Vanhempien arvostelevat sanat satuttavat erityisen paljon. Monelle isä tai äiti on lapsuudessa se suurin auktoriteetti, eikä suotta: toista biologista isää tai äitiä ei voi koskaan saada.
”Äitini alkoi haukkua minua läskiksi, kun olin noin kymmenen vanha. Olisin halunnut balettitunneille, mutta hän sanoi, ettei sinne kuulemma "tuollaista läskiä" otettaisi. Sama meno jatkuu vieläkin noin 30 vuotta myöhemmin. Olin teininä kaunis ja laiha, mutta inhosin itseäni yli kaiken. Vieläkin pidän itseäni läskinä, vaikka olen ihan normaalipainoinen. Isälläni oli tapana haukkua minua tyhmäksi, kun hän esimerkiksi neuvoi matikanläksyissä. Myöhemmin kun opettelin ajamaan autolla, hän haukkui ja huusi naama punaisena "miten joku voi olla noin tyhmä!".”
– Äiti tai isä on läheinen, rakas ihminen, joka toimii usein automaattisesti lapselle auktoriteettina. Esikuvana, jonka sanoilla on suunnaton painoarvo, haluttiin näin tai ei. Usein vanhemmat eivät itse edes huomaa tätä arjen pyörteissä, Hanna Markuksela kertoo.
Markuksela on psykologi. Työssään hän on nähnyt, miten lapsi hakee hyväksikäyttävän, päihdeongelmaisen vanhempansa vaikka katuojasta, koska "tämä on lähtökohtaisesti täysin korvaamaton".
– Toista biologista isää tai äitiä ei voi koskaan saada.
"Latistavia kommentteja voi verrata tietokonevirukseen"
”Oma äitini on aina hävennyt ja häpeää minua yhä aikuisena. Syynä on ulkonäköni. Olen lihava enkä muutenkaan mikään kaunotar. Äiti on useasti tuttuja tavatessaan hylännyt minut ja teeskennellyt, ettei tunne minua. Olen aina leikkinyt mukana, etten nolaisi äitiä enempää. Tuntuu ihan kamalalta, että tämä jatkuu vieläkin.”
