Saksasta löydetyt muinaisapinan luut saattavat mullistaa ihmisten kehityshistorian: "Tämä monimutkaistaa asioita"

Löydetyt luut haastavat vallitsevan teorian, jonka mukaan kahdella jalalla kävely kehittyi vaihtelevien arvioiden mukaan esi-ihmisillä huomattavasti myöhemmin.

Tutkijoiden mielestä nyt löydetyt luut kuuluivat luurankoon, joka liikkui säännöllisesti kahdella jalalla – tämä määrittelevä kyky on ominaista juuri ihmislajeille ja simpansseille, sekä niiden esi-isille.

Kaikki tutkijat eivät kuitenkaan ole valmiita hylkäämään hallitsevia teorioita, sillä vielä ei ole varmuutta mihin kohtaan D. guggenmosi sijoittuu apinoiden evoluutiossa.

Käveli takajaloilla, mutta eli puissa

D. Guggenmosi eli nykyisen Saksan alueella 11,6 miljoonaa vuotta sitten, kertoo tiedelehti Nature.

Löydettyjen luiden perusteella voidaan päätellä, että D. Guggenmosilla oli pitkät kädet, jotka soveltuivat hyvin puissa roikkumiseen. Tietyt piirteet jalkaluissa sekä selkärangassa kuitenkin saattavat tarkoittaa sitä, että esiapina liikkui ihmismäisemmin myös takajaloillaan.

Jos uusi löydös ja siitä johdetut teoriat hyväksytään tiedeyhteisössä, niin tähän asti lähes mysteerinä säilynyt takajaloilla kävelemisen ajoittaminen tarkentunee merkittävästi.

4,4 miljoonaa vuotta vanha Ardipithecus ramidus käveli tiettävästi kahdella jalalla Afrikassa. Niin ikään jotkin lajit, jotka elivät kuusi ja seitsemän miljoonaa vuotta sitten, antavat viitteitä , että ne käyttivät takajalkoja liikkumiseen.

"Monimutkaistaa asioita"

D. guggenmosin perusteella saattaa kuitenkin olla, että kahdella jalalla kulkeminen kehittyi ennen kuin hominit erkaantuivat evoluutiossa kehityslinjasta, johon simpanssit ja bonobot kuuluvat, joka ajoitetaan karkeasti noin seitsemän miljoonaa vuotta menneisyyteen.

– Tämä monimutkaistaa asioita, sillä mikä nyt erottaa hominit, jos ei niiden tavanomainen takajaloilla käveleminen? Tieteellinen tutkimuksemme saattaa aiheuttaa pulmia hominien määrittämiselle, pohtii tutkimuksen toinen tutkija, paleoantropologi Madelaine Böhme Tübingenin yliopistosta.

Juuri Böhme löysi yhdessä Toronton yliopiston tutkijan David Begunin, sekä muiden kollegoiden kanssa useita D. guggenmosin luita, jotka kuuluivat ainakin neljälle eri yksilölle. He löysivät esimerkiksi reisi- ja sääriluita, sekä kyynärvarren ja useita nikama-, käsi- ja jalkaluita.

Erityisesti nikama- ja jalkaluiden perusteella tutkijat päätelevät, että Danuvius guggenmosi liikkui kahdella jalalla. Toisaalta guggenmosin vahvojen käsien perusteella tutkijat päättelevät sen eläneen todennäköisesti puissa ja liikkuneen hyvin omintakeisella tavalla.

Toinenkin, erillinen löydöstutkimus

Muutamaa viikkoa ennen guggenmosi -löydöstä, erillinen tutkijaryhmä johon Begun niin ikään kuului, kuvaili kymmenen miljoonaa vuotta vanhaa lantiota, joka kuului muinaiselle eurooppalaiselle apinalle, tieteelliseltä nimeltään Rudapithecus hungarius.

Lantion ominaisuuksien perusteella silläkin oli pitkä ja taipuisa alaselkä, joten sekin saattoi olla puissa elävä takajalkakulkija.

On siis mahdollista, että nykyiset rystysiinsä nojailevat simpanssit ja gorillat kehittyivät takajaloillaan kulkevista esi-isistä, ja että nykyihminen peri kaksijalkaisuuden D. guggenmosin kaltaisilta eläimiltä.

Vältettävä liian suoria johtopäätöksiä

Espanjalainen paleontologi David Alba kuitenkin varoittaa tekemästä suoraltaan sen johtopäätöksen, että Danuvius guggenmosi olisi kävelytapamme esiaste.

Alban mielestä johtopäätökset ovat vielä liian tarkkoja tai ylitulkintaa, sillä Böhmeltä ja Begunilta puuttuu vielä evolutionaalinen analyysi siitä, onko D. guggenmosi todella sukua homineille.

Tutkimusta vertaisarvioineen antropologin Jeremy DeSilvan mukaan ei olisi viisasta olettaa suoraa periytymistä, sillä D. Guggenmosi on huomattavasti vanhempi, kuin tunnettujen hominien fossiilit. Löytö on hänen mukaansa joka tapauksesa merkittävä siinäkin tapauksessa, ettei löydös liity hominien kehitykseen.

Se saattaa tarkoittaa sitä, että apinoille kehittyi kaksijalkaisuutta useammin kuin kerran.