MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen pohtii tiistaikolumnissaan sitä, kenen päävalmentajan suoritus on toistaiseksi ollut parasta luokkaa käsillä olevalla 2021-2022 SM-liigakaudella.
Johduin ajattelemaan, ketkä SM-liigan päävalmentajista ovat toistaiseksi onnistuneet menossa olevalla sesongilla 2021-2022 parhaiten, vaan en sittenkään ajatellut päästää itseäni noin helpolla, että listaisin onnistujia, pakottauduin vieläpä valitsemaan mielestäni parhaan.
Ehdolla kauden puolivälin krouvin parhaaksi päävalmentajaksi ovat: Jouko Myrrä, Ilves; Ville Peltonen, HIFK; Olli Jokinen, Jukurit; Olli Salo, KooKoo; Tommi Niemelä, Pelicans; Jussi Ahokas, TPS; ja Jarno Pikkarainen, HPK.
Ymmärrän jo etukäteen sitä kiukkua, mikä tiukoista kriteereistäni kumpuavista kommenteistani seuraa, mutta hyvä niin; lukijalla on varaa makuasioihin ja puolueellisuuteen, minulla ei.
On selvää, etten määrääni enempää voi antaa joukkueiden sarjataulukon sijoituksen määrätä valintaani ja etenkään kriteereihini. Jo viikon päästä sijoitukset voivat vaihtua aivan toisiksi. Sarja on äärimmäisen tasainen.
Katson myös tulevaan toisin kuin moni muu, teen arvion muun muassa siitä, keiden päävalmentajien joukkueiden pelaaminen ja etenkin sitä ohjaava pelitapa mahtaa kantaa myös keväällä joukkueen pelaajamateriaalikin huomioiden mahdollisimman pitkälle.
Laadukkaan ammattivalmentamisen perusta ja kaikki kaikessa on päävalmentajan pelikirja, joka kuvastelee sitä, mikä on kunkin valmentajan jääkiekkokäsitys ja ajatus siitä, millä pelitavalla valmennettavana olevilla pelaajilla voi pärjätä maksimaalisesti SM-liigan kovassa pelivasteessa.
Aivan parhaista parhailla valmentajilla on oma pelikirja vakiintunut eikä se kovinkaan paljoa jos ollenkaan vaihtele kaudesta toiseen, tästä esimerkkeinä Jukka Jalonen, Kari Jalonen ja Pekka Virta.
Kun katson tämän sesongin toistaiseksi parhaan päävalmentajan nimen perään, valituksi ei voi tulla koutsi, jonka pelitapa on kovin paljon muuttunut sitten viime kausien, puhumattakaan, että se olisi muuttunut merkittävästi jopa tämä sesongin 2021-2022 aikana niin, että aluksi syksyllä joukkue pelasi yhtä pelitapaa, ja lähempänä joulua jo toista. Tällä perusteella parhaan tarkastelusta tippuvat armotta pois: Ville Peltonen, Jouko Myrrä ja Olli Jokinen.
Tähteellä ja ehdolla siis ovat tässä kohtaa enää Olli Salo, Tommi Niemelä, Jussi Ahokas ja Jarno Pikkarainen.
Parhaille päävalmentajille on tyypillistä, etteivät he joudu kesken kauden määräänsä enempää muuttamaan joukkueensa pelitapaa, saati, että muuttaisivat sitä ehdoin tahdoin.
Tässä katsannossa esiin nousee Pelicansin Tommi Niemelän kasvot. Jostain liki käsittämättömästä syystä Pelicans siirtyi viime vuoden loppupuolella pelaamaan voittopuolisesti liki pystysuunnan jääkiekkoa sen sijaan, että pussinokat olisi jatkanut rytmittämistä eli sen pelaamista, mitä peli pyytää pelaamaan. Tommi Niemelä – puh, pah, pelistä pois!
Laadukkaan pelin valmentamisen merkki on se, että päävalmentaja kultivoi ja edistää tasapainoisesti sekä hyökkäyspelaamista että puolustuspelaamista. Jussi Ahokkaan TPS on kyllä puolustanut erinomaisesti, mutta hyökännyt hyvin keskinkertaisesti läpi sesongin. Hellurei, Ahokas!
Tulosta tulisi tehdä tasaisesti, ei auta, vaikka pelaisi kuinka taiteen sääntöjen mukaan. Vaikka KooKoo on jatkanut sinänsä pelaamisensa sisältöjen puolesta ihan tip top, tulos on alkanut jäädä piippuun. Tämä tietää Olli Salon putoamista kilvasta, jossa valitsen toistaiseksi kauden parhaan päävalmentajan.
HPK:n Jarno Pikkarainen on lopulta aika selkeästi tähän mennessä SM-liigakauden paras päävalmentaja. Perusteita piisaa. Ensinnäkin Pikkarainen onnistui siinä, missä keskimäärin ei onnistuta, hän käänsi joukkueensa kurssin totaalisesti tultuaan kesken kauden puikkoihin Matti Tiilikaisen saatua lokakuussa potkut.
LUE MYÖS: Tässäkö SM-liigan parhaat alivoimapelaajat? Asiantuntijat valitsivat nelikkonsa – "Aika selkeä valinta"
Pikkarainen toi mukanaan joukkueeseen vaatimustason, taistelutahdon ja likoon laittamisen meiningin, hän laittoi puolustusasioita ensin kuntoon, edisti sen jälkeen hyökkäyspeliä, nivoi yhteen hyökkäämisen ja puolustamisen, loi rytmit pelaamiseen, veti viisikot televisiokuviin, salli loisteliaan alivoimapelaamisen jatkua maalivahti- ja videovalmentaja Juha Lehtolan komennossa sekä on saanut pelaajien kanssa parannettua viime aikoina myös ylivoimapelaamista.
HPK pelaa tällä hetkellä kaikkein toisteisinta jääkiekko SM-liigassa. Se on sivumennen sanoen lähimpänä sitä lätkää, mitä Leijonat pelaa. Pikkarainen on onnistunut erinomaisesti hyödyntämään koko valmennustiiminsä vahvuuksia, valmennustiimin, johon kuuluvat mainitun Lehtolan lisäksi Joonas Tanska, Jukka Jalosen Leijonien esikunnassakin vaikuttava Janne Hietaniemi ja fysiikkakoutsi Mikko Tolvanen.
Jarno Pikkarainen on saanut keskinkertaisen pelaajamateriaalinsa suorittamaan yli sen kykyjen. Monet aiemmat takarivin pelaajat ovat nousseet jopa loisteliaaseen pelaamisen tasoon.
Pikkarainen on itse aivan kuin eri ihminen ja valmentaja vaihtoaitiossakin. Hän ei enää takavuosien tapaan esitä valmentajaa ja katsele itseään kireänä ja hermostuneena tulostaulun televisiokuvasta, vaan keskittyy rennoin elein ja ilmein: valmentamiseen.
HPK:n edellinen ottelu Tampereella Nokia Arenassa kovakuntoista Tapparaa vastaan oli nappisuoritus hämeenlinnalaisilta. Vähältä piti, ettei paljoa puuttunut, ettei Kerho napannut voittoa ottelusta.
Yksikin piste oli komea saalis, onnistuneen ryöstöretken tapainen. Tuossa ottelussa HPK:n rytmittävä tiiviin viisikon jääkiekko pisti todella vahvasti kampoihin Tapparalle, joka vuorostaan huiteli hieman turhaa itseluottamusta pursuen kontrollilähtöjäkin ns. lennosta.
Tänään HPK kohtaa Jukurit. On jännittävää, että jo tässä vaiheessa kautta aletaan pelata ikään kuin kuuden pisteen otteluja. Kuudentena olevalla Jukureilla on pelattuna 34 peliä ja niistä komeat 58 pistettä. Kerho on sarjataulukon yhdeksäs, se on pelannut 32 ottelua ja sillä on 52 pistettä.
Jukurit on oikeastaan ainoa joukkue, jota vastaan HPK on muutamaan otteeseen lähtenyt hieman soitellen sotaan, se ei sovi alkuunkaan hämeenlinnalaisille, jonka pärjäämisen ehdoton perusta on kaiken peliin lyöminen joka ottelussa. Ennustan HPK:lle jälleen vaikeaa peliä mikkeliläisiä vastaan.