Päivi ja Timo ovat kuuden teinin sijaisvanhempia – heistä on Suomessa niin huutava pula, että osa lapsista joutuu laitokseen

Lasten ja nuorten perhehoitajista on Suomessa krooninen pula. 

Viime vuonna kodin ulkopuolelle oli sijoitettuna yli 17 299 lasta. Heistä 65 prosenttia oli pitempiaikaisesti sijoitettuna eli otettuna huostaan.

Huostassa olleista lapsista yli puolet eli 5 127 lasta, oli perhehoidossa sijaisperheeseen sijoitettuna.

Lue myös: Sijoitetun lapsen äiti: Nämä ovat lastensuojelun 7 sudenkuoppaa

Perheen on oltava lapselle sopiva

Kun sijaisvanhempia ei ole riittävästi, lapsia joudutaan hoitamaan laitoshoidossa. Se ei ole paras ratkaisu sellaisille lapsille, jotka pystyisivät asumaan perheissä – jos niitä vain olisi. 

Tilannetta mutkistaa se, että sijaisperheen löytäminen ei ole matematiikkaa eli kaikki perheet eivät sovi kaikille lapsille.

– Perheitä on etsittävä ja valmennettava etukäteen, että lapsi voidaan sijoittaa juuri sellaiseen perheeseen, joka vastaa hänen tarpeitaan, Perheliiton kehittämispäällikkö Anu Lehtosaari kertoo MTV:n Viiden jälkeen -ohjelmassa.

Tarpeisiin vaikuttavat esimerkiksi lapsen ikä ja elämänkokemus.

– Esimerkiksi teini-ikäinen tuo perheeseen jo melkoisen määrän kokemusta ja on itsenäinen toimija. Toisaalta sitoutuminen vuosissa on vähäisempää kuin pikkulapsen sijaisvanhempana toimiminen.

Lehtosaari korostaa sitä, että lastenkoditkin ovat hyviä paikkoja kasvaa aikuiseksi.

– Mutta ajattelen niin, että [parasta olisi jos] ne lapset, jotka voidaan hoitaa perheessä, voitaisiin hoitaa perheessä. Tällöin lastenkodeissa oleva ammatillinen osaaminen voitaisiin varata niille lapsille, jotka tarvitsevat vahvempaa tukea kasvaakseen aikuisiksi.

Lue myös: Asiantuntija: Lapsia sijoitetaan liian usein laitokseen perhehoidon sijasta ja se on sekä laitonta että todella kallista – ”Vuodessa säästö olisi vähintään 36000 euroa per lapsi”

Saako raha olla motiivi?

Miten sijaisvanhemmaksi ryhtymistä sitten voisi helpottaa?

Lehtosaaren mukaan asiasta olisi puhuttava enemmän.

– Tarvitaan erilaisten perheiden kokemuspuheenvuoroja ja [sitä kautta tietoa siitä] mitä sijaisvanhemmuus on. Näin voitaisiin tuottaa sitä kuvaa, kenelle kaikille se voisi sopia. 

Toisaalta yhteiskunnan pitää huolehtia esimerkiksi perhehoitajan riittävästä toimeentulosta ja sosiaaliturvasta.

Lakisääteisesti perhehoitajalle kuuluu tehtävästä palkkio. Hänelle maksetaan myös kustannukset, joita perhehoitajuudesta tulee. Minimikorvaus on vajaat tuhat euroa kuukaudessa.

– Laki säätelee myös sitä, miten palkkio tulee suhteuttaa lapsen hoidettavuuteen eli kuinka paljon aikaa ja osaamista lapsen hoito vaatii, Lehtosaari selvittää.

Sekin, että raha houkuttelee tehtävään, on Lehtosaaren mukaan "ihan ok".

– Näin siksi että me toivomme myös sellaisia perhehoitajia, jotka voivat tehdä tätä päätoimisesti. 

Perhehoitajuutta harkitseville järjestettävän ennakkovalmennuksen aikana selviää sitten se, onko hakijalla valmiuksia ryhtyä sijaisvanhemmaksii.

Lehtosaaren mukaan sijaisvanhemmaksi voi hakea "turvallinen aikuinen", jonka oma elämäntilanne on vakaa. 

– Perhemuodolla ei ole väliä. Voi olla yksin asuva, lapsiperhe, lapseton. Avain on ennakkovalmennus ja sen aikana pohdittavat valmiudet, eli valmiudet pitää lapsesta huolta myös silloin kun lapsella on erityistarpeita – tai tukea hänen läheissuhteitaan tai tehdä yhteistyötä viranomaisen kanssa. 

Lue myös: Lapsiasiavaltuutettu kritisoi lastensuojelua ja sijoitettujen lasten kohtelua Suomessa – "Ammattilaisetkin syyllistyvät lasten pahoinpitelyyn"