Viiden seuran kausi 2017-2018 Liigassa loppuu runkosarjaan. Sportin, KooKoon, Jukureiden, HPK:n ja Ilveksen sesonki päättyy ilman huipennusta. Asetelmassa on ongelmia, jotka on syytä nostaa pöydälle.
Sportin, KooKoon ja Jukureiden kesken nähtiin vielä joitakin vuosia sitten kovia taistoja Mestiksen herruudesta. Nyt tämä jäsentenvälinen kamppailu siirtyi Liigaan ja muodostui vieläpä väännöksi siitä, mikä joukkueista välttää Liigan pahnan pohjimmaisen paikan. Jukureiden voimahahmo Jukka Toivakka meni huonossa sarkasmissaan jopa niin pitkälle, että hän julisti Jukureiden voittaneen tällä kaudella Mestiksen mestaruuden.
Ilmassa on sikäli vaaran merkit, että joukkuemäärältään liian laajaksi paisunut Liiga saattaa tulevaisuudessa muodostua sarjaksi, jossa rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Tässä katsannossa vaaravyöhykkeessä ovat erityisesti Sport, KooKoo ja Jukurit – ja sitä mukaa koko Liiga tuotteena.
Tokikaan yhden kauden perusteella ei pidä tehdä liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä, mutta vilkaisu mainittujen joukkueiden kokoonpanoihin kielii siitä, että joukkueen rakentaminen olemassa olevilla resursseilla on vähintäänkin haasteellista. Toisaalta esimerkiksi SaiPan pelaajapakka ei ole paperilla sen häävimpi, mikä vihjaa lohdullisesti siihen, että urheilullisissa sisältötekijöissä nappiin onnistuminen avaa sittenkin silloin tällöin mahdollisuuden kamppailla paikasta auringossa.
Suomalaisen jääkiekkoilun kokonaisuuden kannalta Liigan pitäisi tehdä kaksi siirtoa pikimmiten: joukkuemäärää tulisi karsia viidestätoista neljääntoista; ja ylipäätään sarja pitäisi avata nousuille ja putoamisille. Urheilu tulisi palauttaa urheiluun ja kilpailu kilpailuun. Tämä liike yhyttäisi myös taloutta, vaikka siihen ei näytetä uskottavan. Tällä hetkellä rohkeuden sijaan pelko ohjaa liiaksi Liigan toimintaa.