Vanhempien arvostelevat sanat satuttavat erityisen paljon. Monelle isä tai äiti on lapsuudessa se suurin auktoriteetti, eikä suotta: toista biologista isää tai äitiä ei voi koskaan saada.
”Äitini alkoi haukkua minua läskiksi, kun olin noin kymmenen vanha. Olisin halunnut balettitunneille, mutta hän sanoi, ettei sinne kuulemma "tuollaista läskiä" otettaisi. Sama meno jatkuu vieläkin noin 30 vuotta myöhemmin. Olin teininä kaunis ja laiha, mutta inhosin itseäni yli kaiken. Vieläkin pidän itseäni läskinä, vaikka olen ihan normaalipainoinen. Isälläni oli tapana haukkua minua tyhmäksi, kun hän esimerkiksi neuvoi matikanläksyissä. Myöhemmin kun opettelin ajamaan autolla, hän haukkui ja huusi naama punaisena "miten joku voi olla noin tyhmä!".”
– Äiti tai isä on läheinen, rakas ihminen, joka toimii usein automaattisesti lapselle auktoriteettina. Esikuvana, jonka sanoilla on suunnaton painoarvo, haluttiin näin tai ei. Usein vanhemmat eivät itse edes huomaa tätä arjen pyörteissä, Hanna Markuksela kertoo.
Markuksela on psykologi. Työssään hän on nähnyt, miten lapsi hakee hyväksikäyttävän, päihdeongelmaisen vanhempansa vaikka katuojasta, koska "tämä on lähtökohtaisesti täysin korvaamaton".
– Toista biologista isää tai äitiä ei voi koskaan saada.
"Latistavia kommentteja voi verrata tietokonevirukseen"
”Oma äitini on aina hävennyt ja häpeää minua yhä aikuisena. Syynä on ulkonäköni. Olen lihava enkä muutenkaan mikään kaunotar. Äiti on useasti tuttuja tavatessaan hylännyt minut ja teeskennellyt, ettei tunne minua. Olen aina leikkinyt mukana, etten nolaisi äitiä enempää. Tuntuu ihan kamalalta, että tämä jatkuu vieläkin.”
Markukselan mukaan vanhempi ei koskaan saisi sanoa lapselle asioita, jotka vievät häneltä omanarvontunteen tai uskon tulevaisuuteensa.
– Vanhemman hokemalla "sinusta ei koskaan ole mihinkään", tai muuta vastaavaa, voi olla loputtoman tuhoisat seuraukset. Latistavia kommentteja voi verrata tietokonevirukseen, joka tuhoaa koneen normaalin toiminnan. Usein vanhemman aiheuttama muserrettu itsetunto vaatii totaalista uudelleenohjelmointia, Markuksela kuvaa.
– Toinen mielestäni tärkeä vältettävien listalle kuuluva asia on lapsen tuomitseminen ja syyllistäminen hänen seksuaalisuudestaan, tai ulkonäön arvostelu.
Seksuaalisuudesta ja kaikesta siihen liittyvästä on todellakin tärkeää puhua, mutta tällä sektorilla sävyn on tärkeää olla asiallinen ja lasta kunnioittava.
Kuka hyötyy vaikean asian brutaalista käsittelystä?
”Minulla ei ollut koskaan riitaa tai mitään muutakaan erimielisyyttä vanhempieni kanssa. Muistan varmasti ikuisesti, kun isäni yhtäkkiä tokaisi minulle, että olin vahinko ja minun ei olisi pitänyt koskaan syntyä. Isän kommentti tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta – olin siihen saakka ollut niin sanottu isän tyttö. Olin tuolloin vasta 12-vuotias, ja edelleen nyt nelikymppisenä tuo sanominen järkyttää ja ahdistaa minua.”
Moni on esimerkiksi Idolsia katsoessaan tuntenut myötähäpeää. Kyllä vanhempien pitäisi estää jälkikasvuaan laulamasta televisiossa, jos lapset kerran selkeästi eivät osaa laulaa!
Onko vanhemman tehtävä sanoa lapselle suorat sanat? Olet lihonut, nyt pitäisi jo tehdä jotain! Entä miten karuja totuuksia lapselle pitäisi paljastaa – saako hänelle esimerkiksi kertoa, että hän on "vahinko"?
– En keksi yhtään hyvää syytä ilmoittaa lapselle hänen olevan vahinko. Jos halutaan puhua lapsen kanssa hänen alkuperästään, voidaan ilmaista hänen olleen yllätys vanhemmille, Markuksela pohtii.
– Yleensäkin on tärkeintä pohtia kuka lopulta hyötyy vaikean asian brutaalista käsittelystä? Mikä motivoi kertomaan lapselle asioita, joita hänen psyykensä ei välttämättä pysty käsittelemään ilman, että keskustelu jää vain vaivaamaan ja hämmentämään?
Vanhemmatkin ovat ihmisiä
”Äitini sanoi minulle, että ota sinäkin vähän huikkaa, kun olet muuten noin tylsä ja ikävä ihminen. Olin 11-vuotias. Jäi aika hyvin mieleen.”
Miksi vanhempi käyttää rumaa kieltä pientä lasta kohtaan? Eikö aikuisen pitäisi tajuta, ettei lasta saa loukata?
Markukselan mukaan lapsi viettää vanhempiensa kanssa valtavasti aikaa useissa erilaisissa olosuhteissa. Vanhemmillakin voi olla vaikeaa.
– Vanhemmat ovat ihmisiä, jotka väsyvät, kokevat vaikeita tunteita, kärsivät omista ongelmistaan ja joutuvat tämän kaiken keskellä huolehtimaan lapsestaan. Lapsesta jonka kanssa, hänen temperamentistaan riippuen, voi olla todella kuormittavaa. On siis päivänselvää, että aivan jokainen kasvattaja sanoo jossain vaiheessa jotain, mikä voi kaduttaa häntä itseään ja satuttaa lasta, Markuksela toteaa.
Jos aikuinen puhuu ohi suunsa, asioita ei saisi lakaista maton alle. Markukselan mukaan tärkeintä on käsitellä asia lapsen kanssa.
– Täytyy opetella pyytämään heti anteeksi ja selittämään, ettei tarkoittanut mitä sanoi. Lisäksi, mikäli vanhemmilla on taipumusta päästää suustaan mitä sattuu, on heidän hyvä harjoitella hiljentymään konfliktitilanteen keskellä ja muutenkin opetella rauhoittamaan itseään. Näiden taitojen opettaminen myös lapselle on kullanarvoinen lahja lapsen tulevaisuutta ajatellen, Markuksela sanoo.
– Tähän kohtaan tahtoisin vielä sanoa, että moni pitää omia lapsiaan ja puolisoaan itsestäänselvyytenä ja käyttäytyy kotona kovin ikävästi.
Kun töissä on vaikeaa, moni kaataa pahan olonsa perheen niskaan. Markuksela kehottaa miettimään, kuka on oman elämän tärkein ihminen, ja miten tämän oloa kotona voisi helpottaa. Omia, vaikeita tunteita voisi käsitellä jotenkin muuten kuin raivoamalla heille, jotka ovat kaikista rakkaimpia.
– Oma perhe on korvaamaton ja parhaimmillaan hyvin hoidetut perhesuhteet saavat jokaisen perheenjäsenen säteilemään hyvää oloa ympäristöönsä.
Lue myös:
Vanhempi, vältä näitä lauseita lapsettomien ystäviesi kanssa
Lisätietoa: Hyvinvointivalmennus Avalonia
Maria Aarnio, maria.aarnio(at)mtv.fi
Kursivoidut kohdat ovat MTV Lifestylen lukijoiden tarinoita.