Nykypäivän laulukilpailuissa lavalla seisovat viimeisen päälle stailatut esiintyjät. Ympäristö oli toinen aikana, jolloin Seppo Hovi luotsasi suosittua Tenavatähti-ohjelmaa.
MTV3-kanavan Tenavatähti-suosikkiohjelma toi 1990-luvulla ruutuun joukon sirkeäsilmäisiä lapsia, jotka nauttivat silminnähden esiintymisestä.
Tänä päivänä parrasvaloihin pyrkii yhä kasvavissa määrin nuoriso, jolle julkisuus on itseisarvo ja tosi-tv -ohjelma väylä haaveen toteuttamiseen.
Seppo Hovi painottaa, ettei Tenavatähdellä ja nykyisillä laulukilpailuformaateilla ole mitään tekemistä keskenään.
− Tenavatähdessä ei ollut minkäänlaista ohjelmatoimistoa mukana, eikä siinä lähdetty tuotteistamaan uusia lapsitähtiä.
− Lapset olivat poskettoman innostuneita, koska homma oli leikinomaista. Se on vastakohta siihen, mitä nykyään nähdään formaateissa, joissa heikoin putoaa, Hovi sanoo.
Lapset valitsivat itse laulunsa
Seppo Hovi työskenteli Tenavatähden luotsaajaksi ryhtyessään luokanopettajana. Hän oli myös kahden pojan isä.
− Minulla oli jonkinlainen näkemys lapsista; mitä he tekevät vapaaehtoisesti ja mikä on väärinkäyttöä. Ja en ole nähnyt mitään vapaaehtoisempaa ja innostuneempaa kulttuuritoimintaa lasten tekemänä kuin Tenavatähti.
Hovi mainitsee esimerkkinä romanipoika Leif Lindgrenin, joka astui lavalle pienen ammattilaisen elkein ja valloitti yleisön Liljankukka-kappaleella.
− Kysyin häneltä kilpailun aikana, että mikä sinua on ottanut päähän tässä prosessissa. Lefa vastasi, että se, kun Jukka Kajava kirjoitti Hesarissa, että hän tekee tätä jotenkin vastahakoisesti. Että kirjoitetaan sellaisia, jotka eivät pidä paikkaansa.
Hovi muistaa myös, miten toinen suosikki, Matias Sassali, herätti kappalevalintansa Elämää juoksuhaudoilla myötä kauhistelua. Matias itse totesi, ettei esiinny lainkaan, ellei saa laulaa sitä mitä itse haluaa.
