Lapsi kertoo tarpeistaan omalla kielellään, joka pienellä vauvalla on itku. Vauvan itkuun tuleekin aina vastata.
Keuhkot vahvistuvat. Näin voitiin vauvan itkua kommentoida menneinä vuosikymmeninä. Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä itkuun vastaamista saatettiin ajatella liiallisena hemmotteluna, joka opettaisi lapsen jollakin tavalla "huonoille tavoille".
– Tätä ajatustahan ei tueta enää nykypäivänä, koska tiedämme, että johdonmukainen vauvan viesteihin vastaaminen, eli se, että vastataan lapsen tarpeisiin niin pian kuin mahdollista päivin ja öin, tukee hyvää vuorovaikutusta vanhemman ja lapsen välillä sekä vauvan kokemaa turvallisuuden tunnetta, uni- ja imetysohjaaja Tiia Finne sanoo.
Hän korostaa, että aiemmin toimittiin sen parhaan tiedon valossa, jota oli tarjolla.
– Vauvan on tärkeä kokea, että myös öisin joku tulee viipymättä auttamaan, jos hänellä on hätä. En halua soimata ihmisiä, isovanhempia ja muita, jotka ovat toimineet eri tavalla, Finne sanoo.
– En halua, että ihmiselle tulee se olo, että voi ei, olemme tehneet hirveän väärin. Se oli erilainen tapa, niin opetettiin ja sitä tuettiin. Ajateltiin, että se oli parhaaksi. Nykyään tiedämme enemmän. Asiat muuttuvat tässä, kuten monessa muussakin asiassa.
