Seksuaalista ahdistelua leimaa vaikenemisen kulttuuri – "Häirintä koskee kaikkia yhteisöjä ja työpaikkoja"

Miksi seksuaalisesta häirinnästä vaietaan? 8:18

Viime viikkoina puhuttanut ilmiö seksuaalisesta häirinnästä on saanut myös päättäjät pohtimaan, pitäisikö seksuaaliseen häirintään puuttua lainsäädännön avulla.

Kansanedustaja Sanna Marin kertoo Huomenta Suomessa, että oikeusministeri olisi tuomassa eduskuntaan selvityksen siitä, voitaisiinko seksuaalinen häirintä kirjata rikoslakiin.

– Nykyään rikoslaista löytyy nimikkeenä seksuaalinen ahdistelu, mutta seksuaalisen häirinnän kirjaamisesta pitäisi käydä keskustelua, Marin kommentoi.

Seksuaalinen häirintä nousi sosiaalisen median ilmiöksi #metoo-kampanjan myötä, jonka jälkeen seksuaalisesta häirinnästä on käyty useita keskustelunavauksia.

Viimeisimmäksi nousi suomenruotsalaisen yhteisön #dammenbrister-kampanja (pato murtuu), joka pyrkii murtamaan häirintään liittyvää vaikenemisen kulttuuria.

– Olemme saaneet alle viikossa 800 anonyymia tarinaa juuri suomenruotsalaisen yhteisön sisällä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä ja 6000 allekirjoitusta vetoomukseemme häirinnän lopettamiseksi. Kokemus siitä, että yhteisö vaikenee sen sisällä tapahtuvasta seksuaalisesta häirinnästä, on todellinen, kertoo Astran hallituksen jäsen Jenna Emtö.

Yhteisön suojeleminen ylläpitää vaikenemista

Astra-lehden päätoimittaja Nina Nyman toteaa Huomenta Suomessa, että seksuaaliseen häirintään pitäisi puuttua tarkastelemalla rakenteita, jotka tukevat häirintää.

– On hienoa, että nyt meillä on kampanja, joka puuttuu häirinnästä vaikenemiseen yhteisöjen sisällä, sillä seksuaalinen häirintä koskee kaikkia yhteisöjä ja työpaikkoja. Vaikenemisen kulttuuria tukee ajatus siitä, että halutaan näyttää ulospäin tietynlaiselta ja yhteisöä halutaan suojella, Marin kommentoi.

Marin jatkaa, että somekeskustelu on tuonut näkyväksi seksuaalisen häirinnän systemaattisuuden ja sen, että seksuaalisessa häirinnässä on kyse vallankäytöstä.

– On hyvä, että uhrit ovat tuoneet ilmiön näkyväksi ja toivon, että lainsäädäntö tarkastellaan tämän osalta. Kouluissa, kodeissa ja työpaikoilla pitäisi keskustella siitä, mikä on sopivaa ja missä raja menee, häirintään pitäisi puuttua systemaattisesti eikä uhrien kokemusta väheksyä.

Lue myös:

    Uusimmat