Sihvonen: Pelicansin kausi ohi – pelikirjailija Petri Matikaisen moottorisaha vaikenee, toistaiseksi

Petri Matikainen on jo liki ikoninen hahmo suomalaisten jääkiekkovalmentajien joukossa. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Suomalaisen jääkiekkokuvaston ikimuistoisia otoksia on se, jossa Matikainen poseeraa moottorisahan kanssa.

Matikainen antoi nimensä ja kasvonsa sille, kun suomalaisessa jääkiekkokeskustelussa alettiin sahata taktiikkatauluja.

Yksin Matikainen tietää, mikä logiikka on siinä, että harjoittelee ensin pelaamaan runkosarjan verran yhtä jääkiekkoa, ja sitten pelaakin kolme pudotuspeliä toista jääkiekkoa.

Toisaalta Matikaista voidaan pitää eräänlaisena pelikirjailijana. Matikaisen tuotanto vertautuu, kieli poskessa, Kalle Päätalon laajaan tuotantoon. En liioittele, kun sanon, että Matikainen on kirjoittanut yhden erilaisen pelikirjan per kesä Pelicansille, Bluesille ja HIFK:lle. Oikeastaan tuokaan ei riitä, useina sesonkeina Matikainen saattoi vaihtaa joukkueensa pelitapaa radikaalisti jopa kesken kauden.

Nyt päättyneeseen kauteen Matikainen lähti peluuttamaan omasta mielestään moderneinta mahdollista jääkiekkoa Pelicansilleen. Pelitavassa ei oikeastaan pyritty säällisellä tavalla syöttöpeliin ollenkaan. Kiekko viskattiin kauas viisikon eteen, ja sen jälkeen pelaajat lensivät haaskalintuparvena perään, minkä kerkesivät.

Vaan pudotuspelisarjaan SaiPaa vastaan Matikainen oli pyörtänyt ajatuksensa. Pelicans pyrki syöttelemään ihan nätisti lavasta lapaan, ja onnistukin siinä kohtuullisesti pois lukien sarjan kolmannen pelin sen osuuden, jossa lahtelaiset pyrkivät suojelemaan johtoaan.

Yksin Matikainen tietää, mikä logiikka on siinä, että harjoittelee ensin pelaamaan runkosarjan verran yhtä jääkiekkoa, ja sitten pelaakin kolme pudotuspeliä toista jääkiekkoa. No, ehkä myös Matikaisen jääkiekkoveli Pasi Nurminen tietää ja oivaltaa tämän juonen tolkun.

Tero Lehterän SaiPa on kauden ehdoton piristysruiske Liigassa. Samalla se on mysteeri. Lehterä ei ole määräänsä enempää pelin valmentaja. SaiPalta ei tapaa pelin aikana toisteisia hyökkäyksiä. SaiPan hyökkäyspelikirja oli Liigan toiseksi ohuin – heti Pelicansin jälkeen. Sen sijaan puolustuspelaamisessa SaiPa on monia muita edellä. Ajoittain SaiPa puolustaa todella taktisesti, jopa juonikkaasti.

Ehkä hieman yllättäen Lehterän onnistui kuin onnistuikin kiinnittää itsensä ja joukkueensa SaiPan pitkäaikaiseen peli-identiteettiin eli ”eteläkarjalaiseen kusipääkiekkoon”, jonka aikoinaan kehitti maineikas päävalmentaja Heikki Mälkiä. Mälkiän huoneentaulu oli sama kuin Lehterän SaiPalla nyt: pelataan taistellen, taistellen, ja vielä kerran taistellen.

Seuraavaksi sinnikkään ja taistelevan SaiPan saa vaivoikseen TPS. Turkulaisille ei voi povata helppoa paraatimarssia Aurajoen rannoilta Karjalaan ja takaisin.