MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen nostaa esiin maaottelutauolta palaavan Liigan mielenkiintoisimmat akuutisti seurattavat joukkueet: Tapparan, Kärpät, TPS:n, Pelicansin ja HIFK:n.
Karjala-turnauksen jälkeen Liigassa pelataan yleensä isoista asioista noin 15 kierroksen ajan vuodenvaihteeseen asti. Tuossa aikaikkunassa tapaavat monet asetelmat sarjassa saada, jos ei lopullisen oloisia niin joka tapauksessa alustavasti lopullisen oloisia muotoja.
LUE MYÖS: Sihvonen: Liigaseurojen maajoukkuetauon väliarvosanat – ”Maestroja, tupakki suussa pelaamista ja jollakin on varaa jopa pieneen leikittelyyn”
Toiset joukkueet ovat pudota pudotuspelikelkasta; alkaa muotoutua rypäs seuroja taistelemaan sinne jonnekin sijoista 8-12; parhaat hakevat asemia niiltä sijoilta, joilta on hyvät näköalat ilmoittautua taistoon suorasta pudotuspelipaikasta eli sinne sijan seitsemän paremmalle puolelle; ja myöskin aivan terävin pyrkii muilta karkuun ja käy samalla keskinäistä kisaansa.
Tappara ja Kärpät
Vaikka sitä ei ääneen sanota, Tapparan ja Kärppien piirissä vilkuillaan aina tilaisuuden tullen ensimmäisenä Kärppien ja Tapparan pelien tuloksia. Nämä kaksi käyvät paitsi sarjataulukossa myös pelaamisen sisältöjen puolesta kovaa taistelua. Tapparan riesana tai virkistävänä seikkana, miten vain, ovat Liigan lisäksi pelit CHL:ssä.
Joukkueiden välisen ensimmäisen kohtaamisen vei lokakuun puolessa välissä nimiinsä Tappara, voittomaalilaukauksin. Silloin Tappara pelasi rentoa hyvää lätkää. Sittemmin pelitavan toteutukseen on tullut mukaan pelin pystyyn pakottamista. Ja samalla Kärpät on vapautunut pelaamaan rennommin ja enemmän kiekotellen, mikä on johtanut siihen, että Kärpät on ajanut aivan Tapparan kantaan sarjataulukossa. Seuraavan kerran joukkueet lyövät keskenään sarviaan yhteen vasta tammikuussa. Tällä välin joukkueet etsivät pelitapaansa niitä asetuksia, joilla sitten mennään pitkälti läpi sydäntalven.
Tapparan ja Kärppien kesken: Malttaako päävalmentaja Jukka Rautakorpi esikuntineen pitää Tapparan pelaamisen rentona ja monipuolisena myös aina väistämättä eteen tulevien vaikeuksienkin keskellä? Tohtiiko päävalmentaja Mikko Manner valmentaa voittavaa jääkiekkoa, vai pitääkö siinä sivussa miellyttää yhtä ja toista muuta tahoa pitämällä pelaamisessa mukana kansanomaista rillumarei-päästelyä?
Juttu jatkuu kuvan alla. 
TPS ja Marko Virtanen
TPS on ajanut itsensä sellaiseen ahdinkoon joukkueena ja seurana, että alta pois! Sekä seurajohto että valmentajat että pelaajat ovat epäonnistuneet pahemman kerran. Joukkueen pistekeskiarvo per pelattu peli on koko Liigan selvästi huonoin tässä vaiheessa, kun reiman kirin pitäisi viimeistään alkaa.
Jos kääntäen hakee jotain hyvää TPS:n tilanteesta: huonommin ei enää voi mennä. Seurajohto töpeksi vielä senkin, ettei päävalmentajavaihtoa maltettu jättää maajoukkuetauolle. Toisaalta uusi päävalmentaja Marko Virtanen ehti parin ottelun ajan saada tuta, miten pelaajat olivat menettäneet viimeisenkin itseluottamuksen rippeen.
Virtasen johtopäätös voi olla vain ja ainoastaan, ja sitä se arvatenkin on: Nyt ei ole muuta tehtävissä kuin jotain peräti radikaalia pelitavan ja sitä tukevan jääharjoittelun kanssa! Pelaajilla ja päävalmentajalla ei ole mitään menetettävää. Vaikka TPS:n kurssi ei kääntyisi, ei siitä Virtasta laiteta tilille. Ja koska tavallisin konstein hyvin valmentamalla muutosta parempaa ei ole luvassa, tulemme näkemään, melko varmasti, jotakin rajua ja ehkä uuttakin. Niin ennustan.
LUE MYÖS: TPS:n uusi päävalmentaja lupasi repiä Kalle Kaskisen pelikirjan – latoo nyt uuden kiekkoaapisen
Alkaako TPS pelata 2010-luvun kategorisinta pystysuunnan lätkää, ehkä? Vai viedäänkö kiekkokontrolli nyt pidemmälle kuin konsanaan Pekka Virta KalPassa aikoinaan, mahdollisesti? Vai onko luvassa äärimmäisen fyysistä lätkää, joka saatetaan kivun ja pelon tuolle puolelle, kuka tietää? Kenties TPS alkaa keskittyä vain ainoastaan puolustamiseen, ja hyökkää sen päälle, mitä hyökättävää on? Aivan avoimeen ja pidäkkeettömään hyökkäämiseen on vaikea sentään uskoa, tai mistä senkään ennalta tietää.
Odotan suurella mielenkiinnolla, mikä on Marko Virtasen päätös TPS:n pelitavan suhteen.
Pelicans ja Ville Nieminen
Eri lähteeni puhuvat ja kielivät samaa kieltä: Ville Nieminen ei kuulemma osaa vetää jäätreenejä, mitä tulee pelitavan valmentamiseen. En tahdo uskoa väitettä, mutta sellaista kuuluu sieltä täältä. Ei kai auta kuin mennä itse joku kerta paikan päälle asia varmistamaan. Se oli kuitenkin fakta, että Pasi Nurminen sai tai joutui viime kaudella vetämään lahtelaisten jäätreenit.
Pelicans kiskoi silmieni alla ennen sarjataukoa varsin hyvän matsin kotonaan Tapparaa vastaan, ja hyvää oli juurikin lahtelaisten pelitapa. Se ei ollut yhtä railakasta pelaamista kuin silloin, kun Nurminen vielä vaikutti Pelicansin apuvalmentajana ennen uupumistaan. Pelicans pelasi suhteellisen loogisesti Meidän peliään kirvesrintoja vastaan. Eli hyviäkin merkkejä on ilmassa.
Odotan vesi kielellä, saako Nieminen Pelicansin pelitavan voittavaan lyöntiin nyt, kun aikaa harjoitella on ollut parahultainen viikko. Sanoisin, että Nieminen valmentaa nyt omastakin tulevaisuudestaan Suomen kaukaloissa. Ei jatkossa mikään seura palkkaa päävalmentajaa, jonka osaamisalueeseen ei kuulu pelin valmentaminen briljantisti. Vain jotkut kokeneet konkarit voivat valmennuttaa peliä apuvalmentajillaan, jos hekään. Niihin Nieminen ei vielä missään nimessä kuulu. Nieminen on nyt todella tikunnokassa, katseet kohdistuvat häneen.
Juttu jatkuu kuvan alla. 
HIFK ja Jarno Pikkarainen
HIFK on kuudes sarjataulukossa. Jos kannattajien ja seuran piirissä ajatellaan, että ihan hyvinhän se on, niin olkoon sitten niin. Minulle HIFK:n mittarit Liigassa ovat vain ja ainoastaan Tappara Kärpät. Niihin HIFK:lla on matkaa raa’at 19 ja 16 pistettä. Toistan: 19 ja 16 pistettä! Miten tässä on päässyt noin käymään, sitä sietää miettiä.
Päävalmentaja Jarno Pikkaraisen HIFK pelaa totaalista välimallin lätkää. Se on sitä eikä mitään muuta. Vesivelliä.
Ei HIFK:lla ole tällä hetkellä mitään omaleimaista pelillistä identiteettiä. HIFK ei pelaa leimallista kiekkokontrollia, se ei pelaa pystysuuntaa, se ei pelaa fyysisesti; sen toisteiset osat pelaamista eivät ole mitenkään omaleimaisia, toisin kuin vaikkapa Tapparalla, Kärpillä, Lukolla, JYPillä ja HPK:lla ovat.
HIFK:ssa on kuulemma laitettu tällä kaudella ”arkea kuntoon”, mutta kun kilpailijoilla se on ollut kunnossa jo vuosia. HIFK:n arjen kuntoon laittaminen ei tuo Liigassa seuralle minkäänlaista kilpailuetua.
Kun Tero Lehterän SaiPa tulee ensi perjantaina Nordenskiöldinkadulle vieraaksi, on HIFK:n kannalta todella toivottavaa, että Pikkarainen esikuntineen olisi saanut harjoitettua viisikoilleen jotain, mikä tuo pelaajille oman erityisen itseluottamuksen ja itseymmärryksen siitä, mikä on HIFK:n voittavan lätkän resepti.