Sihvonen: Jokereiden Eeli Tolvanenko Leijoniin?

Tolvanen on upea pelaaja, jossa on jotakin samaa erityisyyttä ja ainutlaatuisuutta kuin Sebastian Ahossa, Patrik Laineessa ja Jesse Puljujärvessä. Alleviivaan: kyse on erikoistapauksesta.

Tolvasen maaginen ase on, samoin kuin Laineella, laukaus. Ranneveto ja lämäri lähtevät nuorukaiselta vaivatta, nopeasti, vahvasti ja tarkasti.

Neljästä pelitilanneroolista kolmessa Tolvanen on hyvä tai riittävän hyvä; yhdessä eli kiekollisessa hyökkäämisessä hän on erinomainen. Kiekollisen vastustajan puolustamisessa Tolvasella on ajoittain kamppailupuolella haasteita, mutta on hänellä myös vahvuuksia siinä, kuten nopeiden käsien mahdollistama kiekon viekas rosvoaminen. Kiekottomassa hyökkäyspelaamisessa Tolvanen on hyvä, ajoittain jopa erinomainen, kun hän liikkuu siellä täällä rennosti paikkaa hakien. Kiekottomana hyökkäävän vastustajan merkkaamisessa Tolvanen pelaa varsin välttävästi, tosin joskus hieman oikoen.

Yhtä kaikki, Tolvasen ovi olympiajoukkueeseen on raollaan, mutta paikka ei sittenkään ole läheskään kirkossa kuulutettu. Nyt luetut ja kuullut julkiset puheenvuorot Tolvasen lähes varmasta paikasta Leijonien olympiajoukkueessa ovat olleet laadultaan hieman sellaisia luokkaa fanien manageripelit.

Jukka Jalosen Jokereissa Tolvanen pelaa hirmuisella itseluottamuksella. Tolvanen on nopeasti oppinut sen tavan pelata, jolla NHL:n tähtipelaajat pelaavat runkosarjaa rapakon takana: pelaamisen elekieli on rento mutta terävä, ajoittain jopa välinpitämättömän oloinen, niin kuin pitääkin olla.

Ylipäätään Jalosen suuruus päävalmentajana on siinä, että hänen pelikirjansa pohjalta yksittäiset pelaajat pääsevät maksimaaliseen itseluottamukseen pelata rennosti mutta terävästi omine vahvuuksineen. Miettikää vaikkapa 2011 Bratislavan MM-kisoissa Mikael Granlundia maagisessa ottelussa Venäjää vastaan. Tai Ahoa, Lainetta ja Puljujärveä nuorten kotikisoissa. Kyse on urheilemisen flow-tilasta.

Juuri nyt Tolvanen ei tee jäällä mitään ylimääräistä Jokereiden voittavassa joukkueessa KHL:ssä. Pääsemme ytimeen: Onnistuuko Tolvanen pelaamaan samalla tavalla Leijonissa? Pystyykö Tolvanen Leijonien tulevissa EHT-turnauksissa säilyttämään saman hieman naiivin mutta tehokkaan pelikielensä? Miten Tolvanen suorittaa, jos hän yrittääkin enemmän?

Kun pelaaja ottaa urallaan seuraavia askeleita, pelit ja vastustajat kovenevat. On selvää, että Tolvasen on Leijonissa oltava aavistuksen enemmän huolissaan ja pinnisteltävä kaukalossa hieman enemmän kuin Jokereissa. Vasta sen jälkeen, kun olemme nähneet asteen verran enemmän ja kovemmin kaukalossa työskentelevän Tolvasen näytöt EHT-tasolla, voimme arvioida Tolvasen saumaa pelata peräti olympialaisissa 2018.

En ole määrääni enempää epäilevällä kannalla, etteikö Tolvanen selviäisi Leijonien tulikasteesta EHT:lla. Mutta en myöskään kiirehtisi asioiden edelle. Antaa pelien näyttää, mitä pelit näyttävät, mitä tulee Eeli Tolvasen kykyyn ja tasoon pelata Leijonissa.

Huomautan vielä siitä, että joitakin aikoja sitten Leijonien päävalmentaja Lauri Marjamäki linjasi kaksi mielenkiintoista asiaa. Ensinnäkin hänen joukkueensa tulee pelaamaan myös jatkossa täysimääräistä Meidän peliä.

Toiseksi Marjamäki pohti ääneen sitä, että pelaajien valintaprosessiin ja -perusteisiin tulee mahdollisesti hänen puoleltaan uudenlaista väljyyttä sikäli, että kokoonpanossa saattaa olla tilaa pelin erikoisosaajille sillä kustannuksella, että päävalmentaja on valmis katsomaan hieman läpi sormiensa yleispelaamista, jos pelaajalla on jokin erikoisominaisuus tuoda joukkueelle. Tämä näkökulma kiistatta nostaa Tolvasen osaketta valinnoissa.