Keski-Pohjanmaalla sijaitseva 4 000 asukkaan Kaustinen on tullut jo aiemmin tunnetuksi kansanmusiikkijuhlistaan.Kaustislainen viulunsoittoperinne on nimetty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon, kertoo opetus- ja kulttuuriministeriö tiedotteessaan.
– Se on elävää perinnettä, joka tapahtuu tässä päivässä, kertoo Kansanmusiikki-instituutin johtaja Matti Hakamäki STT:lle.
Aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon pääseminen ei tarkoitakaan tietynlaisen soittotyylin museoimista, vaan perinne saa, ja sen pitää elää ajassa.
Hakamäen mukaan kansanmusiikkiin kuuluu tietyllä tavalla arkinen musiikkisuhde, joka eroaa hieman siitä, mihin länsimaisessa musiikissa on totuttu.
– Kaikki pelaa, musiikki kuuluu kaikille, Hakamäki kuvailee.
Hakemuksen valmistelu aloitettiin viitisen vuotta sitten. Tehtävänä oli muodostaa yhteisön ja perinteenharjoittajien näkemys siitä, mitä he pitävät kaikkein tärkeimpänä ja keskeisimpänä.
Hakemus sai Unescon arviointiryhmältä kiitosta juuri yhteisön osallisuudesta hakemusprosessissa ja se valittiin esimerkillisen hyväksi hakemukseksi.
– Se ei ole asiantuntijatyötä vaan yhteisötyötä. On tärkeää, että suunta on alhaalta ylöspäin, Hakamäki sanoo.
Listalle nimettiin myös pohjoismainen limisaumaveneperinne, jota Suomi haki luetteloitavaksi yhdessä muiden Pohjoismaiden kanssa.
Suomesta aineettoman kulttuuriperinnön listalle on aiemmin päässyt saunaperinne.
Kansanmusiikkiperinteeseen kuuluu myös tanssiKaustislainen viulunsoittoperinne on osa pohjoismaista pelimanniperinnettä. Se on nimetty kaustislaiseksi, mutta paikallismuoto on kehkeytynyt vuosisatojen saatossa Kaustisella ja sen naapurikunnissa Halsualla ja Vetelissä.
– Viulu on pääasemassa, mutta harmooni, kontrabasso ja muutkin soittimet ovat tärkeässä asemassa.
Kansanmusiikki ja tanssi ovat yhtä
Yhtä lailla keskeisessä roolissa on tanssi. Hakamäen mukaan kansanmusiikissa musiikkia ja tanssia ei voi erottaa toisistaan.