Romaniyhteisössä viime aikoina tapahtuneet väkivaltarikokset naisia kohtaan ovat uudenlainen ilmiö, sanoo romanivaikuttaja Vartti Isberg Rikospaikassa. Häneltä ilmestyi tällä viikolla kirja Verikosto – Mustalaisjohtajan elämä (Johnny Kniga).
Isbergin mukaan verikosto on ollut olemassa tuhansia vuosia, mutta niitä ei tapahdu romaniyhteisössä usein.
– Verikosto tarkoittaa romaniyhteisössä sitä, että siellä on tapahtunut veriteko aikaisemmin ja joku henkilö päättää sen kostaa. Se on tuhansia vuosia ollut. Ei se ole pelkästään romaneilla ollut, se on ollut eri kansoilla aina voimassa, hän sanoo Rikospaikan haastattelussa.
Isberg itse tietää oman elämänsä varrelta eli 60 vuoden ajalta vain kaksi verikostotapausta romanien keskuudesta.
– Kyllä selkkauksia ja ampumisia tapahtuu, mutta eivät ne suoranaisesti verikostoja ole olleet.
Väistämiskulttuurin tarkoitus kunnioittaa uhrin perhettä
Romanikulttuurista puhuttaessa mainitaan usein myös väistämiskulttuuri. Isbergin mukaan asia on kaksijakoinen.
– Yleensä sillä tarkoitetaan sitä, että joku on tehnyt toiseen sukuun liittyvän väärän teon ja hän joutuu väistämään. En tiedä noudatetaanko sitä enää niin kirjaimellisesti. Aika paljon samojen sukujen jäseniä, joissa mustalaiset ovat riidelleet keskenään, asuu silti samoissa kaupungeissa. Tässäkin on tapahtunut muutosta aika selkeästi.
Kirjassaan Isberg kuvaa väistämiskulttuuria jyrkemmin:
Minä olen käyttänyt sanaa kostamisvelvollisuus. Kun puhutaan väistämisvelvollisuudesta, yritetään sanoa, että tällä tavoin kunnioitetaan uhrin perhettä. Oikeasti ihmiset lähtevät pois pelon takia, eivät kunnian tai kunnioituksen. Eivät siksi, että he haluaisivat lähteä, vaan koska pelkäävät kostoa.
Lue myös: Romanit järkyttyneet yhteisön jäsenten väkivallanteoista – pelko levisi perheisiin
Syyllistyi itse henkirikokseen
Isberg syyllistyi henkirikokseen Tukholman ydinkeskustassa vuonna 2001. Hän ampui toisen romanimiehen, joka oli syyllistynyt neloismurhaan. Uhri oli murhannut Isbergin isän, tädin ja kaksi hänelle läheistä miestä.
– En voi kieltää, etteikö se olisi ollut verikosto. En nähnyt muuta ratkaisua. Se vaivasi minua niin voimakkaasti, että en päässyt siitä yli. Se oli minulle sellainen asia, että en pystynyt nukkumaan tai ajattelemaan mitään muuta kuin, että vien tämän asian eräänä päivänä loppuun. Tämän miehen teko meidän sukuamme kohtaan oli niin järkyttävä. Meidän sukumme hajosi sen takia, siitä tuli valtava tuska ja ahdistus, hän perustelee tekoaan.
Isberg ei kadu omaa henkirikostaan.
– Olisin katunut sitä, jos olisin kohdistanut tekoni syyttömään ihmiseen. Kun tämä henkilö teki oman tekonsa, niin hän on kyllä tiennyt mitä se tarkoittaa ja mitkä seuraukset sillä ovat. On olemassa meidän lait ja valtion lait.
Lue myös: Tampereella surmatun naisen omaiset lähettivät Aamulehdelle vetoomuksen: Vihanpidon on loputtava
Joutui itse väkivallan uhriksi lapsena
Isberg kasvoi itse väkivaltaisessa perheessä. Hän kuvailee lapsuuttaan kirjassa, jonka hän on kirjoittanut yhdessä Rami Mäkisen ja Omos "Opa" Okohin kanssa.
Oma murrosvaiheensa lapsuudessani oli, kun äitini joutui lähtemään suvusta. Sen jälkeen jouduin jatkuvasti kuuntelemaan, kun muut haukkuivat äitiäni. Minuun kohdistui paljon kaunaa sen takia, että isäni ja äitini eivät olleet enää yhdessä. Minusta tuntuu, että isäni Väinö ja äitini Anita olivat kaksi rikkinäistä ihmistä, jotka olivat päätyneet yhteen hyvin nuorina. Olen kuullut, että he olisivat olleet yhdessä jopa 15-vuotiaista lähtien.
Mustalaisilla oli pyssyt ja puukot kotona, se oli ihan normaalia. Jo lapsena minulla oli ysimillinen tyynyn alla, jos nukuin sängyssä, eikä se ollut epätavallista.
Mustalaiskulttuurin historia on armoton. Mustalaiskansa on elänyt Suomessa 500 vuotta. Jos nämä ihmiset olisivat pelkureita, he olisivat lähteneet täältä aikaa sitten. Heitä on murhattu, heitä on tapettu, heille on tehty julmuuksia.
Luoja yksin tietää, mitä kaikkea he ovat nähneet, kokeneet ja kärsineet. Me kaikki olemme oman aikamme kasvatteja tai antisankareita.
Näin jo nuorena sen, että olen oman aikakauteni tuotos, johon koko suvun paineet ja viha kohdistuivat. Mitä isä koki, se heijastui aina kotona minuun. Saatoin saada valtavia selkäsaunoja, eivätkä ne olleet mitään pieniä pieksemisiä. Se on vaikuttanut minuun rajusti. Olen ollut vankiloissa, on tapahtunut murhia ja muita rikoksia. Vaurioiduin niin paljon, että vasta tänä päivänä pystyn puhumaan tästä kaikesta avoimesti.
Lue myös: Tampereen keskustan taposta epäilty vangittiin – peitti kasvonsa oikeudessa
Vastakkainasettelu vähentynyt
Isbergin mukaan romanikulttuuri on muuttunut ja vastakkainasettelu romanien ja suomalaisten välillä on hälventynyt.
Väkivallasta romaniyhteisöissä on tyypillisesti vaiettu ja romanien keskuudessa on pelätty valtaväestön suhtautumista asiaan. Isberg pitää viimeaikaisia, romaniyhteisössä tapahtuneita vakavia väkivaltarikoksia poikkeuksellisina, joissa uhreina on ollut nimenomaan romaninaiset.
– Se ei ole tyypillistä. Minun mielestäni se on ollut aika järkyttävä muutos. Eikä se ole missään kulttuurissa hyväksyttyä. Me olemme oppineet puolustamaan omia perheitämme. Nyt tässä alkaa olla kyse sellaisesta ilmiöstä, jota ei ole tunnettu aikaisemmin.
– Tämä ilmiö on ihan outo. Että joku perustaa perheen ja sitten murhaa oman vaimonsa tai miehensä. Ei tässä ole mitään järkeä eikä tämä edusta mitään kulttuuria. Olen aina sanonut, että pitää puolustaa omaa perhettä, olit valkoinen tai mustalainen.
Miten romaniyhteisö ja romanisuvuissa käytettävä väkivalta on muuttunut Isbergin mukaan hänen elämänsä aikana? Mitä hän ajattelee suomalaisten ja romanien vastakkainasettelusta? Katso haastattelu videolta.