Kolmiloikan maailmanennätysmies Jonathan Edwards, 59, sivaltaa nykyurheilijoita siitä, etteivät he ole vielä onnistuneet rikkomaan hänen ikivanhaa ennätystään.
Edwards hyppäsi kolmiloikan maailmanennätykseksi 18,29 Göteborgin MM-kisoissa vuonna 1995 – lähes päivälleen 30 vuotta sitten.
Lähimmäksi Edwardsin hurjaa ennätystä on päässyt Christian Taylor, joka hyppäsi vuonna 2015 tuloksen 18,21. Myös viime vuonna päästiin lähelle, kun Espanjan Jordan Diaz leiskautti tuloksen 18,18.
ME-mies Edwards ei ole vaikuttunut nykyurheilijoiden suorituksista.
– En usko, että on kauhean hyvä merkki lajin urheilijoille, että on olemassa ennätys, joka säilyy 30 vuoden ajan, Edwards sanoo BBC:lle.
– Kun miettii urheilutieteen, ravinnon, harjoittelumetodien ja kaikkien noiden asioiden kehitystä, se ei minusta rehellisesti sanoen välttämättä viittaa terveeseen ja kukoistavaan urheiluun, Edwards jatkaa.
Edwardsin mukaan ongelman juurisyy on syvemmällä. Hänen mielestään yleisurheilu ei ole pysynyt muiden urheilulajien ammattimaistumisen kyydissä. Monet lahjakkuudet valitsevat muita lajeja, koska voivat tienata sitä kautta enemmän.
– Yleisurheilu ei tarjoa samanlaisia palkintoja kuin muu urheilu. Jos olet lahjakas nuori lapsi, sinä et välttämättä valitse yleisurheilua. Et ainakaan valitsisi kenttälajia, joissa palkintorahat ovat pienempiä kuin radalla, Edwards painottaa.
Viime vuosina yleisurheilukengät ovat ottaneet merkittäviä kehitysaskeleita, mikä on näkynyt muun muassa juoksulajeissa merkittävinä aikaparannuksina. Uudet piikkarit ovat entistä joustavampia, mikä tekee juoksijoiden askeleista kimmoisampia.
Edwardsin mukaan uudet kengät eivät kuitenkaan välttämättä tarjoa samanlaista etua kolmiloikkaajille.
– Sitä näkee urheilijoita, jotka saavat kunnon jousiefektin, minkä takia näemme niin kovia aikoja. Mutta voimat ja iskut ovat kolmiloikan, pituushypyn ja jopa korkeushypynkin ponnistusvaiheessa niin äärimmäisiä, että en ole varma, saako tuollaisesta trampoliiniefektistä samanlaista vaikutusta, Edwards pohtii.
Kaikesta huolimatta Edwards kuitenkin toivoo, että maailmanennätys säilyisi vielä tulevaisuudessakin hänen nimissään.
– Se on ollut osa minua jo niin pitkään, joten oikeastaan olisi kiva, jos se säilyisi vielä, Edwards sanoo.