Ruotsalaiset kasvuyritykset eli startupit elävät kultakauttaan. Sinikeltaisia värejä edustavat uudet yritykset menestyvät kansainvälisillä markkinoilla ja tuovat maahansa satoja miljoonia ulkomaisten sijoittajien rahaa.
Tämän jutun tarkoituksena ei kuitenkaan ole hehkuttaa länsinaapurin menestystä, vaan miettiä, voisiko Suomi oppia siitä jotakin.
Tukholmassa on väkilukuun suhteutettuna eniten miljardin euron arvoisia startup-yrityksiä maailmassa – jos ei oteta huomioon teknologian kehtoa San Franciscon Piilaaksoa.
Noin 800 000 asukkaan Tukholmasta on tullut monia kansainvälisiä menestystyjiä kuten Niklas Zennströmin kehittämä Skype, musiikkipalvelu Spotify, peliyhtiö Mojang ja maksupalveluja tarjoava Klarna. Suomessa vastaavan suuruisiksi arvioituja niin sanottuja unicorn starupeja on yksi: peliyhtiö Supercell.
MTV Uutiset tapasi Tukholmassa Ruotsin tämän hetken kuumimpien startup-yritysten johtajia ja kysyi, mistä menestys johtuu. Katso, mitä Fishbrainin ja Acastin johtohahmot kertoivat menestyksensä syiksi.
1:15
0:57
Suomalaiseen startup-kulttuuriin perehtynyt tutkija Sakari Sipola Oulun yliopistosta korostaa esikuvien merkitykstä nykypäivän menestyksessä.
– Aikoinaan kun Suomesta lähti ensimmäisiä pelaajia NHL-jääkiekkoliigaan kyseessä oli muutaman pioneerin joukko. Pikkuhiljaa siitä kasvoi kulttuuri, jossa Suomi tuottaa NHL-tason pelaajia säännöllisesti. Sama on tapahtunut yritysmaailmassa – Ruotsissa isommassa mittakaavassa.
Kansainvälisiä menestyksiä jo pitkään
Ymmärtääkseen Ruotsin nykyistä menestystä, pitää ymmärtää maan yrityshistoriaa ja sen onnistujia.
– Meillä on ollut isoja kansainvälisiä yrityksiä eri aloilla. H&M, Ikea, Electrolux, Volvo... Näiden firmojen työntekijöiden lapset ovat nähneet alusta asti, miten toimitaan kansainvälisillä markkinoilla. Jolloin seuraavankin sukupolven yrittäjät lähtevät tavoittelemaan kansainvälisyyttä, uusia yrityksiä valmentavan STING:n (Stockholm Innovation & Growth) toimitusjohtaja Pär Hegberg toteaa.
Samaa mieltä on maailmanlaajuisen suosion saavuttaneen puhelusovelluksen Truecallerin perustaja ja kehitysjohtaja Nami Zarringhalam. Truecallerilla on yli 150 miljoonaa käyttäjää ja yhtiön arvoksi on arvioitu 250 miljoonaa dollaria.
– Vahvuutemme on ollut, että olemme uskaltaneet ajatella maailmanlaajuisesti. Ruotsissa emme elä kuplassa ajatellen, että liikeideaa pitäisi kehittää vain oman maan markkinoille.
Katso tältä videolta koko Zarringhalamin haastattelu.
1:24
Sakari Sipolan mukaan toimiminen kansainvälisillä markkinoilla on osa-alue, jossa Suomen pitäisi vielä kehittyä.
– Ruotsissa on merkittävää kokemusta, kuinka rahoitetaan kansainvälistä liiketoimintaa. Jos miettii vaikka vaateteollisuutta, kansainvälinen toiminta on laajasti levinnyt. Alalla vaurastuneet ihmiset ovat tuoneet maahansa rahapotin lisäksi osaamista, verkostoja ja näkemystä. Suomessa meillä ei ole vielä niin laajaa osaamispohjaa, jota starup-yrityksetkin pystyisivät hyödyntämään.
Rahoitusta yksinkertaisemmaksi
Miten Suomi sitten saisi lisää kansainvälisen tason menestyjiä, joiden onnistumisista hyötyisivät seuraavat sukupolvet?
Sipolan mukaan järjestelmää täytyy selkeyttää. Nykyään moni hyvä idea tyrehtyy siinä vaiheessa, kun sitä pitäisi myydä maailmanlaajuisille markkinoille.
– Suurin kehityskohtamme on edelleen pääomasijoitusmarkkina. Alkuvaiheessa saamme ihan hyvin rahoitettua potentiaaliset yrityksemme. Yritykset pääsevät tekemään konsepteja ja pääsevät alkuvaiheen tiimillään markkinoihin kiinni. Mutta sitten kun yrityksemme löytävät oman markkinarakonsa maailmalla, ne ovat kansainvälisiin kilpailijoihinsa verrattuna auttamatta alirahoitettuja.
– Ero on aina useita miljoonia firmaa kohti. Sillä rahalla palkataan kehitysvaiheessa kokeneita osaajia ja myyntitiimiä, jotta päästään nopeasti panostamaan omaan markkinamahdollisuuteen.
Sipolan mukaan ongelmana ei ole niinkään, etteikö valtiolta likenisi tarpeeksi rahaa.
– Valtiolta saatu tuki on kokonaisuudessaan aika mittava, mutta se kohdentuu erittäin moneen yritykseen. Lisäksi rahoituskanavia on todella kirjava joukko. Suurin ongelma ei ole rahapotti, vaan se, että se menee niin monen julkisen toimijan kautta liian suureen joukkoon yrityksiä.
– Peliin täytyy saada mukaan lisää yksityisiä toimijoita, ja ylipäänsäkin pitää tehdä selväksi, mitkä tahot ovat ketäkin varten olemassa.
Houkutteleva sijoituskohde
Ruotsi ja etenkin Tukholma on onnistunut siinä, mistä moni eurooppalainen kaupunki vielä haaveilee: olemaan houkutteleva kansainvälisten suursijoittajien silmissä. Siitä voidaan kiittää ison luokan onnistujia, jotka ovat keränneet mainetta etenkin Yhdysvalloissa.
– Muutamia vuosia sitten Klarna sai Sequoia Capitalin pääomasijoittajakseen. Silloin Sequoia Capitalin Mike Moritz, yksi legendaarisimpia pääomasijoittajista maaimassa lähti Klarnan hallitukseen. Se oli kansainvälisesti kova juttu. Moritz toimi niin, että Klarna pysyi Tukholmassa eikä sitä siirretty Piilaaksoon. Se oli signaali, että firma on todella kova, Sipola sanoo.
Klarnan, Spotifyn ja Skypen kaltaiset menestystarinat ovat johtaneet siihen, että Ruotsiin virtaa ulkomaisten sijoittajien rahaa. Tukholmassa ja muissa isoissa kaupungeissa yrittäjyys on kovassa buumissa.
– Tukholmassa tapahtuu paljon. On yhteisiä yrittäjätiloja, julkista ja yksityistä yritysvalmennusta. Yhteisöllisyys, bisnesenkeleiden ja muiden yrittäjien tapaaminen on erittäin tärkeää, yritysneuvontaan ja startup-valmennukseen keskittynyt Tomas Bennich sanoo.
Bennich toivoisi kuitenkin, että aloittelevat yritykset saisivat enemmän tukea oman maan suuryrityksiltä.
– Yleensä yhdysvaltalainen jättiyritys ostaa ruotsalaisen tai suomalaisen firman. Jolloin viemme tietämystämme muualle. Joten jos isot yhtiöt, pankit, teollisuuden isot toimijat panostaisivat enemmän paikalliseen stratup-kenttään – joko tekemällä yhteistyötä tai ostamalla yrityksiä – se loisi koko Pohjolaan valtavan vientipotentiaalin.
Älä pelkää virheitä
Jokainen Ruotsissa asunut suomalainen tunnistaa länsinaapurin keskustelukulttuurin, jossa spekulointi ja kompromissit ovat avainasemassa. Nopeita päätöksiä rakastavalle se voi olla välillä turhauttavaa, mutta moni näkee keskustelukulttuurin ja vähentyneen hierarkisuuden olevan yksi menestystekijöistä.
– Asumme demokratiassa, jossa jo koulussa opetetaan kyseenalaistamaan ja tekemään yhteistyötä. Nuoret opetetaan keksimään omia ratkaisuja sen sijaan, että seurattaisiin yksityiskohtaisia ohjeita, Pär Hedberg toteaa.
Hedberg kuten muutkin yrityskenttää tuntevat muistuttavat, että suurin osa yritysideoista ei saa koskaan tuulta alleen. Virheiden pelko johtaa kuitenkin siihen, että mitään ei pääse koskaan kehittymäänkään.
Sakari Sipola toivoisi hyvällä suunnalla olevaan suomalaiseen yrityskenttään lisää kunnianhimoa. Ja ajatusta, että virheet eivät tapa.
– Ei piilaaksolainen tai israelilainen yrittäjä ole peruspalikoiltaan kummoisempi kuin mekään. Mutta se ympäristö, jossa he toimivat, kannustaa viemään ideaa maailmalle. Meillä ei ole vielä sitä historiaa. Oli se markkinamahdollisuus missä tahansa, pitäisi painaa rohkeasti sinne.
– On tärkeää ymmärtää, että kun tavoite asetetaan korkealle, on todennäköistä ja luonnollista, että sitä ei saavuteta. Mutta epäonnistumiset ovat se hinta, joka on maksettava, jotta saadaan rakennettua voittajia. Ja sitten kun saadaan hyviä firmoja lentoon, ne rekrytoivat porukkaa myös firmoista, joilla ei mennyt yhtä hyvin. Koska kokemusta tarvitaan.
Ruotsin lupaavimpiin startup-yrityksiin lukeutuvan Flicin perustaja Pranav Kosuri nostaa esiin amerikkalaisen yrityskulttuurin.
– Meille oli tärkeää kehittää tuotettamme San Franciscossa. Amerikkalainen mentaliteetti on sellainen, että riskejä ei kaihdeta. Luulen, että sellainen asenne on yleistymässä Tukholmassa ja koko Skandinaviassa.
