Osa vanhemmista joutuu odottamaan sijoitettavaa lasta vuosia | MTV Uutiset
Sijaisperhepulan kääntöpuoli: Osa odottaa lasta vuosia, sijoitettavalle vaikea asettaa rajoja – "Ei saa antaa seuraamuksia"
Suomessa on jatkuva pula sijaisvanhemmista, mutta samaan aikaan monet perheet ovat odottaneet vuosia, että heidän tarjoamaansa apua käytettäisiin.Shutterstock
Suomessa on jatkuva pula sijaisvanhemmista, mutta samaan aikaan monet perheet ovat odottaneet vuosia, että heidän apuaan käytettäisiin, kertoo MTV:n haastattelema sijaisvanhempi. Lastensuojelua vaivaa hänen mukaansa myös lain tulkitsemisen ja määräysten villiviidakko.
Sijaisperhepulasta on uutisoitu Suomessa vuosia. Tarpeesta ovat kertoneet niin yksityiset järjestöt kuin hyvinvointialueetkin.
Tämä on kuitenkin vain yksi totuus asiassa.
MTV Uutisten kerrottua perhepulasta aiemmin tässä kuussa, eri-ikäisten lasten sijaisvanhempana noin kuusi vuotta toiminut Sanna otti yhteyttä. Sannan nimi on muutettu lasten yksityisyyden turvaamiseksi.
Sanna kertoi, että samaan aikaan, kun kotia tarvitseville lapsille ei ole löytynyt sopivaa paikkaa, lukuisat perheet ovat odottaneet kotiinsa sijoitettavaa lasta turhaan. Jotkin perheistä ovat olleet jonossa useita vuosia.
Kaikki nämä perheet on Sannan mukaan hyväksytty sijaisperheiksi ja vanhemmat sijaisvanhemmiksi ja koulutukset on käyty. Osa niistä on ollut valmis tarjoamaan kodin niin vauvoille kuin teini-ikäisillekin.
– Ihmettelemme jatkuvasti sitä, miksi sijoituksia ei tule, vaikka on kuulemma huutava pula. Me itse olemme odottaneet lasta joskus jopa pari, kolme vuotta, vaikka olemme olleet jo kokeneita vanhempia ja tilaa olisi ollut, Sanna toteaa MTV Uutisille.
Sanna sanoo ymmärtävänsä, että aina tarpeet eivät kohtaa. Joskus ongelma on hänen mukaansa biologisten vanhempien kohtuuttomissa vaatimuksissa.
– Asun länsirannikolla ja omalle kohdalle on osunut monta tapausta, että on ilmoitettu mahdollisesta sijoituksesta, mutta biologisen vanhemman tai vanhempien mielestä asumme liian kaukana. Sillä ei ole heille merkitystä, olemmeko muuten sopivia. He eivät ole halunneet edes tavata, vaikka sijaisvanhemmat ovat sitoutuneet siihen, että kuljettavat lapset tapaamisiin.
Myös joko sijaisperheen tai biologisten vanhempien uskontokunta on voinut vaikuttaa.
– Biovanhemmat eivät ole hyväksyneet, että lapsi menee toiseen uskontoon – tai että sijoitusperhe ei ole tarpeeksi uskonnollinen.
Voiko kuka tahansa olla sijaisvanhempi? Juttu jatkuu videon alla.
9:58Suomessa on huutava pula sijaisvanhemmista – mutta voiko kuka tahansa ryhtyä tehtävään?
Sosiaalityöntekijäpula vaikuttaa
Sannan mukaan sosiaalityöntekijöiden tiedot sijoitettavasta lapsista ovat joskus harmillisen huonot.
– He eivät tiedä sitä, millainen lapsi on ja minkälainen olisi sopiva perhe, koska he eivät tunne tapauksia riittävän hyvin.
Tämä taas johtuu Sannan mielestä sosiaalityöntekijöiden määrän alimitoituksesta.
– He eivät millään voi nykyisillä resursseilla hoitaa tehtäväänsä niin hyvin kuin pitäisi, ja se on harmittavaa, koska he ovat niitä, jotka tekevät päätökset lapsen asioista.
"Määräysten villiviidakko"
Valtakunnan tason lastensuojelua vaivaa Sannan mukaan lain tulkitsemisen, ohjeistuksien ja määräysten "villiviidakko".
Osa perhehoitajista ei Sannan mukaan saa esimerkiksi pitää laissa määriteltyjä vapaapäiviään, kahta kuukaudessa.
– Voi käydä myös niin, että nämä lomapäivät palavat lapsen kotilomilla, vaikka kotiloma saattaa syystä tai toisesta katketa kesken kaiken ja lapsi pitää hakea pois biologisilta vanhemmilta.
Mahdollisten kotilomien katkeamisten ajaksi sijoittajan pitäisi määritellä varaperhe tai esimerkiksi laitos johon lapset menevät, mutta näin ei Sannan mukaan kuitenkaan monesti ole tehty.
– Varavanhempia ei yksinkertaisesti tunnu löytyvän.
Sannan mukaan myöskään perhehoitajuuden mainostaminen sillä, että lapsen saa kasvattaa kuten omansa, ei pidä paikkaansa.
Muun muassa lapsen kännykän käyttöä ei saa Sannan mukaan rajoittaa mitenkään. Näin voi tehdä ainoastaan sosiaalityöntekijän rajoituspäätöksellä, mutta sellaista "he eivät uskalla tehdä".
– Ei saa seurata esimerkiksi family linkistä, onko ekaluokkalainen päässyt turvallisesti kotiin, tai missä hatkat ottanut nuori on, Sanna listaa.
– Ainoastaan se pitää tässä paikkansa, että lapselle saa tarjota katon pään päälle ja ruoan vatsaan ja häntä saa tukea parhaansa mukaan. Mutta lasta ei saa rajoittaa vaikkapa rötöksistä eikä hänelle saa antaa seuraamuksia, kuten jättää viikkorahatta.
Jämäkkyys hakusessa
Sosiaalityöntekijöiltä Sanna toivoo lisää "jämäkkyyttä".
– Heillä ei ole aina uskallusta asettua esimerkiksi biovanhempia vastaan, ja se heijastuu suoraan lapseen. Tämä voi näkyä tilanteissa, joissa traumatisoitunut lapsi ei halua mennä tapaamaan biologisia vanhempiaan ja on siksi ehkä jopa hysteerinen. Sosiaalityöntekijä silti pakottaa tapaamiseen.
Tilanteet ovat Sannan mukaan järkyttäviä.
– Perhehoitaja joutuu tekemään viikon töitä, että saa tapaamisen jälkeen rauhoitettua lapsen ja normalisoitua arjen.
– Vaikka puhutaan, että lapsella on oikeus tavata vanhempiaan, kyllä todella paljon mennään se edellä, että vanhemmilla on oikeus.
Biologisten vanhempien päätökset ja niiden mukaan toimiminen sekoittavat Sannan mukaan perhearkea monesti muulloinkin. He eivät esimerkiksi saata haluta lastaan rokotettavan lainkaan.
– Meillä ei myöskään ole oikeutta lapsen terveystietoihin. Jos pitää hakea vaikkapa vammaistukea lapselle, kaikki menee sosiaalityöntekijän kautta. He taas ovat niin kiireisiä, että yhden lapsen kohdalla on odoteltu yli vuosi, että vammaistukihakemus lähtisi eteenpäin. Jos nuorelle halutaan oma tili, pitää olla lupa sekä sosiaalityöntekijältä että biovanhemmalta. Aina biovanhempia ei edes löydy.
– Jotkin toimijat ovat niin tarkkoja, että perhehoitajat eivät saa allekirjoittaa kouluista tulevia lippuja ja lappuja, vaan sen pitää mennä huoltajan tai sosiaalityöntekijän kautta. Eikä aina ole helppo tavoittaa kumpaakaan ajoissa.
Sanna kertoo olevansa surullinen tilanteesta ja siitä, että näkee toisten perhehoitajien palavan loppuun liian nopeasti.
Hän korostaa sitä, että ei halua pelotella ketään perhehoitajuudesta, vaan vain tuoda epäkohtia julkisemmiksi, jotta asioille vuosien jälkeen voisi tulla muutos sekä sijaisperheiden että sijoitettujen lasten parhaaksi.
– Rajat ovat rakkautta ja auttavat luomaan sijoitetulle lapselle turvaa. Lapsi tuntee, että hänestä välitetään. Sen olemme huomanneet tässä työssä hyvin, ja sen myös sijoittajat tietävät ja tunnistavat.
– Laki ei vain anna asettaa näitä rajoja, ja se luo lapselle turvattomuutta.
Sanna kertoo saaneensa sijaisvanhemmuudesta kaikesta huolimatta hyvin paljon.
Parasta on hänen mukaansa se, kun näkee lapsen kehittyvän ja normalisoituvan.
– Kun lapsi uskaltaa nukkua yksin ensimmäisen yön eikä tarvitse olla kaikkien valojen päällä – ja kun hän ei enää kysy, tuleehan sijaisvanhempi varmasti takaisin kotiin töistä. Se että koulusta tulee hyvää palautetta, että lapsi on yhtäkkiä saanut korvat ja kuuntelee mitä opettajat sanovat. Ja että lapsi hymyilee ja on iloinen ja hänestä aistii, että hän kokee olevansa turvassa. Ja totta kai se palaute, jota saa lapselta itseltään ja sosiaalityöntekijältä, kannattelee. Silloin tuntee kasvattaneensa lapsen oikein, Sanna luettelee.
– Ja perhehoitajat ovat varmaan ainoita vanhempia, jotka osaavat iloita siitä, että nuori suuttuu ja huutaa tai välittää vastaan. Perhehoitajille se tarkoittaa sitä, että hän uskaltaa ja on kotiutunut.
Perhehoitoliiton toiminnanjohtaja Merja Lehtiharju kertoo, että Sannan listaamat ongelmat ovat liitossa hyvin tiedossa.
Ongelmat toistuvat Lehtiharjun mukaan myös niissä noin 900 yhteydenotossa, jotka liitto saa vuosittain ohjaus- ja neuvontapuheluina.
– Perhehoitajat hoitavat tehtävään oikeasti sydämellään ja ilmassa on välillä epätoivoakin, eikö näitä asioita saa kuntoon.
Lehtiharju kertoo, että vaikka lastensuojelun sosiaalityöntekijöistä on edelleen pula, tilanne on viime vuosina vähän kohentunut. Aiemmin sosiaalityöntekijöillä saattoi olla jopa 100 lasta vastuullaan. Nyt heitä saa lain mukaan olla enintään 30.
– Vielä se ei näytä helpottaneen tilannetta, mutta parempaan suuntaan onneksi ollaan menossa.
Nyt yksi merkittävä haaste, josta Perhehoitoliitollekin tulee Lehtiharjun mukaan paljon palautetta, on sosiaalityöntekijöiden vaihtuvuus. Se on hänen mukaansa ensisijainen tekijä myös siinä, että kotia tarvitsevat lapset ja sitä tarjoavat perheet saataisiin kohtaamaan nopeammin ja tehokkaammin.
– Itse olen miettinyt, voisiko sosiaalityön koulutusta kehittää niin, että se tukisi sosiaalityöntekijää tähän aika haastavaan tehtävää. Perhehoidon erityisosaamista tarvitaan, jotta tehtävässä jaksaa, Lehtiharju pohtii.
Lehtiharju sanoo itse toivovansa, että poliitikot edistäisivät perhehoitoa valtion ja hyvinvointialueiden tasolla niin, että se olisi turvallista lapsille ja perhehoitajille. Käytännössä se tarkoittaisi sitä, että asiaan panostettaisiin nykyistä enemmän myös rahallisesti.
Perhehoitoliitolla on kaksi poliittista ratkaisuehdotusta kipeimpiin pulmiin, kertoo toiminnanjohtaja.
– Toinen tavoitteistamme on, että perhehoitolaki saataisiin auki ja sitä pystyttäisiin kehittämään. Sitä kautta saataisiin samalla perhehoitajien sosiaaliturvaa parannetuksi. Ja nyt kun lastensuojelulaki on työn alla, me kovasti toivomme, että siinä mietittäisiin perhehoitoa oikein kunnolla.
Perhehoitoliitto on sijaisvanhempien ja muiden perhehoitajien valtakunnallinen edunvalvoja ja perhehoidon asiantuntijajärjestö.
Kati Hyttinen työskentelee MTV Uutisissa uutistoimittajana. Hän tekee töitä MTV Uutisten verkkodeskissä ja Lifestyle-toimituksessa, joissa hän seuraa uutisia ja ilmiöitä. Hän on erikoistunut muun muassa ympäristö-, luonto- ja eläinaiheisiin.
Voit lähettää juttuvinkkejä Katille osoitteessa kati.hyttinen@mtv.fi.
