Raskas sisällissota päättyi vaaleihin, mikä ihmetyttää tutkijaakin – vankileirien olot saavat vihaiseksi: "Surkeat olot olivat kosto ja nälkään näännyttäminen rangaistus" | MTV Uutiset
2:18
Julkaistu 30.12.2018 19:42
Kari Pyrhönen
kari.pyrhonen@mtv.fi
100 vuotta sitten käydyn traagisen sisällissotamme muistovuosi on päättymässä. Sotaa on muisteltu monissa seminaareissa ja teatterien näyttämöillä.
Voitaisiinko jo löytää sovinto, vai vieläkö etsitään syyllisiä ja syyttömiä?
Sovintoa voisi auttaa myös sen muisteleminen, että heti joulukuussa 1918 maassamme pidettiin ensimmäiset kunnallisvaalit, joissa punaiset saivat heti yli kolmanneksen äänistä.
Vielä kesällä ja pitkälle syksyyn 1918 sodan historiaa synkensivät punaisten vankileirit, joissa lojui 80 000 kapinasta syytettyä odottamassa tuomioita. 12 000 vankia kuoli. Runsaat sata ihmistä teloitettiin, eli suurin kuolinsyy olivat leirien surkeat olot.
– Suurin syy olivat kulkutaudit ja hygienian ja ruuan puute, sotaa tutkinut historioitsija ja kirjailija, valtiotieteiden tohtori Martti Häikiö selvittää.
– Ruoka oli koko maassa kortilla ja vangeille oli määräys antaa saman verran ruokaa kuin siviileille. Mutta siviilit ostivat ruokaa mustasta pörssistä. Ylimääräisen ruuan luovuttaminen vangeille oli kiellettyä. Tämä oli aivan karmea epäkohta.
Vankileirille joutui, jos antoi punikille polttopuita
Helsingin yliopiston sosiologian dosentti Sari Näre on tutkinut vankileirejä. Hän muistuttaa, että leireillä istui syyttömiä, jotka eivät olleet tarttuneet aseeseen – naisia ja alaikäisiä.
Raskas sisällissota päättyi vaaleihin, mikä ihmetyttää tutkijaakin – vankileirien olot saavat vihaiseksi: "Surkeat olot olivat kosto ja nälkään näännyttäminen rangaistus"
– Tuomioksi riitti polttopuiden antaminen punasotilaalle tai sotilaan haavojen hoitaminen. Näin vankimäärä nousi tuollaisiin lukuihin.
– Lääkärit ja vankeinhoito varoittelivat, että vankileirit ovat katastrofi, jos niihin ahdetaan myös kapinaan osattomia. Naapurikosto ja ilmiannot tekivät tehtävänsä, Näre kuvailee.
– Kutsun tätä passiiviseksi tappamiseksi. Leirien surkeat olot olivat kosto ja nälkään näännyttäminen rangaistus.
Valtio halusi lopettaa valkoisen terrorin
Martti Häikiö huomauttaa, että Suomi oli valtiona kaaoksessa, kun sota päättyi. Nopeasti kesäkuussa saatiin kuitenkin kokoon tynkäeduskunta, tynkä koska 42 sosialidemokraattien kansanedustajaa oli paennut osallisena kapinaan.
Vajaakin parlamentti määräsi maata johtamaan P. E. Svinhufvudin, tittelinään ”korkeimman vallan hallitsija”. Nimitettiin ministereitä ja oikeusministeri Onni Talas alkoi järjestellä punavankien tuomitsemista.
Martti Häikiön mukaan valtio hoiti tuomiot Suomen lain mukaan eikä kenenkään oman käden oikeudella. Vielä keväällä itse C. G .E. Mannerheim kehotti teloittamaan kapinallisia ”heti paikalla löydettäessä”.
– Valtiorikosoikeudet säädettiin nimenomaan siksi, että valkoinen terrori ja pikatuomiot saunan takana saatiin loppumaan.
Vankileireiltä vaaleihin
Syksyn saapuessa leirit purettiin ja lopulta 67 000 ihmistä tuomittiin, lievimmät ehdollisiin, pahimmat elinkautisiin. Tuomioon kuului myös kansalaisluottamuksen ja äänioikeuden menettäminen.
Tässä valossa tuntuu ihmeelliseltä, että joulukuussa 1918 Suomessa järjestettiin ensimmäiset kunnallisvaalit. Äänestysprosentti oli vielä vaatimaton, hiukan yli 20. Äänioikeutettuja oli 1,6 miljoonaa. Porvarit saivat 64 prosentin ja sosialistit 36 prosentin kannatuksen.
– Liki puolet kunnanvaltuustoista oli sosialistienemmistöisiä. Tämä on kyllä kansainvälisestikin aivan uskomaton juttu, historioitsija Häikiö huokaa.
– Näin kapinan tehneet nousivat heti kunnalliseen valtaan. Tätä toki selittää se, että kommunistisiipi ja kapinajohtajat olivat paenneet Venäjälle ja sosialidemokraattinen puolue syntyi uudestaan.
Punikit ja lahtarit rakentamaan yhdessä vaivaistaloja
– Johtavat sosialidemokraatit, tärkeimpänä Väinö Tanner, eivät osallistuneet kapinaan. Kun kapina päättyi tappioon, Tanner palasi puolueen johtoon ja pöytä oli puhdas.
– Niinpä pian punikit ja lahtarit istuivat samoissa pöydissä neuvottelemassa kuntiensa arjen asioista, mistä rahat koulujen ja vaivaistalojen rakentamiseen, Martti Häikiö kuvailee.
Häikiö ei kiistä sitä, että sota jätti haavoja vuosiksi, mutta eheytyminen oli silti mahdollista, koska Suomella oli jo valtiojärjestys ja sitä ei murskattu kapinassa.
Hän muistuttaa, että heti maaliskuussa 1919 pidettiin myös eduskuntavaalit, jossa sosialidemokraatit saivat 80 paikkaa.
Oliko sota kansallinen mielenhäiriö?
Suomi oli jo autonomian suojissa rakentanut parlamentaarista oikeusvaltiota, joka sai verisen iskun 1918. Onkin pakko kysyä: Oliko sisällissota jonkinlainen kansakunnan psykososiologinen mielenhäiriö, jonka laukaisi Venäjän tsaarin kaatuminen ja leninistinen agitaatio.
– Suomen kansanvallan pitkä perinne ja jatkuvuus on täysin poikkeuksellista Euroopassa. Sen selittäminen ei ole kovin helppoa, Häikiö toteaa.
– Oikeusvaltioperinne on kasvanut jo Ruotsin vallan ajoilta. Sitten autonomia juurrutti meille järjestäytyneen yhteiskunnan: poliittiset puolueet, valtiopäivät, lehdistön. Tämän perinteen jatkuvuus yritettiin tässä vallankumoushuumassa katkaista, mutta onneksi se ei onnistunut.
Miksei viattomien kuolemia pyydetä anteeksi?
Sovintoa kuuluttanut muistovuosi on päättymässä. Sosialogian dosentti Sari Näre sanoo, että hän jäi kaipaamaan sovinnon vuodelta yhä yhtä asiaa, yhä 100 vuoden jälkeenkin.
– Jos sovinnosta puhutaan – valtiovalta ei ole vieläkään pyytänyt anteeksi sitä, miten paljon vankileireillä kuoli täysin viattomia ihmisiä. Tämä asia on vielä käsittelemättä.
