Huijari tyhjensi pajatsoja, portsari asiakkaan taskut ja nuorukaiset veivät saksalaissotilaan pistoolin. Nuori äiti taasen hermostui pommituksen yhteydessä kadonneessa haalarista. Tässä jutussa on varkaustapauksia Helsingin raastuvanoikeuden arkistosta vuodelta 1944.
26-vuotias Onni Laiho haavoittui talvisodassa. Jatkosodan aikana hän työskenteli mallinveistäjänä, kunnes liike vaurioitui pommituksissa. Laiho oli tuttu vieras Merimiehenkatu 31:n Kankuri-ruokalassa ja tarjoilijat pitivät häntä silmällä. Aina kun Onni Laiho pelasi ”Pajatzo-peliä”, se jäi tyhjäksi.
Rikosten vuosikymmenet
MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä tarkastelee juttusarjassa menneiden vuosien rikosjuttuja. Aiemmissa osissa Sipilä tutustui Kansallisarkistossa vuosien 1914, 1924 ja 1934 raastuvanoikeuden päätöksiin ja poliisin valokuviin. Nyt on vuorossa 1944. Juttuja julkaistaan viikonlopun aikana neljä.
Maaliskuisena päivänä tarjoilija tuli pelin viereen ja huomasi vieterin raha-aukossa. Poliisit kutsuttiin paikalle. Laiholla oli kolikkoja 160-180 markkaa eli nykyrahassa vajaa 30 euroa.
Laiho tunnusti tekonsa. Hän kertoi olleensa kerran ruokailemassa, kun huomasi pikkupoikien panevan kellon vieterin raha-automaatin rahojen ulostuloaukkoon. Kun sillä painoi aparaatin vivun ylös, rahat putosivat aukosta ulos.
Hän kertoi ottaneensa vanhasta herätyskellosta vieterin ja tyhjentäneensä rahat seitsemän kertaa.
Raha-automaattiyhdistyksen sivuilla kerrotaan, että ensimmäiset pajatsot olivat tulleet Suomeen 1920-luvulla. Sota-aikaan laitteita sai olla vain ravintoloissa. Panos oli markka ja päävoitto viisi.
Poliisirekisteristä selvisi kuitenkin, että Laiho oli helmikuussa tuomittu 5 kk vankeutta säännöstelymääräysten rikkomisesta ja kohtuuttomien hintojen ottamisesta.
Vaikka poliisi selvitti pajatsojuttuja lisää, Laiho päästettiin odottamaan oikeudenkäyntiä vapaalle. Raittiusruokala Aikalassa Annankatu 6:ssa Laiho oli niin ikään tyhjentänyt pajatson useasti.
Siinä vaiheessa kun juttu tuli huhtikuun lopussa oikeuteen, rikoksia oli kertynyt lisää.
Laiho jäi kiinni 1. huhtikuuta 1944 Mannerheimintie 92:n kellarista. Talonmies Emil Tamminen oli ihmetellyt ääniä ja löysi Laihon kellarikomeroiden kimpusta. Mies selitti tekoa juopuneen päähänpistoksi, mutta mukana olivat kuitenkin olleet murtoon soveltuvat pihdit.
Toinen talonmies tunnisti myös Laihon. 31. maaliskuuta oli murtauduttu Tarkka-ampujankatu 20:n kellarikomeroihin ja sieltä oli viety mm. saappaita ja takkeja. Tälläkin kertaa talonmies oli yllättänyt, mutta Laiho oli sohinut puukolla ja pääsi pakoon. Talonmies sai haavan sormeensa.
Laihon taskussa oli myös kirjekuori, jonka sisällä oli sakariinia ja päällä teksti ”15 kiloa a 2300:-”. Lönnrotinkatu 13:ssa sijaitsevasta Etran sakariinitehtaasta oli 20. maaliskuuta viety 17 kg sakariinia ja 70 kg soodaa.
Kirjekuoren Laiho selitti sillä, että tuntematon merisotilas oli antanut sen hänelle ravintolassa.
Oikeus hylkäsi sakariinitehtaan murtosyytteen, mutta tuomitsi Laihon muista rikoksista 2 v 2 kk vankeuteen.
Pistoolivaras
11. huhtikuuta illalla saksalainen luutnantti toi nuoren pojan rikospoliisiin. 15-vuotias poika myönsi tekonsa samantien. Lähettinä hän oli huomannut kuinka saksalaiset sotilaat jättivät Annankatu 1:ssä Hospitz-ravintolassa pistoolivyönsä naulakkoon.
Kaverinsa kanssa he olivat päättäneet varastaa yhden ja se onnistui. Illalla hän oli hakemassa toista Unik-pistoolia, mutta jäi kiinni.
Poika kertoi, että he tarvitsivat pistoolia leikkeihinsä.
Oikeus tuomitsi 15-vuotiaalle nuorena henkilönä tehdystä varkaudesta neljä kuukautta ehdollista. Juttua käsiteltiin oikeudessa salaisena.
Postivaras
Virkamiehille rangaistukset olivat kovempia. 52-vuotias posteljooni Erik Grönroos tuomittiin törkeästä varkaudesta 1 v 2 kk rangaistukseen.
Posteljooni vei toukokuussa postitalon sisäpihalla saapuvien pakettien osastolta paketin, jossa oli villainen hamekangas, kilo voita sekä kalakukko ja vehnäleipää. Se oli lähetetty Savuniemeltä Helsingissä asuvalle Martta Suhoselle.
Vankeustuomion lisäksi Grönroos menetti virkansa.
Tilaisuus teki varkaan
Varastoesimies Martti Hämäläinen ja majuri Paul Eriksson olivat viettäneet iltaa 7. maaliskuuta Unioninkadun 15:ssa sijainneessa hotelli Bristolin huoneessa numero 53.
Vuonna 1906 rakennettu Theodor Höijerin suunnittelema talo on edelleen olemassa, mutta hotellia siinä ei enää ole.
Majuri lähti huoneesta kello kahdeksan maissa, mutta otti vahingossa Hämäläisen talvipalttoon . Sen taskussa oli käteistä rahaa 188400 markkaa eli nykyrahassa 32500 euroa.
Majuri Eriksson jatkoi ravintola Königiin Mikonkadulle. Takki ja kalossit jäivät vahtimestarille. Visiitti oli kuitenkin lyhyt ja majuri oli lähdössä kello 21 aikaan. Vahtimestari tarjosi hänelle kuitenkin outoa takkia, mutta pian Eriksson ymmärsi sen ystävänsä Hämäläisen palttooksi.
Majuri pyysi vahtimestaria soittamaan hotelliin ja ilmoittamaan Hämäläiselle takkien vaihtumisesta. Hän palasi itse ravintolaan odottamaan asian selviämistä.
Hämäläinen ehti Köningiin kello 22:n aikaan. Hämäläisen hermostui, kun takin taskussa ei enää ollut rahakuorta. Vahtimestari sanoi, ettei hänellä ole sellaisesta havaintoa, mutta lupasi ottaa yhteyttä jos ravintolasta rahaa löytyisi.
Hämäläinen meni rikospoliisiin ja esitti epäilyn siitä, että eteisvahtimestari on varastanut rahat.
Rikospoliisi pidätti toistakymmentä vuotta Königissä työskennelleen Sven Lindströmin seuraavana päivänä. 41-vuotiasta miestä ei ollut aiemmin rangaistu.
Aluksi Lindström kiisti poliisillekin tietävänsä mitään rahoista, mutta selitti pian tutkineensa majurilla ollutta takkia saadakseen selville kenen se oli. Taskussa oli rahakuori, jota hän ei mielestään voinut antaa tuntemattomalle ja humalaiselle Hämäläiselle. Kun kuoressa luki AEG, hän ajatteli palauttaa ne yritykselle.
Lindström oli kuitenkin ehtinyt maksaa muutamia oman yrityksensä laskuja rahoilla.
Lähes kaikki rahat kuitenkin löytyivät Lindströmiltä.
Hän sai kuusi kuukautta vankeutta.
Kadonneet haalarit
Helmikuun suurpommitusten aikaan Iso-Roobertinkadun pommisuojan edessä oli kaaos. Pommisuoja oli täynnä ensimmäisen hälytyksen jäljiltä ja toinen pommitusaalto oli tulossa.
Poliisin pöytäkirjasta kuvastuu hyvin hätä ja kauhu.
Nuori äiti oli liikkeellä 3-vuotiaan lapsensa ja 6-vuotiaan sisarensa kanssa. Vieras nainen lupasi auttaa kuusivuotiaan kanssa. Villainen, ruudullinen suojapuku oli mukana, mutta sitä ei ollut ehditty pukea lapsen päälle.
Ensimmäiset pommit putosivat kaupunkiin, kun isoäiti saapui paikalle ja otti kuusivuotiaan. Koska pommisuojaan ei mahtunut, he pääsivät kiireessä lähitalon kellariin.
Suojapuku jäi kuitenkin vieraalle naiselle.
Äiti etsi ilmahälytyksen jälkeen vierasta naista ja suojapukua, muttei löytänyt.
Kolme päivää myöhemmin äiti huomasi suojapuvun Iso-Roobertinkadulla sijaitsevan osto- ja myyntiliikkeen ikkunassa. Äiti marssi poliisien kanssa liikkeeseen ja sai suojapuvun maksutta takaisin. Myyjä kertoi ostaneensa sen sadalla markalla pommituksen jälkeisenä päivänä.
Naisen henkilöllisyys selvisi ja tämä sai syytteen kavalluksesta. 43-vuotias siivooja Karin Lindqvist kertoi etsineensä puvun omistajaa. Hän ei kuitenkaan löytänyt äitiä, jolloin Lindqvist päätti myydä puvun. Sata markkaa on nykyrahassa 17 euroa.
Siivooja tuomittiin kavalluksesta kolmeksi kuukaudeksi vankeuteen. Tuomio oli ehdoton.
