Sijaisvanhemmuutta sitoo vaitiolovelvollisuus: "Lapsesta ei voi jakaa hiekkalaatikolla samalla tavalla asioita kuin omista"

– Pohjimmiltaan vaitiolovelvollisuus on hyvä asia, mutta kyllähän näissä pitäisi pystyä käyttämään omaa tervettä järkeä. Pitäisi luotaa siihen, että sijaisvanhemmat eivät turhaan vaaranna sijoitettua lasta. Kysymys on kuitenkin usein siitä, että ympäristö pystyy ymmärtämään sen, että lapsi on tullut perheeseen ja kaikki on ihan hyvin, Säles kuvailee MTV3:n Huomenta Suomessa.

Säles on ollut nyt sijaisvanhempana kahdeksan vuotta. Hän kertoo, että alun perin halu auttaa sai hänet lähtemään mukaan. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen lastensuojelun tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2015 Lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko lyhyen aikaa tai pitkäkestoisesti. THL:n mukaan Yli puolet vuoden 2015 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu sijaisperheisiin. 

Sijaisvanhempia sitoo vaitiolovelvollisuus. Perheeseen sijoitetun lapsen puolesta on Säleksen sanojen mukaan valmis usein taistelemaan ja uudesta lapsesta voi tuntea onnea. Kaikkea ei saa kuitenkaan sanoa ulos.

–  Se on tietenkin lapsen parhaaksi, mutta tuottaa arkeen hankaluuksia. Kun perheeseen tulee vaikka neljävuotias lapsi, niin tietenkin se herättää kysymyksiä ympäristössä. Mistä lapsi on tullut? Isoin juttu vaitiolovelvollisuudessa on ehkä se, että se on tulkinnanvaraista, Säles pohtii.

Lain mukaan vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita esimerkiksi sakkorangaistukseen.

– Itse olen törmännyt sijaisvanhempana siihen, että vaitiolovelvollisuus tekee myös sitä, että ilon aiheista ei puhuta. En voi hiekkalaatikolla lapsesta jakaa samalla tavalla asioita kuin omastani, Säles kuvailee.

Sopiva perhe tärkeä

Lastensuojelulain mukaan perhehoito on ensisijainen sijaishuollon muoto. Lastensuojelun Keskusliiton toiminnanjohtaja Hanna Heinonen muistuttaa, että sijaisperhe ei automaattisesti tarkoita heikompia tai parempia lähtökohtia lapselle, kun tämä lastensuojelun toimesta sijoitetaan.

– Riippuu paljon lapsen yksilöllisestä tarpeesta ja kyvyistä selviytyä tilanteista. Kyllä me tiedetään, että monia suojaavia tekijöitä on. Esimerkiksi hyvä ihmissuhde, joka rakentuu sijaisperheessä, voi toimia hyvin suojaavana tekijänä. Koulunkäynti on suojaava tekijä ja itse ajattelen, että jos biologiset vanhemmat ja sijaisvanhemmat pystyvät tekemään yhteistyötä ja lapsella on lupa asettautua siihen sijaisperheeseen, niin se on hyvin suojaava tekijä.

Sijaisvanhemmuus ei aina onnistu. Heinonen kertoo, että elämäntilanne voi muuttua niin sijoitetulla lapsella kuin perheellä. Syyt ovat moninaisia ja perhettä valitessakin lapsen yksilölliset tarpeet korostuvat.

– Yritetään katsoa, miten juuri tämä perhe pystyy vastaamaan lapsen tarpeisiin. Kyse on siitä, että se perheyhteisö on sopiva ja se tavallinen arki hyvä juuri tälle lapselle.

Emilia Säleksellä on kaksi omaa lasta ja lisäsi perheessä on tällä hetkellä yksi sijoitettu lapsi.

– Tässä kahdeksan vuoden aikana olen oppinut, että perheiden tilanteet ovat käsittämättömän monimutkaisia. Jokainen voi kuvitella omalle kohdalleen, että mitä jos minun elämässä kävisi jotain? Itse en osaa kuvitella olevani kuolematon tai immuuni erilaisille tapahtumille. Mitä jos minulle käy jotain sellaista, että perhe tarvitsee sen jälkeen lastensuojelun apua?