Nainen ei kelvannut klassisen musiikin soittajaksi – eikä varsinkaan kapellimestariksi. Näinhän sitä jossain vuosikymmenten takaisessa maailmassa elettiin. Eihän enää?
Maailman ensimmäinen menestynyt naiskapellimestari Antonia Brico taisteli ennen sotia tiensä korokkeelle orkesterin eteen, nyt tuo tarina nähdään valkokankaalla. Naiset ovat kohdanneet hämmentävän tunkkaisia asenteita aivan viime päiviin saakka. Muurit murenevat klassisen musiikin maailmassa hitaasti.
Maria Itkonen on nuori kapellimestari, päätoimisesti viimeiset kaksi vuotta. Hän on kohdannut vähättelyä jo silloin, kun hän viulistina haki töitä orkestereista.
Alalla on jo vuosia menetelty niin, että koesoitot orkestereihin hoidetaan sermin takana. Siis kaikki pyrkijät soittavat piilossa, jotta valitsijat eivät tiedä soittajan sukupuolta. Maria Itkonen kertoo käytännöistä, jotka ovat hämmentäviä nykypäivän työelämässä.
– Olen niin monta kertaa soittanut sermin takana ja kuullut tämän saman: ”Me luulimme, että siellä soitti mies! Sinähän soitat kuin mies!"
– Minulle on todellakin sanottu näin.
Kun tietää, mitä haluaa!
Tänään Itkonen vain hymyilee – tai suorastaan nauraa tällaisille muistoille. Hän on raivannut tiensä Antonia Bricon kaltaisella sitkeydellä.
– Minulla oli selkeä näkemys, että haluan konserttimestariksi ja sen jälkeen kapellimestariksi.
Konserttimestari on sinfoniaorkesterin ykkösviulujen äänenjohtaja ja se tärkein linkki kapellimestarin ja orkesterin välillä. Konserttimestari istuu lähimpänä kapellimestaria.
– Siitä on lyhyt matka korokkeelle – mutta se voi olla aika pitkä, naurahtaa Itkonen.
Brico nujersi väheksyjät
Antonia Brico syntyi 1902 Hollannissa, hänet adoptoitiin kaksivuotiaana ja sijaisvanhemmat muuttivat tytön kanssa Yhdysvaltoihin. Omien vanhempien menettäminen oli hänelle trauma – ja yksi sisun lähde. Pianistityttö haki jääräpäisesti itselleen kapellimestarikoulutusta, vaikka sitä kauhisteltiin.
Brico muutti synnyinmaahansa Hollantiin ja löysi lopulta Saksasta itselleen opettajan. Tunnettu kapellimestari Karl Muck ensin suorastaan ivasi nuorta naista, kunnes myöntyi huomaamaan, että tämähän osaa.
1930 Brico pääsi debytoimaan Berliinin filharmonikkojen edessä – ja onnistui. Hän palasi Yhdysvaltoihin ja väheksyntä jatkui. Naisia ei tuohon aikaan kelpuutettu sinfoniaorkesterien soittajiksi – ja mitä teki Brico! Hän perusti naisille oman orkesterin.
Suomi ja Sibelius - suuri tuki
1930-luvulla Brico tutustui Jean Sibeliuksen teoksiin ja ihastui kovin. Sibelius oli erittäin suosittu Yhdysvalloissa. Vuonna 1937 Brico tuli ensi kertaa Suomeen ja Ainolaan Sibeliusten vieraaksi. Brico oli tervetullut.
– Sibelius opetti Bricolle teoksiaan ja auttoi esiintymään Suomessa, kertoo maamme johtaviin Sibelius-tutkijoihin lukeutuva professori Timo Virtanen Helsingin yliopistosta.
Brico todellakin johti lukuisia kertoja muun muassa Helsingin kaupunginorkesteria. CIA:n väitetään rahoittaneen hänen matkojaan. Sibelius ei halunnut osallistua sodanajan maailmanpolitiikan kuohuntaan.
– Disney pyysi talvi- ja jatkosodan välissä Sibeliukselta Tuonelan joutsenta musiikiksi Fantasia-elokuvaan, kertoo Timo Virtanen.
– Ensin ulkoministeriö suositteli tätä Sibeliukselle, mutta kun jatkosota Saksan rinnalla alkoi, Suomen valtionjohto selitteli Yhdysvalloille vaikeaa asemaamme sodassa.
Yhdysvallat saattoi tuolloin pitää Suomea vihollisenaan.
– Sibeliusta yritettiin vetää kuin pelinappulaksi näissä kiistoissa, mutta hän vältteli. Tilanne normalisoitui nopeasti sodan jälkeen. Säveltäjämestaria lähestyttiin pian yhtä lailla Neuvostoliitosta kuin lännestä.
Sibeliukselle ratkaisi osaaminen
Sibeliuksen suhdetta Antonia Bricoon Virtanen pitää ennen muuta ammatillisena – ja myös lämpimänä ystävyytenä.
– Sibeliusta kiinnosti ennen muuta se, miten ammattimaisesti hänen musiikkinsa suhtauduttiin. Ei hän sukupuoleen katsonut siinä, miten osoitti arvostustaan Bricoa kohtaan.
– On syytä muistaa, että Brico oli saanut hyvin vankan koulutuksen jo siinä vaiheessa, kun hän tutustui Sibeliukseen; mutta yhtä lailla merkittävää oli tämä ystävyys, lämmin suhde niin Jeaniin kuin Ainoon, kuvailee porofessori Virtanen.
Antonia Bricon suhde adoptiovanhempiinsa oli läpi elämän viileä. Hänen kerrotaankin kutsuneen Sibeliuksen pariskuntaa mammaksi ja papaksi.
Maria Itkoselle elokuva Bricosta on rohkaiseva muistutus klassisen musiikin voimasta.
– On hienoa, että klassisesta musiikista tehdään tällaisia elokuvia.
"Musiikilla ei ole sukupuolta"
Suomalainen naisten säveltämä ja johtama musiikki menestyy tänään maailmalla. Paraikaa Susanna Mälkki johtaa Kaija Saariahon ylistettyä Innocence-oopperaa Lontoossa. Maria Itkonen johtaa TampereRaw-nykymusiikkiorkesteria Tukholmassa.
Muutos asenteissa on siis hyvässä virrassa, näkee Itkonen – matkalla kohti ihannetta.
– Klassisen musiikin maailmassa on oltu aika paljon jäljessä; ettei enää kiinnitettäisi huomiota siihen, onko ammattilainen mies vain nainen – tai mitä kukin haluaa olla, kuvaa Itkonen.
– Minulle musiikki on aina pääasia. Musiikki ei tunnista kenenkään sukupuolta.