Sihvonen: Tapparalla ja Ilveksellä eri suunnat – ”Peliä ei voi jättää pelaajien hartioille”

Julistin Tapparan kauden alla suurimmaksi suosikiksi voittamaan mestaruuden Liigassa 2018-2019. Ilveksen arvelin päätyvän mieluummin ala- kuin keskikastiin. No, ennustukset ovat ennustuksia, niitä ei pidä ottaa liian todesta.

Tappara pelasi kauden ensimmäiset kymmenkunta peliä todella tyylikkäästi, ja oikeastaan ainoastaan tulos jäi piippuun. Tappara pyrki pelaamaan suurin piirtein kuten niinä parina vuonna, jolloin se viimeksi voitti mestaruudet.

LUE MYÖS: Helsinki Gardenin rakennustyöt alkavat ihannetilanteessa jo ensi vuonna – HIFK joutuu evakkoon vanhasta hallistaan: "Asiat eivät ole meidän käsissämme"

Ilves oli sesongin alussa jopa odottamattoman vahva. Nuori ja raikas joukkue lähti pelaamaan eri tavalla kuin murheellisella edellisellä kaudella. Ilves ei enää pyrkinyt ”nopeuttamaan” pelaamistaan, vaan pikemminkin päinvastoin se hidasti sillä tavalla viisaasti toimiaan kaukalossa, että lopputulemana pelaaminen nopeutui.

Tapparassa reagoitiin tuloksellisesti heikkoon starttiin lähinnä niin, että viisikot alkoivat prässätä vastustajia ylempää ja aloitteellisemmin. Samalla pelaamisen perusidean se osa, jossa pyritään kontrolloimaan pelivälinettä, on säilynyt ennallaan. Nyt tuloskin on alkanut hiljalleen totella vahvaa ja loogista peliotetta.

Ilves vuorostaan ei ole kyennyt pitämään kiinni niistä peliperiaatteistaan, joiden avulla sen upea startti mahdollistui. Ilves on alkanut hiljalleen oikoa esimerkiksi niissä pelitilanteissa, joissa se vielä sesongin alussa keräsi maltillisesti joukot kasaan ennen kuin se riensi kaukalossa tuulispäänä ylöspäin.

LUE MYÖS: SM-liigaseuran pelaajat kiukuttelivat toisilleen – ”Rupesimme huutaa v:llä alkavaa sanaa”

Ilveksen päävalmentaja Karri Kiven kannattaisi nyt tehdä niin kuin minä teen tämän tästä. Palaan Telian sivujen Kirjaston kautta kauden 10 ensimmäisen kierroksen pariin tämän tästä. Sieltä paljastuu yllättäviä ja kristallinkirkkaita asioita. Ilves ei ole enää hetkeen pelannut niin toisteisesti ja täsmällisesti kuin kauden alussa. Aivan kuin päävalmentaja esikuntineen olisi jättänyt pelin pelaajille pelattavaksi hieman niin kuin tuntuu ja lystää. Fakta on, ettei peliä voi jättää pelaajien hartioille.

On selvää, että sesongin erilaiset vaiheet väistämättä muokkaavat jokaisen joukkueen pelaamista enemmän tai vähemmän, mutta etenkin otteensa hyvän alun jälkeen menettäneet ryhmät voivat löytää syksymmältä pelaamisen niitä rakenteita, joita mahdollisesti kannattaisi palauttaa tekemiseen.

Sivumennen sanoen esimerkiksi HIFK pelaa juuri nyt aivan eri peliä kuin syyskuussa. On vaikea mennä sanomaan, onko nyt jo tulilla Jarno Pikkaraisen pelikirja. Ari-Pekka Selinin voittoisasta pelitavasta on tähteellä tuskin rippeet.

Olen pitkällä analyytikon urallani törmännyt lukemattomia kertoja sellaiseen, etteivät valmentajat ja pelaajat kovinkaan selkeästi muista, miten joukkueen peli soljui jokunen kuukausi sitten, saati että he muistaisivat tapahtumia vaikkapa vuoden takaiseen. Nykyhetki ohjaa niin vahvasti joukkueiden elämää.

LUE MYÖS: SM-liiga valmentajat pohtivat henkisistä asioista voiton kannalta: ”Jos joskus kuvittelet olevasi väsynyt…”

Vinkkini niille valmentajille, jotka ovat sittemmin joukkueineen joutuneet pulaan on ilmainen: käväiskää siellä pelikirjastossanne kurkkaamassa, mihin ne aiemmin saavutetut voitot oikein perustuivatkaan.

Ilveksen osalta esimerkiksi käy kiistatta ilmi se jo mainitsemani seikka, etteivät pelaajat sesongin ollessa vielä tuore ollenkaan toikkaroineet kiekon kanssa luistellen tai syöttäen ylöspäin väärällä hetkellä. Nyt siitä poikkeuksesta on muodostunut milteipä valitettava sääntö.