Toukokuun ensimmäinen päivä vuonna 1994 on jäänyt historiaan formula ykkösten yhtenä traagisimmista. Kolminkertaisen maailmanmestarin Ayrton Sennan kuolema Imolassa muutti lajia merkittävästi, mutta vaarantunne ei ole koskaan poistunut sen ympäriltä.
– Olin silloin matkalla kartingin EM-kisoihin Italiaan. En ollut itse ajamassa, mutta olin lähdössä mekaanikon hommiin, muistelee MTV Sportin tekninen asiantuntija Ossi Oikarinen, joka astui F1-insinöörin tehtäviin kolme vuotta Sennan onnettomuuden jälkeen.
Jokaisella vähääkään formuloita tuohon aikaan seuranneella on muisto siitä hetkestä, kun tieto Sennan kuolemasta saavutti heidät.
– Siihen aikaan ei tietysti ollut kännyköitä, joista olisi pystynyt nettiä surffaamaan. Matkustimme bussilla Euroopan läpi ja uutiset alkoivat hiljalleen tulla läpi. Joku taisi silloin soittaa, että Senna oli kuollut. Seuraavana aamuna näimme lehdistä uutiset, Oikarinen jatkaa.
FIA reagoi lopulta
F1-autojen turvallisuus oli puhuttanut koko alkukauden ajan, mutta tuon vaarallisen kehityksen yhteyttä Sennan ulosajoon ei ole koskaan pystytty täysin varmistamaan. Turvallisuusuhkiin tartuttiin kuitenkin vasta Imolan kisaviikonlopun jälkeen. Itävaltalainen Roland Ratzenberger kuoli aika-ajoissa päivää ennen Sennan onnettomuutta ja jo sitä ennen Rubens Barrichello oli lähellä saada surmansa hurjassa ulosajossa. Myös Ferrarin mekaanikko sai vakavia vammoja Michele Alboreton auton pyörän irrottua varikkosuoralla.
Ennen Imolaa kuskien varoittelulta korvansa sulkenut Kansainvälinen autoliitto FIA reagoi asioihin lopulta, mutta kaikkia muutoksia ei pystytty viemään läpi ennen seuraavaa kautta. Diffuusorien ja etusiipien kokoa pienennettiin, kuskien päätä suojattiin ohjaamon reunoja korottamalla, autojen minimipainoa nostettiin, pyörien ripustuksia vahvistettiin. Lisäksi nopeusrajoitukset tulivat viimeinkin voimaan varikolla ja tiimien henkilökunta määrättiin pysymään pilttuissaan aina, kun heillä ei ole työtehtäviä varikolla.

