Sijaisperheen äiti Emilia Säles toivoo sijaisvanhempia sitovaan vaitiolovelvollisuuteen pientä järjen käyttöä.
– Pohjimmiltaan vaitiolovelvollisuus on hyvä asia, mutta kyllähän näissä pitäisi pystyä käyttämään omaa tervettä järkeä. Pitäisi luotaa siihen, että sijaisvanhemmat eivät turhaan vaaranna sijoitettua lasta. Kysymys on kuitenkin usein siitä, että ympäristö pystyy ymmärtämään sen, että lapsi on tullut perheeseen ja kaikki on ihan hyvin, Säles kuvailee MTV3:n Huomenta Suomessa.
Säles on ollut nyt sijaisvanhempana kahdeksan vuotta. Hän kertoo, että alun perin halu auttaa sai hänet lähtemään mukaan. Terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen lastensuojelun tilastojen mukaan esimerkiksi vuonna 2015 Lapsista ja nuorista 1,4 prosenttia oli sijoitettuna kodin ulkopuolelle joko lyhyen aikaa tai pitkäkestoisesti. THL:n mukaan Yli puolet vuoden 2015 lopussa huostassa olleista lapsista oli sijoitettu sijaisperheisiin.
Sijaisvanhempia sitoo vaitiolovelvollisuus. Perheeseen sijoitetun lapsen puolesta on Säleksen sanojen mukaan valmis usein taistelemaan ja uudesta lapsesta voi tuntea onnea. Kaikkea ei saa kuitenkaan sanoa ulos.
– Se on tietenkin lapsen parhaaksi, mutta tuottaa arkeen hankaluuksia. Kun perheeseen tulee vaikka neljävuotias lapsi, niin tietenkin se herättää kysymyksiä ympäristössä. Mistä lapsi on tullut? Isoin juttu vaitiolovelvollisuudessa on ehkä se, että se on tulkinnanvaraista, Säles pohtii.
Lain mukaan vaitiolovelvollisuuden rikkomisesta voidaan tuomita esimerkiksi sakkorangaistukseen.
– Itse olen törmännyt sijaisvanhempana siihen, että vaitiolovelvollisuus tekee myös sitä, että ilon aiheista ei puhuta. En voi hiekkalaatikolla lapsesta jakaa samalla tavalla asioita kuin omastani, Säles kuvailee.
