Sihvonen: TPS pelaa "väärin", mikä voi vielä kaataa Lukon – "Tuo ei ole moite, se on viekas kehu"

2:12
C Moren asiantuntijat analysoivat kolmannen finaalin maalit.

MTV Urheilun asiantuntija Petteri Sihvonen analysoi meneillään olevaa Lukon ja TPS:n finaalisarjaa.

Lukko on pelannut liki kaikki todennäköisyydet puolelleen finaalisarjan kolmessa ottelussa. Ja silti ilmassa leijuu tuntu, ettei tämä välttämättä vielä ollut tässä – niin sitkeä ja eräällä tavalla arvaamattoman vallaton TPS on.

Veikkauksen seniorianalyytikko Teemu Eirtovaara on todennäköisyyksien osalta ollut koko ajan niin sanotusti pelien päällä. Eilen Lukon siirryttyä finaalisarjassa voitoin 2-1-johtoon Eirtovaara merkitsi Lukon todennäköisyydeksi voittaa mestaruus peräti 89 prosenttia, TPS:n vaatimatonta 11 prosenttia vastaan.

Eirtovaara oli jo ennen finaalisarjan alkua suorastaan varma Lukon mestaruudesta, hän perusti Jatkoaika.com-sivustolla ennusteensa eli Lukon jopa 78 prosenttisen todennäköisyyden voittaa mestaruus niin kutsutuille: maaliodottamille. Eirtovaaran kalkylointi ja sen osuvuus ovat tehneet minuun suuren vaikutuksen.

Tosin TPS onnistui lyömään välieräsarjassa HIFK:n, vaikka se hävisi neljästä ottelusta peräti kolmessa maaliodottaman helsinkiläisille. Eli asia ei ole aivan yksinkertainen. Peleissä on niin paljon eri muuttujia – unohtamatta sattumaa, onnea ja epäonnea.

TPS tappelee todennäköisyyksiä vastaan

1:41
Lukon Robin Press uitti hienon rankkarimaalin 3. finaalissa. 

Sanalla sanoen TPS:ssä on jotain, mikä ei meinaa alistui edes todennäköisyyksille. Yritän tässä tekstissä hieman hahmotella, mistä on kysymys asetelmassa, jossa turkulaisten pitäisi tänään – siis vastoin todennäköisyyksiä – voittaa Lukko ensin Turussa ja sitten vielä torstaina Raumalla, jos se mielii juhlia mestaruutta.

Jos katson viileästi finaalisarjan pelilliseen antiin, TPS oli heittopussi kahdessa ensimmäisessä ottelussa Lukko vastaan. Ja tämä siitä huolimatta, että turkulaisten onnistui kaivaa ensimmäisestä matsista voiton itselleen. Näytti jo, ettei TPS:llä ole mitään saumaa Lukkoa vastaan tänä keväänä. Kunnes tuli ottelusarjan kolmas peli. Se muutti asetelmia jännittävämmäksi.

Eilen finaalisarjan kolmannessa ottelussa Lukon pelaamisen taso laski aavistuksen, TPS:n nousi.

Tulkitsen niin, että osin Robin Pressin komea rankkarimaali lusikkapuolelta ja sitä mukaa ottelun ajautuminen hiljalleen niin sanotuksi maalin peliksi halvaannutti Lukkoa ja yhytti TPS:ää. Lukko ei saanutkaan pelatuksi muuta kuin ajoittain kiekkokontrollilätkäänsä, jolla se tapaa normaalisti suojella ottelun sisäistä johtoaan, puolustaa hyökkäämällä.

Toisaalta TPS ei saanut silmään mitään mullistavaa kirivaihdetta, mutta siitä huolimatta pelin virtaus muuttui ensin tasaiseksi ja ottelun loppua kohden aavistuksen TPS-voittoiseksi. Ensimmäistä kertaa TPS löi Lukon todella potentiaalisissa maalipaikoissa. Kriteerini niille ovat verrattain tiukat, räknäsin ja merkitsin ne: TPS 6, Lukko 4.

Rumble in the Jungle!

2:54
"Seuraavassa vaihdossa ei kehtaa edes ampua" – 3. finaalin paras pelaaja Lassi Lehtinen keräsi kehuja.

TPS:n pelilliset voittamisen konstit ovat vähissä, mutta melkeinpä sillä ainoalla turkulaiset löivät laudalta HIFK:n. Konstin anatomia on selvä, siinä TPS laittaa jäällä hyrskyn myrskyn pidäkkeettä haisemaan. Siinä TPS alkaa pelata vastoin pelin perinteisiä lainalaisuuksia kuten vaikkapa mistään mitään piittaamatonta neljän pelaajan hurlumhei-prässiään.

Tärkeää ja kuvaavaa käsillä olevalle finaalisarjalle on ollut, että Lukko on onnistunut – toisin kuin HIFK – torpedoimaan lähes totaalisesti TPS:n pelin hyrskyn myrskyn -pelivaihteen silmään saamisen. Kahdessa ensimmäisessä matsissa Lukon ase sitä vastaan oli oma hyökkäyspelaaminen määrällisesti ja laadullisesti. TPS:lle ei jäänyt asemia eikä voimia hyökätä sen jälkeen, kun Lukko oli pitänyt sitä aina riittävän kauan puolustamisen pinteessä.

Sen sijaan eilen, kolmannessa kohtaamisessa, näytti kuin Lukko olisi mennyt jo pelisuunnitelmansa puitteissa hieman normaalia pidemmälle. Miten? Siten, että se oli aivan kuin varautunut tulemaan TPS:n odotettavissa olevan paineen alta ulos ikään kuin TPS:n ehdoin mutta kuitenkin ovelasti: painolliselta puolelta niin prässin alta kuin etenkin oman pään voitettujen aloitusten jälkeen.

Tuo viimeksi mainittu kyllä toimi Lukon osalta, mutta jäin hengessäni pohtimaan, oliko kyseessä sittenkin jonkinlainen pelillinen/mentaalinen myönnytys Lukon puolelta niin, että raumalaiset osin asettamalla asettivat itsensä köysiin odottamaan kuin Muhammad Ali konsanaan aikoinaan Zairessa 1974 George Foremania vastaan Rumble in the Jungle -hengessä. No, sekä Lukko että Ali voittivat matsinsa tyrmäyksellä. Ero oli toki siinä, että Ali valitsi taktiikkansa uppiniskaisesti vastoin valmentajansa ohjeita, Lukko pelaa visusti Pekka Virran ohjein.

TPS:n salaisuus

Odotan, että tänään tiistaina Lukko palaa enemmän omille raiteilleen pelaamaan kiekkokontrollilätkäänsä. Jos Lukko suostuu yhtään jäämään köysiin, se lisää mahdollisuutta, että TPS vihdoin saa hyrskyn myrskyn -vaihteensa tulille. Olisi TPS:n etu, jos peli menisi enemmän ja enemmän "viidakkorymyämiseksi".

Mikä sitten on TPS:n salaisuus? Miksi se roikkuu yhä mukana mestaruustaistossa, vaikka sen piti olla vain heittopussi? Oma lukunsa on se, että HIFK oli niin kömpelö taktisesti turkulaisten kanssa. Mutta unohdetaan se jo.

TPS:n pelaaminen on suomalaisen pelikirjadoktriinin mittapuulla hyvinkin sellaista, no, epäpelaamista, eräänlaista arvaamatonta viidakkolätkää. Ei tosin niin, että TPS pelaisi koko ajan "väärin". Pelin sisällä TPS pelaa välillä hyvinkin säyseästi hieman sinne päin organisoituja viivelähtöjä, kohtuullista trapia, ja aivan erinomaista puolustusalueen puolustuspeliä. Viimeksi mainittu kera Karri Rämön upean maalivahtipelaamisen on ollut se todellinen elämänlangan säilyttäjä, jolla TPS on roikkunut hienosti peleissä mukana Lukko vastaan.

Eikä tuo "väärin" pelaaminen ole moite puoleltani, se on viekas kehu. Seuraus on ollut, että Lukon yllä ikään kuin koko ajan leijuu se uhka, että mitä jos, mitä jos TPS alkaa yrittää viidakkolätkäänsä. TPS:n sarja Pelicansia vastaan oli melkeinpä enimmäkseen viidakkolätkän nujuamista puolin ja toisin. HIFK:n TPS kaatoi lopulta viidakkolätkällään.

Miten tässä oikein lopulta käy?

Asetelma on hieman nihkeä ja epäkiitollinen Lukon kannalta. Tosin saattaa olla niin, että Lukko on ylivarautunut siihen, mitä TPS:n puolelta saattaa tulla, vaikka sitä ei ehkä koskaan tulekaan, jos Lukko pelaa vähänkin omalla tasollaan. Edes eilen kolmannessa pelissä TPS ei päässyt pelaamaan hyrskyn myrskyn junnulätkää, koska aikuisten jääkiekon Lukko ei lähtenyt siihen tanssiin mukaan, Lukko ei suostunut, se pysyi osin toisen ja enemmän kolmannen erän köysissä ja oli koko ajan tietoinen, mitä sen ympärillä tapahtuu. Mutta vielä: tuo tietoisuus näytti vievän terää Lukon omasta pelaamisesta.

Olen huono ennustamaan lopputuloksia. Siksi totean tähän lopuksi vain, että näyttäisi, että tänään Lukko vihdoin ottaa sille melkeinpä varatun mestaruutensa, mutta toisinkin voi käydä. Peli, kursiivilla, varaa aina myös altavastaajalle muutamia saumoja pelata voitosta. Siinä sellaisessa TPS on onnistunut tänä keväänä usein. Miksei sitten tänäänkin, vaikka jonkin ihmeen kautta.

1:03
Paljonko nousee penkistä, Raimo Helminen?

Lue myös:

    Uusimmat

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja