MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen pohdiskelee Nuorten Leijonien tilannetta ja pelivalmiutta alkamassa olevan Tshekin nuorten MM-kisojen kynnyksellä. Tänään turnauksen avausottelussa Suomi saa vastaansa Ruotsin.
Nuorten Leijonien kenraaliharjoitus Kanadaa vastaan – tappio maalilukemin 2–4 – antoi sekä vastauksia että kysymysmerkkejä suomalaisten valmiudesta alkaa pelata voittavaa jääkiekkoa Tshekin nuorten MM-kisoissa.
LUE MYÖS: Raimo Helminen linjaa Nuorten Leijonien teesit – "Siten tulee tulostakin"
Viimeisenä harjoituspelinä ja yksittäisenä otteluna matsi Kanadaa vastaan ei antanut ainakaan pintapuolisin hääviä kuvaa Nuorista Leijonista. Näyttäisi, ettei joukkueen pelitapa ole sillä tasolla, millä se voisi olla suomalaisen juniorijääkiekkoilun kruununjalokivellä.
Tärkeään vertailukohtaan eli vuosi sitten maailmanmestaruuden voittaneeseen, Jussi Ahokkaan valmentamaan Nuoriin Leijoniin vertaaminen ei välttämättä tee yksi yhteen oikeutta tälle uuden päävalmentaja Raimo Helmisen joukkueelle, mutta sanottava on, että nyt kasassa olevalla ryhmällä on kosolti matkaa edellisen suoritukseen.
Turnausvalmentamisen kautta
Vaikka MM-kenraali ei päällisin puolin ollut lupaava Suomelta, on tehtävä selväksi, ettei Nuorten Leijonien tilanne ole kuitenkaan mitenkään toivoton turnauksen alla. Kun rapsutan joukkueen pelitavan pintaa, sen alta löytyy kosolti mahdollisuuksia kehittyä turnauksen mittaan. Ja joka tapauksessa Suomella on koossa nuorten MM-tasolle erittäin laadukas joukkue, josta verrattain monet – tätä etua ei ole kisoissa samassa mitassa millään muulla joukkueella – pelaajat ovat saaneet kokemusta miesten liigatasolta.
Helmisen Nuoret Leijonat pelaa perinteistä suomalaista lätkää Meidän peliä, tosin sen riisuttua mallia. Syystä tai toisesta Helminen ei halua tai sitten hän ei osaa valmentaa niin, että joukkue pelasi piri pinnassa kiekkokontrollia. En ole päässyt kärryille, onko kyseessä päävalmentajan tietoinen valinta vai vain ajautuminen tähän tilanteeseen.
Yhtä kaikki, siinä määrin Nuoret Leijonat pelaa rakenteellisesti riittävän hyvin, että kiekkokontrollielementtiä olisi lisättävissä pelaamiseen ainakin teoriassa. Tämä voitaisiin tehdä niin kutsutun turnausvalmentamisen periaattein, jossa aina edellisestä pelistä otetaan opiksi, ja asioita säädetään videopalaverein ja harjoituksin seuraavaa ottelua silmällä pitäen.
Vuosien saatossa tuohon tuollaiseen ovat kyenneet monien eri Leijonajoukkueiden valmennustiimit, vaan jää nähtäväksi, onko Helmisellä, Erik Hämäläisellä ja Tuomo Ruudulla tätä osaamista. Ja toki jätän portin auki sille, ettei Helminen yksinkertaisesti tahdo peluuttaa nyt ja syksyn aikana aiemmin nähtyä vahvempaa kiekkokontrollia, mutta se olisi valintana peräti hämmästyttävä tie. En näe syytä sille, miksi suomalaisen jääkiekkoilun voittavaa reseptiä tulisi tai oikeammin edes saisi muuttaa.
Se on selvää, että Trinecin ja Ostravan kaupungeissa pelattavien jäähallien kaukalojen koko, joka on jonkin verran suurempi kuin vuosi ja kaksi sitten pelatuissa turnauksissa Pohjois-Amerikassa, mahdollistaisi kiekkokontrollilätkän täysimittaisin kultivoimisen. Katseet kohdistuvat päävalmentaja Helmiseen.
Taitavat pakit epävarmoina
Modernin suomalaisen lätkän primus motoreina toimivat pelin tekevät puolustajat. Lähes pelkästään heidän otteitaan seuraamalla – toki suhteessa sekä omiin hyökkääjiin ja vastustajan viisikkoon – pääsee vissisti jyvälle siitä, missä lyönnissä joukkueen pelitapa on.
Valveutuneimmat muistavat, miten väärin toissa kaudella Jussi Ahokas peluutti Nuoria Leijoniaan: joko pakit kuskasivat kiekko liikaa itse tai sitten kiskottiin tukkoista puolinopeaa pakki-pakki-ylös -lätkää seurauksin, että sen joukkueen pakit olivat Miro Heiskasta myöten suoranaisia kömpelyksiä jäällä.
Entä nyt, tämän puheena olevan joukkueen pakit? Tunnen kuin omat taskuni Liigan kautta ynnä leijonapolulta nämä Anttoni Hongan, Toni Utusen, Ville Heinolan, Mikko Kokkosen ja muutaman muun.
Heidän aavistuksen hapuileva pelaaminen MM-kenraalissa Kanadaa vastaan oli tuskallista katsottavaa. Kyse on kuitenkin samoista pojista, jotka pelaavat huomattavasti kovemmissa seurajoukkueidensa otteluissa täsmällisesti ja hyvin. Olenkin ytimessä: Helmisen Nuorten Leijonien pelitavan puutteissa.
Puolustajien kannalta pelitapa ei ole selkeän toisteinen. Sovitut hyökkäämisen jutut viisikkotasolla eivät joko pidä tai sitten niitä ei yksinkertaisesti ole. Jälkimmäinen näyttäisi olevan todennäköisempi selitys.
Tässä asetelmassa Suomen taitavat puolustajat joutuvat pelaamaan olosuhteessa, jossa he menettävät tämä tästä kiekollisena pelatessaan ratkaisevat sekunnin kymmenykset etsiessään ja hakiessaan omaa parasta mahdollista ratkaisua kulloiseenkin aavistuksen sekavaa ja joka tapauksessa liian varioituen muodostuvaan pelitilanteeseen.
Eniten ulkona pelistä oli Utunen, joka viljeli Kanadaa vastaan tämän tästä pelitavasta irrallisia henkilökohtaisia nousuja ja irtiottoja ikään kuin siinä muinaisessa nuorten MM-kisojen pelaamisen hengessä, jossa annettiin henkilökohtaisia näyttöjä ohi joukkuepelaamisen säännöstön. Heittämättä hienoa pelaajaa Utusta bussin alle nämä ovat niitä erittäin huolestuttavia signaaleja, jotka kielivät pelitavallisen sekaannuksen uhasta Helmisen joukkueessa.
Junior Kronorin testi heti kärkeen
Turnauksen ohjelma ei varsinaisesti suosi Nuoria Leijonia siinä suhteessa, jos ja kun pelaamista tulisi edistää turnausvalmentamisen kautta. Lohkon ja jatkon kannalta tärkeät pelit Ruotsia vastaan (tänään torstaina) ja Slovakiaa vastaan (sunnuntaina) vyöryvät eteen pikavauhtia.
Täytyykin uskoa, että jo harjoitusmatsista Kanadaa kanssa on otettu opiksi ja sen pelin anti on saatu muunnettua paremmaksi pelaamiseksi, kun tänään vastassa on hurjassa vuosien mittaisessa tappiottomassa alkulohkojen ottelujen voittoputkessa porskuttava Ruotsi. Junior Kronor on liikkeellä varsin iskukykyisellä joukkueella Tshekin turnauksessa. Käsillä on loistava testin sen suhteen, missä lyönnissä Nuorten Leijonien pelaaminen on juuri nyt.
LUE MYÖS: Nuorten Leijonien MM-turnaus käynnistyy heti hurjalla testillä – tässä Suomen otteluohjelma
Pidän siitä, että Nuorilla Leijonilla on hihassaan pari kovaa valttikorttia. Maalivahti Justus Annunen saattaa liki yksin lyödä Ruotsin tänään, tai ei sentään yksin, mutta joka tapauksessa hän antanee omalle joukkueelleen täyden mahdollisuuden pelata voitosta.
Lisäksi näyttäisi, että Nuorilla Leijonilla on lyödä askiin turnauksen kovin nelosvitja, jossa pelaavat Rädyn veljekset Aku ja Aatu yhdessä Sampo Rannan kanssa. Toki edellyttäen, että valmentajat pitävät tämä trion kasassa ja miksipä eivät pitäisi. Myös ykkössentteri Rasmus Kuparilla on valmius suuriin tekoihin tässä turnauksessa, mutta haaste on ainakin jossain määrin siinä, kenet pelaajat olisi syytä asettaa hänen laitureikseen. Jokin siinä ei täsmännyt mainitussa harjoituspelissä Kanadaa vastaan.
Vaan eiköhän tästä hyvä turnaus tule Nuorten Leijonien osalta, mutta ehto on, että päävalmentaja Raimo Helminen ei jää kokonaisyhtälön heikoksi lenkiksi.