Rikosnimikkeenä vakoilu on erittäin harvinainen Suomessa.
Suomessa epäilty vakoilurikos on poikkeuksellisen harvinainen. Helsingin yliopiston rikosoikeuden professori Kimmo Nuotion mukaan edellinen tunnettu vakoilutuomio annettiin luultavasti jo vuonna 2000.
Rikoslain mukaan vakoilusta voi tuomita henkilön, joka hankkii tietoa Suomen turvallisuuteen vaikuttavasta seikasta vieraan valtion toimijalle hyödyttääkseen vierasta valtiota tai vahingoittaakseen Suomea.
Kyse voi olla esimerkiksi maanpuolustukseen, ulkosuhteisiin, energiahuoltoon tai muihin Suomen turvallisuuden kannalta keskeisiin tietoihin liittyvistä salaisuuksista.
Kaksi ruotsalaismiestä vangittiin keskiviikkona vakoilusta Helsingin käräjäoikeudessa. Miehet vangittiin syytä epäillä periaatteella. Toisen miehen avustaja on sanonut päämiehensä kiistävän rikoksen. KRP ei ole kommentoinut tapausta millään lailla, ja avoimia kysymyksiä tapauksessa on paljon.
Lue myös: Toinen epäillyn vakoojan avustajista lähti jo – "Tuli erimielisyyksiä"
MTV:n tiedot: Ruotsalaisveljekset vangittu vakoilusta epäiltyinä
Keskeistä yhteys vieraaseen valtioon
Nuotio kertoo, että vuonna 2000 ulkoministeriön virkamies tuomittiin vakoilusta. Virkamies oli välittänyt vieraan valtion edustajille tietoa Suomen ulkopolitiikkaan ja EU-asioihin liittyviä valtion salaisuuksia.
– Kyse ei ollut erityisen vakavasta tapauksesta, mutta siinä oli vuodettu Suomen intresseihin liittyviä asiakirjoja, jotka oli määrätty salaisiksi. Rangaistuksena tuli ehdollinen vankeustuomio.
Vakoilu on vakavampi rikosnimike kuin turvallisuussalaisuuden rikkominen, joka nousi julkisuuteen esimerkiksi niin sanotussa Viestikoekeskusjutussa.
Lue myös: Korkein oikeus ei myöntänyt valituslupaa Viestikoekeskus-asiassa
Olennainen ero vakoilun ja turvallisuussalaisuuden rikkomisen välillä on Nuotion mukaan yhteys vieraaseen valtioon.
– Keskeistä vakoilussa on yhteys vieraaseen valtioon. Kun yhteys vieraaseen valtaan on olemassa, tietoa ei välttämättä tarvitse edes vielä välittää eteenpäin, Nuotio sanoo.
Yhteys vieraaseen valtioon voidaan osoittaa esimerkiksi rahansiiroilla tai muulla yhteydenpidolla.
– Käytännössä keskeinen kysymys on usein se, miten näyttö vakoilusta saadaan esiin. Olennaista voi olla esimerkiksi se, myönnetäänkö yhteydet vieraaseen valtaan.
Toisinaan yhteys vieraaseen valtaan riittää, vaikkei sensitiivistä tietoa olisikaan onnistuttu välittämään eteenpäin.
Toinen tärkeä kysymys Nuotion mukaan on, onko kyseessä tieto, joka todella kuuluu valtion salaisuuksien piiriin.
– On muitakin suojeltavia salaisuuksia, mutta tässä tarkoitetaan erityisesti maanpuolustukseen, Suomen politiikkaan tai muihin keskeisiin valtiollisiin intresseihin liittyviä salaisuuksia.
Nuotion mukaan tietämättömyyteen vetoaminen vakoilurikoksissa voi olla vaikeaa, jos yhteys vieraan valtion toimijoihin pystytään osoittamaan.
– Ei kannata olla täysin sinisilmäinen tapauksissa, joissa ollaan vieraan valtion toimijoiden kanssa tekemisissä, Nuotio sanoo.
