Manchester Unitedin hyökkääjätähti Eric Cantona järkytti, raivostutti ja hämmästytti 25 vuotta sitten tavalla, jota muistellaan yhä. Seurahistorian suurimpiin pelaajiin lukeutuva ranskalainen ylitti uutiskynnyksen tempauksillaan myös Tulosruudussa maaliskuussa 1995.
– Kun lokit seuraavat troolaria, se johtuu siitä, että ne odottavat sardiineja heitettävän mereen. Kiitos.
Sanat, jotka Eric Cantona oli rustannut paperille vain hetkeä ennen niiden lausumista lähettävät kaikuja vielä tasan neljännesvuosisata myöhemmin.
Cantona pudotteli virkkeensä verkkaisesti, ranskalaisella aksentilla ja vesilasihuikan mittaisen tauon kera, nousi tuoliltaan ja poistui paikalta ilme värähtämättä kameroiden raksuttaessa.
Etelä-Lontoon Croydonissa 31. maaliskuuta 1995 järjestetty lehdistötilaisuus oli ohitse. Toimittajat saivat vain arvella, mitä Manchester Unitedin jalkapallonero saattoi tarkoittaa lausunnollaan.
Edes tähtipelaajan kanssa ennen lehdistötilaisuutta keskustellut Unitedin lakimies Maurice Watkins ei saanut selitystä Cantonan kuolemattomalle lausahdukselle.
– Eric ei aluksi ollut kovin innokas pitämään lehdistötilaisuutta, mutta sitten hän totesi: "Okei, mutta minä haluan sanoa jotakin". Sitten aloimme luonnostella sitä, Watkins kertoi BBC:lle viisi vuotta sitten.
Cantona kirjoitti Watkinsin mukaan virkettä pienelle lapulle ja kysyi tältä englannin kielen sanoja troolarille ja lokille.
– Sitten hän kirjoitti sen, ja meillä oli kasassa kuuluisa sanonta.
Lause sai jäädä arvoitukseksi. Varmaa oli vain se, että Cantona ei pelaisi jalkapalloa pitkään aikaan, vaikka hänen kahden viikon vankilatuomionsa oli hetkeä aiemmin lievennetty 120 tuntiin yhdyskuntapalvelua.
Englannin liigan historian pisimmän, kahdeksan kuukauden pelikiellon saaneen Cantonan rangaistuksena oli muun muassa valmentaa juniorijalkapalloilijoita Manchesterissa.
Tunnetuin pahoinpitely Englannin historiassa
– Tuo oli uskomattominta, mitä olen nähnyt tapahtuvan jalkapallo-ottelussa, hyökkääjälegenda Gary Lineker kuvaili tuoreeltaan tammikuisen illan tapahtumia Crystal Palacen ja Machester Unitedin ottelussa.
Cantona oli joutunut isäntien silmätikuksi Selhurst Parkilla. Manchester Unitedin numero seitsemän oli Blackburnin Alan Shearerin ohella koko Valioliigan vaarallisin pelaaja, jonka temperamentti tunnettiin.
Palacen puolustus toppari Richard Shaw’n johdolla antoi Cantonalle erikoiskohtelua sääntöjen rajamailla ja sen ylikin. Oman osansa antoi tavallistakin virittyneempi kotiyleisö.
– Erotuomari Alan Wilkien kyvyttömyys suitsia pois Crystal Palacen kahden keskuspuolustajan törkeitä taklauksia teki seuranneet ongelmat vääjäämättömiksi, Unitedin manageri sir Alex Ferguson kuvaili elämäkerrassaan.
48. minuutilla Cantonan mitta täyttyi. Shaw lanasi ranskalaishyökkääjää kovaa maalivahti Peter Schmeichelin pitkän avauspallon jälkeen ja sai tältä kostoksi mojovan potkun jalkaansa.
– Ericillä oli lyhyt pinna. Siitä ei ollut epäilystäkään. Lopulta hän räjähti, Manchester Unitedin Gary Pallister kuvaili BBC:lle.
Wilkie juoksi paikalle ja nosti ilmaan ansaitun punaisen kortin ulosajon merkiksi.
Pienimuotoisen hässäkän jälkeen Cantona suuntasi jo kohti pukukoppia, kunnes jokin katsomossa sai hänet raivon partaalle.
– On sanottu, että tämä on tunnetuin pahoinpitelytapaus koko Englannin oikeusjärjestelmän historiassa, Watkins kertoi.
"Elämä on outoa"
Ei ole olemassa täysin vedenpitävää tietoa siitä, mitä mustaan nahkatakkiin, farkkuihin ja valkoiseen kauluspaitaan sonnustautunut Palace-kannattaja Matthew Simmons tuolloin Cantonalle tarkalleen ottaen huusi.
The Guardianin mukaan Simmons käski Cantonan painua takaisin Ranskaan kirosanojen ja solvausten ryydittämänä.
– Olen tavannut tuhansia hänen kaltaisiaan. Jos olisin tavannut hänet toisena päivänä, asiat olisivat voineet mennä todella eri tavalla, vaikka hän olisi sanonut tasan samat asiat. Elämä on outoa sillä tavoin, Cantona on kertonut The Guardianille.
Nyt asiat menivät siten, että raivopäinen Cantona hyppäsi nappulakengät edellä katsomoon ja osui Simmonsia vatsaan kung fu -tyylisellä hyppypotkulla. Liikesarja päättyi kovaan oikeaan suoraan.
Tapahtumaa lähietäisyydeltä seurasi kannattaja Cathy Churchman, jonka viereen Simmons oli saapunut huutamaan solvauksiaan.
– Helvetti oli irti, kun hän hyppäsi kaiteen yli katsomoon. Muistan kaatuneeni 15-vuotiaan poikani päälle, ja Ericin nappulakenkä viisti juuri takkini ohi. Kaikki katsoivat toisiaan ja ihmettelivät, mitä ihmettä oikein oli tapahtunut. Kaikki oli ohi sekunneissa, Churchman kuvaili BBC:lle.
Unitedin ja Palacen pelaajat riensivät paikalle selvittämään tapahtunutta.
– Olin yksi ainoista, jotka eivät juosseet siihen. Seisoin vain epäuskoisena. Olin vain järkyttynyt siitä, mitä olin juuri nähnyt, Pallister muisteli.
"Oli kuolemanhiljaista"
Kun ottelu oli saatu uudelleen käyntiin, Cantonan kanssa Selhurst Parkin vieraspukuhuoneessa istui vain Unitedin turvallisuuspäällikkö Ned Kelly.
– Hän vain istui penkillään tavaroidensa vieressä, erittäin hiljaisena, ilman paitaa ja mietti, mitä on tapahtunut. Oli kuolemanhiljaista, ja tunnelmaa olisi voinut leikata veitsellä. Joskus on vain otettava askel taakse ja ymmärrettävä olla sanomatta mitään, Kelly kuvaili.
Ottelun jälkeen manageri Alex Ferguson säästi Cantonan kuuluisalta hiustenkuivaajakäsittelyltä ja totesi ainoastaan rauhalliseen sävyyn olevansa pettynyt häneen.
– Et voi tehdä tuollaisia asioita, Eric.
Ferguson ei ollut nähnyt, mitä Cantona oli todellisuudessa tehnyt ja siten voinut ymmärtää, mitä siitä seuraisi. Hän havahtui todellisuuteen vasta seuraavana yönä.
– Aamuneljältä olin ylhäällä ja katsoin videota. Se oli melko kammottavaa. Vuosien varrella en ole koskaan saanut nyhdettyä Ericiltä selitystä, Ferguson on kertonut kirjassaan.
Videon katsomisen jälkeen Ferguson päätti, että Cantona olisi erotettava Unitedista. Watkinsin mukaan siitä saattaisi seurata kuitenkin oikeustaistelu, joten hän kehotti Fergusonia harkitsemaan asiaa vielä muutaman päivän ajan.
Lopulta Ferguson oli se, joka sai suostutella Cantonan jatkamaan Unitedissa. Ilman pelikieltoa kärsinyttä ykköstähteään United hävisi mestaruuden Shearerin tähdittämälle ja Kenny Dalglishin valmentamalle Blackburnille keväällä 1995.
Skottivelho matkusti kesällä Pariisiin keskustelemaan eksentrisen tähtensä kanssa ja onnistui lopulta taivuttelussaan illallisella.
– Nuo tunnit, jotka käytin Ericin seurassa lähes tyhjässä ravintolassa, olivat melkein hyödyllisimpiä koko tässä typerässä työssäni, Ferguson kuvaili.
Cantona pelasi vielä kaksi kautta ennen lopettamistaan 30-vuotiaana. Hän johdatti Unitedin tuplamestaruuteen seuraavalla kaudella ja liigamestaruuteen myös uransa viimeisellä kaudella 1996–1997.
Kahdeksan kuukauden pelikiellon jälkeisessä paluuottelussaan syksyllä 1995 Cantona syötti maalin ja teki toisen 2–2-tasapelissä Unitedin verivihollista Liverpoolia vastaan.
Kung fu -potkuaan Cantona ei ole koskaan myöntänyt katuvansa. Äärioikeistolaiseksi aktivistiksi osoittautuneen Simmonsin runtelu on nostattanut hänessä jopa ylpeyttä.
Simmonsilta hän ei ole pyytänyt anteeksi, julkisesti tai yksityisesti.
– Suosikkihetkeni urallani oli se, kun potkaisin sitä huligaania, Cantona, nyt 53, on todennut BBC:lle.
– Se oli tietenkin virhe. Mutta se on elämää, se oli minua.