Leijonien ja Tre Kronorin asetelmasta ennenkuulumatonta puhetta – "Paradoksaalisesti se suosii myös suomalaisia"

Heillä on Erik Karlsson, meillä on Mikko Lehtonen. Niillä ryökäleillä on Victor Hedman, meillä on Olli Määttä. Sinikeltaisilla on Rasmus Dahlin, sinivalkoisilla on Jesper Mattila. Repiä nyt sitten tuosta.

Vielä pari vuotta sitten me olisimme voineet nauraa partaamme ja tokaista, että hei, meillä on kuitenkin Jukka Jalonen.

Vaan nyt Jalosen taktismaaginen etumatka verrattuna ruotsalaisiin ja muidenkin maiden päävalmentajiin on enää sellainen rinnanmitan kokoinen. Eli he voivat kuitata Jalosen sillä, että onhan heillä Sam Hallam. Totta.

LUE MYÖS: Kari Jalonen moittii Mikael Granlundin Leijonat-tovereita rajusti – tämä seikka jäi törkyiskun varjoon

Vielä 2019 Jalonen saattoi luottaa Meidän peliin, yhteistyön jääkiekkoon ja kaikkiin altavastaajalätkän kommervenkkeihin. Enää noihin ei voi määräänsä enempää turvata. Käsillä oleva Tshekin MM-turnaus osoittaa, ettei suomalaisten ikioma konsti pelata vastustajia fiksummin siedä enää kovinkaan paljon vastustajia heikompaa pelaajamateriaalia.

Myös Jalosen rummuttama ilmapiiripuhe on jo nyt kärsinyt inflaation. Ilmapiirit menevät aina lopulta tasan, sieltä suomalaisen jääkiekkoilun ei kannata jatkossa uskotella merkittävää kilpailuetua.

Tre Kronorin ja Leijonien pelaajamateriaalien laadullinen ero on länsinaapuriemme hyväksi tässä puheena olevassa turnauksessa lähes megalomaanisen suuri. Se on jopa niin suuri, että paradoksaalisesti asetelma suosii paitsi ruotsalaisia myös suomalaisia. Otaksun, että Tre Kronor saa vastaansa Leijonat, joka on uhraa aivan kaikkensa sen jokaisen yksilön osalta yhteisönsä hyväksi.

Juttu jatkuu kuvan alla. 

LUE MYÖS: Leijonien entiseltä kapteenilta väkevä palopuhe – teki hälyttävän huomion: "Tällä hetkellä Suomella ei löydy sitä"

Totta kai myös ruotsalaiset pelaavat illan puolivälieräottelussa joukkueena, mutta Suomi pelaa vieläpä niin, että jokaisen pelaajan ego on siirretty sivuun. Panen asian niin päin, ettei ruotsalaisten ole välttämättä olenkaan helppoa voittaa tuollaista porukkaa, joka on valmis antamaan kaikkensa ja liki ainoansa, mitä tähteellä on.

Haastaakseen Tre Kronorin Leijonien on onnistuttava sataprosenttisesti maalivahtipelissä, alivoimapelissä, puolustusalueen puolustuspelissä ja trapissa. Yksi ylivoimapelimaali, kourallinen pitkiä hyökkäysalueen hyökkäyspelejä ja säällistä pärjäämistä kaksinkamppailuissa peli Ruotsia vastaan kuuluttaa Suomelta puoleensa, jos Leijonat mielii voittaa.

Petteri Sihvonen perkaa Leijonien avaimia Ruotsi-voittoon perusteellisemmin videonäytteiden kera jutun olevassa Vilttiketju-videossa. 

Tällä erää ei ole mahdollista ajatella pelin virtausta Leijonien vinkkelistä jatkumona hyökkää-puolusta-hyökkää; realismia on järjestys puolusta-hyökkää-puolusta. Ja siltikin joka ikinen viivelähtö ja vaihtotilanteen voittaminen siten, että Suomi pysyy kiekollisena osapuolena, on havaittava ja pelattava kuleksimasta pois taiteen sääntöjen mukaan.

Jalosen Leijonat on tässäkin kovassa paikassa Jalosen Leijonat. Sen sijaa Ruotsin päävalmentaja Hallam esikuntineen on sekin ollut nyt kovassa paikassa kysyen itseltään, miten Suomea vastaan kannattaisi pelata? Varmaa ja yksiselitteistä vastausta kysymykseen ei ole olemassa. Tre Kronorilta voi odottaa mitä vain.

LUE MYÖS: IIHF pilailee Mikael Granlundin ja Leijonien kustannuksella

Me sivusta pelejä seuraavat asiantuntijat olemme lukemattomia kertoja erehtyneet varmoina luulemaan, että "pohjoisamerikkalaiset tulevat kovaa päälle", "Sveitsi prässää Suomea koko ajan", "Ruotsi paineistaa". Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Jalosen helvetin koneen Siperia on niin monesti kouluttanut vastustajia ja niiden valmennustiimejä tavalla, joka laittaa ne miettimään kaksi kertaa.

Pidän mahdollisena, että Hallam kopioi Sveitsin päävalmentaja Patrick Fischeriä, mikä tarkoittaisi, että Tre Kronorin pelisuunnitelma on pelata runsaasti trapia ensimmäisessä erässä, käydä kiinni toisessa ja pelata kolmas erä tulostaulun lukemien ohjenuoran mukaan.

Yhtä kaikki, papereissani Leijonien mahdollisuudet Tre Kronorin kaatamiseen ovat minimaaliset. Suomen ei auta kuin oljenkorsi oljenkorrelta eli vaihto vaihdolta ja pelitilanne pelitilanteelta lähteä viisaasti mutta tunteikkaasti ja sittenkin tunnetta säädellen ratkomaan pelin tarjoamia runsaita ja mutkikkaita ruotsalaishaasteita.

Voitettavaahan Leijonilla melkein vain on – ja Tre Kronorilla vastaavasti hävittävää.

Jos pelattaisiin paras seitsemästä -sarja näiden joukkueiden kesken, Ruotsi voittaisi luultavasti 4–1. Kuka tietää, josko tuo yksi voitto Suomella on ohjelmassa tänään. Turnaus jatkuu/turnaus ohi -kilvan pelaaminen yhdessä ottelussa saattaa suosia nyt Leijonia.