Tiedän jotain haluttoman miehen kanssa elämisestä. Myös ystäväpiirissäni kokemusta tällaisesta on. Ei ole herkkua, kun ei saa välttämättä edes juhlapäivinä – tosin ne ovat kyllä juhlapäiviä, kun lopulta saa. Oikeuteni puhua haluttomuudesta on siis mielestäni ihan perusteltu.

Mutta sen sijaan, että keskittyisin haukkumaan haluttomia miehiä, jotka tuhoavat naisen itsetunnon pala kerrallaan ja pitävät heitä sellaisen julman seksidiktatuurin alla, jossa mies on se, joka päättää milloin pannaan, haluaisin puhua haluttomista naisista. Siitäkin huolimatta, että tämä on aihe, josta en oikeasti tiedä mitään.

En nimittäin millään pysty samastumaan terveeseen naiseen, joka pihtaa, vaikka elää miehen kanssa, jota kaikella todennäköisyydellä pitää kuitenkin viehättävänä, kun kerran on tämän kumppanikseen valinnut. Joku mies voisi tähän tietenkin puolustellen sanoa, ettei hänen kyllä teekään mieli sekstailla sellaisen naisen kanssa, joka myös näyttää sen, ettei voisi vähempää kiinnostaa. Vinkkaisinkin tähän väliin, että sen kynsien viilauksen voi jättää toiseen hetkeen. Ei se paljoa vaadi, että näyttelee vähän innostuneempaa kuin onkaan. Herran jestas, sitähän saattaisi vaikka oikeasti innostuakin!

Mikä on nimittäin vaihtoehto? Voiko miestä syyttää vaikkapa pettämisestä, jos kotoa ei seksiä heru? Eikö parisuhteen aloitus ole lupaus siitä, että yhdessä tehdään muutakin kuin tiskataan? En ole asiantuntija, mutta veikkaan, että yhteiset halut ovat kuitenkin yksi merkittävä tekijä, kun mietitään parisuhteen onnistumisen mahdollisuuksia.

Sakset auki!

Sanonta kuuluu, että seksi on kuin liima, joka pitää parisuhteen koossa. Ja sehän on juuri näin! Suhde alkaa repeillä liitoksistaan ilman petipuuhia. Mitä jää jäljelle, jos yhtälöstä poistetaan intohimo ja sängyssä kierivät alastomat ihmiset? Tylsä arki ja kämppäkaveruus, kenties. Mielestäni on järkyttävää vallankäyttöä riistää kumppaniltaan seksin ilot vain siksi, ettei itseä kiinnosta. Harva kuitenkaan varmaan antaa kumppanilleen vapauden juosta vieraissa hakemaan sitä, mitä ei itse pysty tai halua antaa, siis läheisyyttä ja seksiä.

Haluton mies vetoaa siihen, että jos ei huvita, niin minkä sille voi. Yhdyntään asti ei pääse, jos pikkuveikka on eri mieltä. Olen käyttänyt elämästäni aika monta hetkeä sen asian selittämiseen, että on olemassa muitakin tapoja nauttia toisesta kuin pelkkä yhdyntä – ja jos ne asiat eivät johda kykyyn päästä yhdyntään asti, niin jotain tehdään väärin. 

Naiset, sakset auki siis! Koska meillähän ei ole edes tällaista ontuvaa selitystä. Me pystymme siihen kyllä. Jos kuivuus on ongelma, ota liukasteet avuksi. Tee jotain. Onko nimittäin mitään turhauttavampaa kuin ihminen, joka on vain päättänyt, ettei halua, "kun ei huvita", eikä anna toiselle edes mahdollisuutta saada häntä haluamaan? Olet etuoikeutetussa asemassa: miehesi haluaa sinua ja on valmis tekemään eteesi mitä vain. Luoja paratkoon, mikset antaisi hänen edes yrittää?

Haluttomia ja haluavia ihmisiä on maailmassa ristiin rastiin ja valitettavasti he eivät aina osaa hakeutua omiensa joukkoon. Mitäpä jos miehesi kohtaa kaltaisensa jossain pitkän kuivan kauden jälkeen? Joissain tapauksissa se lyhytkin kuiva kausi riittää. Ja usko pois – jos et sinä anna miehellesi, joku toinen kyllä antaa.

Frank Pappa oli asian ytimessä jo 1990-luvulla: "Kosketelkaa toisianne."