Satoja lapsia tukiperheen tarpeessa pääkaupunkiseudulla – Tukiperhe: Tukityttö oli meille lottovoitto

Lisäksi pääkaupunkiseudun kuntien oma "tukiperhejono" on yli kolmensadan lapsen kokoinen.

– Mä todella toivoisin, että me löytäisimme lisää sellaisia perheitä, jotka olisivat valmiita ottamaan lapsen.  Tietyllä tavalla tilanne on hälyttävä, kun näitä lapsia on niin paljon, jotka paikan tarvitsisivat, aloittaa johtava sosiaalityöntekijä Pirjo Akkanen, Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveysvirastosta.

Tukiperhe: Kaikki oli hyvin luontevaa

Toki tarvetta on muuallakin. Halu tehdä hyvää sai hyvinkääläisperheen pitämään tukilasta kahdeksan vuotta aina viime vuoden kesään saakka.  

– Meillä oli pitkään haaveena vapaaehtoinen lastensuojelutyö. Lehdestä näimme ilmoituksen. Sitä kautta lähdimme mukaan toimintaan, kertoo tukiperheen isä Teemu Honkaniemi.

Alku ei kuitenkaan ollut ihan sellaista, mitä perhe oli ajatellut, sillä he toivoivat perheeseen pientä poikaa. Mutta Pelastakaa Lapset ehdotti perheeseen esiteini-ikäistä tyttöä. Ensihämmennyksen jälkeen asia muuttui iloksi. 

– Se oli oikeastaan ihan lottovoitto. Kyllä järjestön työntekijät olivat viisaita. Alku menikin sitten tosi hienosti, kertoo tukiperheen äiti Ulriika Kannas-Honkaniemi.

Tukitytöstä osaksi perhettä

Eikä jatkossakaan ollut valittamista.

– Kaikki oli hyvin luontevaa. Ajan myötä, kun ollaan oltu paljon tekemisissä, muodostui suhde siitä, että hän on osa perhettämme, kokee Honkaniemi.

– Luottamus kehittyi tosi nopeasti, komppaa Kannas-Honkaniemi.

Kun toiminta alkoi, perhettä mietitytti se, että miten viikonloppua pitäisi viettää tulokkaan kanssa.

– Päätimme, että jos voin oltaisiin kotona ja tehtäisiin normaaleja arjen askareita. Leikittäisiin, pelattaisiin ja katsottaisiin leffaa. Emme ottaneet siitä stressiä. Se oikeastaan oli se oikea ratkaisu. Emme keksineet liikaa ohjelmaa, Honkaniemi kertoo.

– Lapset eivät toivo sirkushuveja, vaan sitä aikaa aikuisen kanssa ja yhdessä tekemistä. Sitä meidän tukityttömme toivoi.

Hengähdystaukoja biologiselle perheelle

Tukiperhe pitää vuosien matkan tärkeimpinä tuloksina sitä, että he pystyivät rakentamaan pysyvän luottamussuhteen ja antamaan hengähdystaukoja lapsen biologiselle perheelle. 

– Tukiperheen yksi tärkeimmistä tehtävistä on antaa hengähdystaukoja varsinaiselle biologiselle perheelle, kommentoi Honkaniemi.

– Minusta on ollut tosi hienoa olla hänen kasvuprosessissaan mukana. Kun teini-iän myrskyt painavat päälle, niin on äärimmäisen tärkeää, että on joku sen perheen ulkopuoleinen aikuinen, jonka kanssa pystyy puhumaan niistä asioista, joista ei helposti kotona pysty puhumaan, sanoo Kannas-Honkaniemi.

Kaikki osapuolet pitävät suhdetta luottamuksellisena. 

– Lapselle välittyi viesti, että aikuiset vetivät yhtä köyttä, tiivistää Kannas-Honkaniemi. 

"Saimme enemmän kuin annoimme"

Ja mitä tyttö sai näiden vuosien aikana?

– Hän pääsi purkamaan omia tunteitaan ulkopuolisille. Olemme myös pyrkineet antamaan elämän ohjenuoria, vastaa tuki-isänä toiminut Honkaniemi.

– Opastusta, lepoa ja luottamusta, jatkaa Honkaniemen vaimo.

Saaminen on ollut molemminpuolista.

– Olemme saaneet enemmän kuin antaneet. Tämä on ollut mahdollisuus kulkea rinnalla ja seurata sitä hänen naiseksi kehittymistä. Ja luottamuksen ansaitseminen on ollut todella merkittävä kokemus, kertoo Kannas-Honkaniemi.

– Se, mitä olen itse tästä saavuttanut, on oivallus siitä, että kotona voi tehdä ihan normiaskareita, kunhan on läsnä, Honkaniemi jatkaa.

Tukityttö rikkaus biologiselle lapsille

Tukiperheellä on kaksi omaa lasta. Molemmat tottuivat tukityttöön jo varhaisessa vaiheessa.

– Nuorimmainen on syntymästä asti tottunut tukilapseemme. Ja kyllä aina pojat ovat kyselleet, koska hän tulee. Varsin hyvä suhde on muodostunut, kertoo tuki-isä. 

– Se on erittäin suuri rikkaus lapsille, että perheen ulkopuolisia lapsia käy meillä. Se laajentaa maailmankatsomusta ja opettaa jakamiseen ja arvostamiseen. On ollut mukava seurata, että vaikka ikäeroa oli paljon, niin yhteistä luontevaa tekemistä löytyi. Tämä on ollut lasten kannalta tosi mahtava kokemus, tukiäiti kommentoi.

Yhteydenpito jatkuu yhä 

Tukityttö tuli täysi-ikäiseksi viime vuonna ja täten virallinen tukiperhetoiminta päättyi. Elämä on mallillaan.

– Hän jatkaa opintoja ja tähtää ammattiin. Varmasti saamme olla hänen elämässään läsnä myöhemminkin. 

Yhteys ei kuitenkaan ole katkennut. 

– Olemme tehneet leikkisän sopimuksen, että sitten kun me tulemme vanhaksi, hänestä tulee meidän tukihenkilö.

Usein syynä päihteet

Tukiperheen tarvitsijoiden taustat ovat moninaiset. Syynä voi olla perheen runsas lapsiluku, pienituloisuus, lapsen sairaus, uupumus, heikot tukiverkostot ja vaikeus sovittaa avioeron kokeneen entisen pariskunnan arkea.

– Usein voi olla myös mielenterveys- ja päihdeongelmia. Ne ovat kyllä lastensuojeluasiakkaiden kohdalla kyllä yleisin peruste, kertoo Akkanen.

Huoli tukiperheinnon puutteesta

Pelastakaa Lapset on huolissaan siitä, että tukiperheitä on vaikea saada, vaikka tarvitsijoiden määrä on kasvussa.

– Itse asiassa viime vuonna jouduimme peruuttamaan yhden tukiperhekoulutuksen osallistujien vähyyden vuoksi, kertoo Pelastakaa Lasten Kristiina Mattinen. 

Helsingin kaupungin Akkanen uskoo, että tukiperheinto kasvaa tuorehkon sosiaalihuoltolain myötä. 

– Ennen tukiperhetoiminnassa oli vain lastensuojelun asiakkaita ja voi olla, että se on muodostunut kynnykseksi ottaa lapsi. Laki on muuttunut ja nyt tukiperheen voi saada ilman lastensuojelun asiakkuutta, kertoo Akkanen. 

Pelastakaa lasten tukiperheissä käy valtakunnallisesti 1600 lasta. Etelä-Suomen alueella tukiperheissä käy 390 lasta.