että kun kaikilla on aina välillä retroa, niin hän olisi halunnut sen, mutta ei kelvannut. Se on edelleen minulla hyllyssä, Kivi nauraa.