Poptähti, raikulipoika ja valioliigahistorian luontaisesti lahjakkain maalintekijä. 45 vuotta täyttävän Robbie Fowlerin ura käynnistyi kuin räjähdys, mutta himmeni juhlimisen, kohujen ja loukkaantumisten jälkeen nopeasti alkuloistostaan. Liverpoolissa hän on kuitenkin yhä Jumala.
Se oli yksi jalkapallohistorian röyhkeimmistä tuuletuksista ja on sitä yhä.
Kun Robbie Fowler 21 vuotta sitten iski maalin rangaistuspotkusta Liverpoolin paikallisottelussa Evertonia vastaan, hän asettui kontalleen päätyviivan eteen ja kumartui nuuhkaisemaan. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, mitä Liverpoolin maalitykki imitoi liikkeellään.
Fowler näytti siltä kuin hän nuuhkisi päätylinjaa niin kuin isoa viivaa kokaiinia.
Liverpoolin manageri Gerard Houllier arvioi ottelun jälkeen Fowlerin vain matkineen kamerunilaisen joukkuetoverinsa Rigobert Songin ruohon syömistä kuvaavaa maalijuhlintaa. Ranskalainen tosin uskoi sitä tuskin itsekään – ainakaan nähtyään tuuletuksen uudelleen televisiosta.
Fowlerille lätkäistiin tempauksesta neljän ottelun pelikielto ja silloin ennätyksellisen suuri 32 000 punnan sakkorangaistus.
Hyökkääjä perusteli tuuletustaan sillä, että Evertonin kannattajat olivat jo vuosia perusteettomasti syyttäneet häntä kokaiinin käyttämisestä.
– Se on satuttanut ja vaikuttanut ei ainoastaan minuun, vaan myös perheeseeni, Fowler selitti.
Yhtä kaikki, Liverpoolin kannattajille Fowler oli kuitenkin Jumala, horjumattomasti.
"Luontaisesti lahjakkain maalintekijä"
Fanien antama lempinimi God tarttui matkaan jo nuorena.
Fowler rynnisti Liverpoolin miehistöön 18-vuotiaana kesken kauden 1993–1994 ja iski komeasti 18 osumaa Graeme Sounessin alaisuudessa.
Elokuussa 1994 Fowler oli jo pysäyttämätön ja jumalaisen näytöksen narriksi joutui kaikista joukkueista lontoolaisjätti Arsenal kauden toisella valioliigakierroksella.
– Robbiessa uskomatonta oli se, ettei hän näyttänyt mitenkään mahtavalta pelaajalta. Hän ei ollut erityisen nopea, pitkä tai taitava, Liverpoolin entinen kapteeni John Barnes on muistellut Guardianille.
Fowler osasi kuitenkin vaikeamman asian jalkapallossa: tehdä tukuittain maaleja.
– Ilman mitään epäilystä hän oli luontaisesti lahjakkain maalintekijä, jonka kanssa koskaan pelasin, pitkän uran tehnyt Barnes tunnusti.
Stan Collymore on luonnehtinut Fowleria parhaaksi pelaajaksi hänen uransa varrella.
Fowlerin iskemä hattutemppu Arsenalin verkkoon elokuussa 1994 kesti yhtä kauan kuin kananmunan löysäksi keittäminen: neljä minuuttia ja 33 sekuntia.
– Silloin lempinimi God alkoi tarttua. Elämäni oli jo muuttunut silloin, mutta vauhti vain kiihtyi sen jälkeen, Fowler muistelee elämäkerrassaan.
Spice Boys syntyi
1990-luvun puoliväli oli poptähtien aikaa. Samaan aikaan, kun Oasis, Blur ja Pulp villitsivät brittinuorisoa musiikillaan, Englannin Valioliigan nuoret lahjakkuudet David Beckham, Ryan Giggs, Jamie Redknapp, Steve McManaman ja Robbie Fowler tekivät sitä jalkapallostadioneilla.
Fowlerin Liverpool-seuratoveri Neil "Razor" Ruddock kiteyttää aikakauden hyvin kirjassaan Hell Razor.
– Olimme ensimmäisiä jalkapalloilijoita, jotka alkoivat saada rahaa, Porscheja, Ferrareja ja kolmossivun tyttöjä sänkyihimme. Me kirjoitimme jalkapallohistoriaa. Se oli mahtavan hauskaa, Ruddock muistelee.
Jalkapallotähdet alkoivat tarjoilla englantilaislehdille runsaasti materiaalia kirjoitettavaksi. Etenkin Liverpoolin pelaajat Redknappin, David Jamesin, Fowlerin, McManamanin ja Jason McAteerin johdolla esiintyivät tiuhaan lehtien takasivuilla yöelämäkäyttäytymisensä vuoksi.
Kaikkien tarinoiden ei tietenkään täytynyt edes pitää paikkaansa. Hyvin pian sen jälkeen, kun lehdistössä kerrottiin Fowlerin tapailevan Spice Girls -yhtyeen Emma Buntonia, Daily Mailin toimittaja Neil Harman keksi hyökkääjätähdelle ja hänen pelitovereilleen uuden lempinimen: Spice Boys.
– Se oli uskomatonta aikaa Anfieldilla. Menestyksekästä, jännittävää, henkeäsalpaavaa. Pelasin luultavasti urani parasta jalkapalloa, ja se siivutetaan täysin noilla kahdella pikkuriikkisellä sanalla, Fowler kertoo kirjassaan.
Kolmen kauden aikana Englannissa oli vaikea löytää Fowleria murhaavampaa viimeistelijää.
– Älkää puhuko minulle siitä Spice Boys -paskasta. Tein yli 30 maalia jokaisella kolmella kaudella Roy Evansin alaisuudessa, Fowler muistuttaa.
– Menin kaupungille (Lontooseen) vain kerran tai kaksi sinä aikana, kun olin Anfieldilla, ja silti minut liitettiin siihen samaan ryppääseen. Se saattoi olla omaa syytäni, koska minua ei kiinnostanut pätkääkään, mitä minusta ajateltiin tuolloin, eikä minulla tullut mieleenikään kertoa totuutta tai tehdä pesäeroa siitä porukasta.
Valkoiset puvut cupfinaaliin
Fowlerin närkästykseksi Spice Boysista tuli instituutio brittilehdistössä – ja ikävä leima koko joukkueelle. 1990-luvun puolivälin Liverpool ei onnistunut voittamaan mitään, yhtä Englannin liigacupia lukuun ottamatta.
– Spice Boys -imago ei tullut sattumalta, siihen oli syynsä. Manchester Unitedin pelaajia ei koskaan näkynyt yökerhoissa. Heillä ei ollut naisia ympärillään, eikä koskaan lehdistö ottanut kuvia heistä. Me taas olimme joka puolella. Jopa tv-ohjelmissa ottelua edeltävinä iltoina, James on muistellut.
– Pahinta oli se, ettei kukaan sanonut meille siitä mitään, samaan aikaan, kun me hävisimme otteluita.
Oma tapauksensa oli kevään 1996 Englannin cupin finaaliottelu Wembleyllä, jonne Liverpoolin pelaajat saapuivat huomiota herättäneissä ja perinteistä poikenneissa asuissa.
– Koskaan ei ole tehty niin paljon vahinkoa joukkueen maineelle sillä, miten me päätimme pukeutua, entinen Liverpool-pelaaja Dominic Matteo on muistellut.
David James teki tuohon aikaan mallintöitä Armanille, joten Liverpoolin kapteeni John Barnes pyysi maalivahtia järjestämään siniset puvut finaalia varten.
James sai hankittua joukkueelleen puvut, mutta väri oli kermanvalkoinen. Liverpool saapui stadionille valkoisissa puvuissa ja aurinkolaseissa. Asukokonaisuutta täydensivät valkoiset Guccin kengät.
– Näytimme kuin Four Tops -yhtyeeltä. Jos tekee jotain tuollaista, on parempi voittaa, Barnes muisteli BBC:lle.
Manchester United -legenda Ryan Giggs on muistellut tapausta omaelämäkerrassaan. Vastustajan vaatteista nousi porua ennen ottelua myös Unitedin pukuhuoneessa.
– Keitä he helvetti luulevat olevansa, kun he tepastelevat tänne niin kuin John Travolta?
United-hyökkääjä Andy Colen ensikommentti hänen Liverpoolissa pelaaville ystävilleen oli tyhjentävä.
– Mitä v***ua teillä pojilla on oikein päällänne?
Ruddock repi pukunsa hihat irti heti cupfinaalin päättymisen jälkeen. United oli voittanut ottelun 1–0 Eric Cantonan maalilla.
Liverpool teurastettiin lehdistössä pelin jälkeisenä päivänä.
183 maalia Liverpoolissa
Kolmella peräkkäisellä kaudella putkeen vuosina 1994–1997 Fowler iski yli 30 maalia Liverpoolille, mutta ei koskaan sen jälkeen saavuttanut enää 20 maalin rajapyykkiä.
Leedsissä ja Manchester Cityssä tehdyn kierroksen jälkeen Fowlerin ura Valioliigassa tuli päätökseensä keväällä 2007 Liverpoolissa, kun hän oli vasta 32-vuotias.
183 Liverpoolissa tehdyn maalin ja 163 valioliigaosuman kattavan uran jälkeen ilmaan jää ainoastaan kysymys, kuinka hyvä Fowler olisi voinut olla, jos hänen uransa ei olisi lähtenyt loukkaantumisten vuoksi laskusuuntaan jo 21-vuotiaana?
Valioliigan historiassa yhteensä vain kuusi pelaajaa on onnistunut tehtailemaan enemmän osumia.
– En luultavasti saa sitä tunnustusta, jonka ansaitsisin, kun puhutaan Valioliiga-aikakauden pelaajista, Fowler sanoo The Athleticille.
– En väitä, että olin paras hyökkääjä Valioliigassa koskaan, mutta joskus ihmiset sivuuttavat saavutukseni täysin.
Tänään 45 vuotta täyttävä Fowler käynnistelee parhaillaan uraansa päävalmentajana. Hän luotsasi Brisbane Roarin neljänneksi Australian A-liigassa ennen kuin kausi keskeytyi koronaviruspandemian vuoksi neljä kierrosta ennen loppua.
Lähteet: The Guardian, The Observer, Blizzard, Robbie Fowlerin elämäkerta, The Athletic