Sata vuotta sitten sisällissota kosketti ihmisiä eri lailla maan etelä- ja pohjoisosassa.
Varsinaisia taisteluja käytiin punaisten hallussa olevassa etelässä, mutta sielläkin eroja oli eri paikkakuntien, jopa pitäjän eri osien välillä.
– Sota eteni rautateitä pitkin, jolloin taistelut keskittyivät tietyille paikkakunnille, kun taas toisilla paikkakunnilla ei tiedetty taisteluista mitään, sanoo Suomen historian professori Pertti Haapala.
Varsinainen rintama muodostui helmi-maaliskuun vaihteeseen mennessä, ja se noudatteli linjaa Pori–Tampere–Lahti–Lappeenranta–Viipuri.
– Koko pohjoinen Suomi oli passiivinen ja valkoinen Oulua ja Varkautta lukuun ottamatta. Pirkanmaalta pohjoiseen sotaa ei nähtykään samalla tavalla kuin etelämpänä, Haapala sanoo.
Valkoisten hallinnassa olevalla alueella siviilit saivat tietoja sotatilanteesta lähinnä lehtiä lukemalla.
Myös Suomen historian dosentti ja tutkija Marko Tikka muistuttaa, että oli seutuja, joihin itse sota ei varsinaisesti vaikuttanut. Sodan jälkeen tilanne saattoi muuttua.
– Sotatoimien päättymisen jälkeen käytännössä koko Suomi kammattiin läpi kapinallisista. Sellaisiltakin seuduilta, joista sota saattoi olla kymmenien kilometrien päässä, voitiin joutua vankileirille ja valtiorikosoikeuteen tuomittavaksi, Tikka sanoo.
Etelässä sisäiset erot pohjoista jyrkemmät
Alueellisen jaon lisäksi sisällissodassa voi nähdä myös jakolinjan maaseudun ja kaupunkien eli teollistuneen Suomen välillä. Punaisten hallussa ollut eteläinen kaupunki-Suomi oli vauraampi kuin valkoisille jäänyt köyhempi alue eli maaseutu-Suomi.
– Punaisen Etelä-Suomen alueella sisäiset erot olivat kuitenkin paljon kärjekkäämmät kuin köyhässä Suomessa, jossa ei ollut teollisuuskeskuksia eikä palkkatyöväkeä, Haapala muistuttaa.
Torppareita oli melko tasapuolisesti valkoisella ja punaisella puolella. Sen sijaan maaseudun työväestö eli ihmiset, joilla ei ollut edes torppaa, muodostivat kaupunkien ja taajamien työväestön kanssa suuren osan punaisten voimasta, huomauttaa Tikka.
Valkoisen rekrytoinnin kannalta merkittävä seutu oli Etelä-Pohjanmaa, mutta muitakin tällaisia alueita oli.
– Etelä-Karjalan Rautjärvi taitaa olla prosentteina laskettuna yksi valkoisimpia kuntia Suomessa. Se oli lähes täysin maaseutupitäjä, jossa muodostui kunnallinen suojeluskunta syksyllä 1917. Se imi koko aseellisen voiman, Tikka kertoo.
Tuomiojan sukulainen valitsi puolueettoman laulun
Sodan aikana oli myös kuntia, joissa sovittiin, etteivät paikkakuntalaiset taistele keskenään. Yksi tällainen oli Ruovesi.
– Vaikka Ruovedellä oli suuri punakaarti, siellä tehtiin sopimus, että ruovetiset eivät tappele keskenänsä. Eivätkä tapelleet. Silti ruovetisiä kuoli paljon sodassa, koska heitä osallistui taisteluihin muualla, Haapala sanoo.
Parkanossa päädyttiin Ruoveden kaltaiseen ratkaisuun. Helmikuun alkupuolella 1918 eri näkemyksiä omaavat puoluemiehet sopivat yksimielisesti, etteivät paikkakunnan miehet nouse toisiaan vastaan. Kokous oli tarkoitus päättää yhteislauluun, mutta ongelmaksi muodostui, mikä olisi tarpeeksi puolueeton laulu.
Asian ratkaisi kokouksen puheenjohtaja Aleksi Tuomioja, joka ehdotti lauluksi "Juokse porosein". Kyseinen herra oli kansanedustaja Erkki Tuomiojan vaarin veli. Erkki Tuomioja kertoo tapahtumasta verkkolehti Paxissa ja blogissaan.
Parkanolaisia kuoli kuitenkin muun muassa muualla käydyissä taisteluissa sekä vankileireillä.