1920-luvun Suomessa henki oli paljon halvemmassa kuin nyt. Henkirikoksia tapahtui nykypäivään verrattuna yli kolminkertainen määrä, kun se suhteutetaan asukaslukuun. Helsingin raastuvanoikeuden 4. osaston aineistossa keväällä ja alkukesästä 1924 väkivaltatapaukset ovat vahvasti esillä.
MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä tarkastelee sarjassa menneiden vuosien rikosjuttuja.
Ensimmäisessä osassa Sipilä tutustui Kansallisarkistossa vuoden 1914 raastuvanoikeuden päätöksiin. Nyt ovat vuorossa 90 vuotta vanhat rikokset eli vuosi 1924.
Juttusarjan tarkoituksena on tarkastella Helsingin rikollisuutta oikeusjuttujen kautta eri aikakausina.
Konttoristi Arne Forsblom oli todistaja. Hän oli ollut ryypiskelemässä 17. helmikuuta lakitieteen ylioppilas Lauri Stenvallin kanssa Huvilakatu 21:ssä tuttavien seurassa. He lähtivät yhdessä, mutta eivät saaneet talon etuovea auki. Meteliä syntyi.
Kaksikko kiersi takapihan kautta porttikongiin, mutta järeä, lukittu rautaportti esti poistumisen.
Palvelijatar Elsa Kuljunen heräsi puoli kahden aikaan yöllä rähinään ja tappelun ääniin. Kuljunen herätti isäntänsä, kultaseppä Karl Lindin pojan Mauri Lindin. Kultakaupassa töissä oleva liikeapulainen Mauri Lind oli 25-vuotias.
Lind otti Browning-pistoolin mukaan ja lähti selvittämään tilannetta.
Konttoristi Forsblom kertoi poliisille myöhemmin, että Lind oli tullut porttikongiin pistooli kädessä ja kehottanut juopunutta kaksikkoa poistumaan. Forsblom kertoi, että he olivat pyytäneet Lindiä avaamaan portin, mutta tällä ei ollut avaimia.
Syntyi sanailua 198-senttisen vankkarakenteisen Stenvallin ja 171-senttisen Lindin välille.
Forsblom ei osannut sanoa kumpi siinä oli todennut, että ”mene helvettiin” ja ”mene hirteen”. Yksi talon asukkaista kertoi poliisille, että puhuja oli Stenvall.
Palvelijatar Kuljunen kuuli Lindin sanovan ”Kädet ylös”. Toinen talossa asuva palvelijatar Lydia Björk oli herännyt myös rähinään ja sytyttänyt sähkövalot. Kahden laukauksen jälkeen hän sammutti ne.
Forsblom kertoi 27-vuotiaan Stenvallin lähteneen kohti Lindiä tarkoituksena ottaa ase pois ja Lind oli lähtenyt pakoon kohti takapihaa. Lind kertoi ampuneensa ensin varoituslaukauksen ja sitten kohti.
Stenvall kaatui pihalle ja kuoli lähes saman tien.
Forsblomin mukaan laukaukset olivat nopeita, mutta Kuljusen mukaan ”pihasta kuului laukaus ja kohta toinen.”
Poliisin etsiville Mauri Lind kertoi isokokoisen Lindin tulleen häntä päin. Hän sanoi ampuneensa varoituslaukauksen ja huutaneensa ”älkää tulko lähemmäksi”. Lind oli ampunut, koska hän pelkäsi ja oli hermostunut.
Laukaus osui rintaan oikealle puolelle.
Talossa asuva koululainen Emil Rosenqvist kertoi tavanneensa Lindin rapussa heti ampumisen jälkeen ja Mauri oli sanonut: ”Ammuin hänet itsepuolustukseksi”.
Poliisitutkimuksissa Mauri Lindin kertomus varoituslaukauksesta osoittautui pötypuheeksi.
Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa oikeuslääkäri Ernst Ehrnrooth tutki Stenvallin ruumiin. Lakitieteen opiskelijaan oli osunut kaksi luotia. Toinen vatsaan ja toinen vinosti ylhäältä rintaan.
Browning pistoolit
Amerikkalaisen John Moses Browningin suunnittelemat pistoolit olivat suosittuja viime vuosisadalla. Belgialaisvalmisteiset FN pistoolit olivat pienikokoisia.
Rikollisten lisäksi myös virkavalta käytti aseita.
1904 Eugen Schauman käytti Browning -pistoolia kun hän ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin. Myös 1914 arkkiherttua Frans Ferdinandin ampunut Gavrilo Princip käytti ensimmäisen maailmansodan aloittaneessa verityössä Browningia.
Mauri Lindiä syytettiin törkeästä pahoinpitelystä ja kuolemantuottamuksesta. Lind vetosi hätävarjeluun.
Oikeudenkäyntiaineistoon liitettiin myös aseasiantuntija J.U. Antosen lausunto. Hän oli tutkinut 7.65 kaliiperisen belgialaisen Browning-pistoolin. Antosen lausunnon mukaan lukkokoneisto oli muuten toimiva, mutta tietyissä tilanteissa - erityisesti jos hermostunut ampuja kovasti puristi asetta ja liipaisinta - se saattoi laukaista kaksi laukausta heti peräkkäin. Asetta testannut J.U Antonen epäili juuri näin käyneen.
Mihin oikeus päätyi?
Helsingin raastuvan oikeus hylkäsi Mauri Lindin syytteen. Oikeus katsoi miesten kokoeron merkittäväksi, eikä Lindillä ollut mahdollisuutta väistää vahvasti humalaisen Stenvallin hyökkäystä. Lindin väite hätävarjelusta hyväksyttiin ja hänet vapautettiin syytteestä.
Pora, tiirikat ja Browning
Neljä nuorehkoa miestä kiisti jyrkästi syyllistyneensä 23. helmikuuta 1924 mihinkään rikokseen. Miesten mukaan he etsivät vain yösijaa Munkkisaarenkatu 8:n palokujalta. Pursimiehenkadun yömajassa oli ollut täyttä, eikä heille ollut siellä sijaa.
Leskivaimo Matilda Riihisen sekatavarakaupan oven porausjäljet (kuva yllä) kertoivat poliisin ja syyttäjän mielestä murtoyrityksestä. Etenkin kun poliisimies oli vielä ottanut miehet paikan tuntumasta kiinni.
Lumesta löytynyt Browning-pistooli, pora tai tiirikat eivät kuuluneet kenellekään.
Kaikilla neljällä oli rikostaustaa. Kaksi vanhinta oli tuomittu punakapinastakin kolmeksi vuodeksi kuritushuoneeseen.
Nelikko sai murtoyrityksestä kuudesta kuukaudesta puoleentoista vuoteen vankeutta. Kaksi nuorinta selvisi vähimmällä, koska heillä ei ollut taustallaan täysi-ikäisenä kärsittyä tuomiota varkaudesta. Ne olivat tulleet alaikäisinä.
Murha Humalisto n:o 3:ssa
”Maanantaina kuluneen maaliskuun 17 päivänä kello 2.15 päivällä ilmoitti Keskuspoliisi etsivään osastoon, että Humalisto n:o 3:nnessa oli tapahtunut murha”, poliisiraportti alkoi.
Tapahtumatiedot olivat varsin selkeät. Tutkimusten mukaan puuleikkaaja Erkki Hakala oli saapunut juoksupoika Esko Siimeksen asuntoon, jossa oli myös Siimeksen kymmenvuotias pikkuveli. Hakala oli ampunut sohvalla makaavaa Siimestä kaksi kertaa ohimoon.
Hakala pidätettiin hetkeä myöhemmin samasta talosta.
Poliisi ryhtyi selvittämään tapahtumien taustaa. 20-vuotias Siimes asui vanhempiensa luona. Isä kertoi, että he olivat yrittäneet estää poikaansa keskustelemasta Hakalan kanssa. Siimes oli todennut, että oli pakko, koska muuten Hakala tappaisi hänet.
Erkki Hakala oli naimaton, 28-vuotias mies. Hän oli käynyt taideteollisuuskoulun Ateneumissa ja työskennellyt sekatyömiehenä ja puuleikkaajana. Hänet oli aiemmin tuomittu pahoinpitelystä.
Hakala kertoi poliisille, että he olivat Siimeksen kanssa tunteneet pidemmän aikaa. Mitään vihaa miesten välillä ei ollut, Hakala vakuutti.
Hakala kertoi poliisille, että hän oli tullut edellisenä iltana kotiin vähän ennen puolta yöltä. Siimes oli ollut pihalla ystävänsä Yrjö Roineen kanssa. Hakala kertoi Siimeksen sanoneen hänelle, että jos vähänkin käyt kiinni, niin hän ampuu sinut Hakalan kuin koiran. Todistajatkin olisivat valmiina kertomaan, että kyse oli itsepuolustuksesta.
Myöhemmin Roine kertoi, ettei hän kuullut mitään uhkauksia.
Hakalan poliisikuulustelun mukaan Siimeksen sanat olivat jääneet hiertämään. Seuraavana aamuna Hakala kertoi lähteneensä aikaisin aamulla kaupungille ja nauttineensa kahviloissa mukanaan ollutta viinaa. Puolen päivän aikaan Hakala oli ollut kovin humalassa ja palannut kotiin raitiovaunulla.
Hakala kertoi menneensä talon kellariin ja tarkoituksena oli ampua itsensä, mutta ase ei toiminut.
Hakala jatkoi Siimeksen asuntoon haluten selvittää oliko Siimes tarkoittanut totta edellisenä iltana. 10-vuotias pikkuveli oli avannut oven ja Hakala oli pyytänyt vettä. Siimes makasi sohvalla. Hakala käveli Esko Siimeksen tykö kysyen oliko edellisenä iltana lausutuissa sanoissa perää. Siimes oli vastannut: ”Kyllä varmasti”.
Poliisiraportissa todettiin: ”Tämän kuultuaan oli vastaaja taskusta ottanut esille revolverinsa ja vastaajan kohottaessa asetta vainajaa kohti oli yksi laukaus lauennut, mutta montako laukausta sen jälkeen oli lauennut, ei vastaaja muistanut”.
10-vuotias pikkuveli pakeni naapuriin. Palatessaan hän näki velivainajansa putoavan sohvalta lattialle.
Yläkerran naapuri Lydia Ahlberg kertoi Hakalan tulleen heille, heittäneen revolverin lattialle ja lausuneen ”nyt on koira ammuttu”.
Ahlberg oli ottanut aseen ja antanut sen takaisin Hakalalle kehottaen tätä poistumaan. Samalla poliisit olivat tulleet pihalle ja nainen ilmoitti menevänsä ilmoittamaan missä Hakala on. Hakala esti, mutta lopulta poistui asunnosta itse. Hänet otettiin kiinni rapusta.
Poliisiraportissa kuulusteltiin etsivä Hjalmar Linseniä. Poliisimies kertoi, että tekopäivänä Hakala oli sanonut ampuneensa Siimeksen sen takia, että Siimes oli syypää Hakalan pahoinpitelystä saamaan kymmenen kuukauden kuritushuonetuomioon.
Hieman myöhemmin Hakala kertoi Linsenille, että syynä oli se, että Siimes oli paljastanut poliisille 96 pirtulitran kätkön.
Raittiusetsivä Matti Laakkonen ei tuntenut Siimestä, mutta kertoi Humalisto 3:sta takavarikoidun autotallin lattian alta 96 litraa pirtua. Laakkonen sanoi, ettei tiennyt kuka tästä oli kuudenteen piiriin kertonut.
Oikeudessa Siimeksen äiti kertoi Hakalan kerran moittineen Eskoa, joka oli tuolloin töissä suojeluskuntapajassa. Äiti kertoi Hakalan sanoneen Eskon olleen ”lahtarien töissä”.
Oikeussalissa Hakala kertoi, ettei hänellä ollut asuntoon mennessään mitään aikomusta ampua Siimestä.
Todistajat kertoivat toista. Kaksi miestä todisti Hakalan ostaneen heiltä aseen tekopäivän aamuna 190 markalla. Hakalan kaupungilla tavannut Yrjö Roine kiisti, että Hakala olisi ollut humalassa. Yläkerran Lydia Ahlberg kertoi Hakalan lähteneen hänen asunnostaan alakertaan. Puheet itsemurhayrityksestä kellarissa eivät siis pitäneet paikkaansa.
Raastuvanoikeus totesi, että teon motiivi oli Hakalan viha Siimestä kohtaan. Hänet tuomittiin kuritushuoneeseen elinkaudeksi ja korvaamaan Siimeksen hautajaiskulut 3000 markalla.
Tapauksesta juontui vielä toinen juttu. Aseen Hakalalle myynyt kaksikko sai 10 ja 15 päiväsakkoa. Heidän tuloillaan summat olivat 250 mk ja 300 mk.
Mauser takataskussa
Juhannuksen alla häistä palaamassa ollut 27-vuotias kuorma-ajuri Theodor Fällström ampui 18-vuotiaan Niilo Lehtisen Kangasalantie 47 pihalle. Tapahtumasarja oli erikoinen. Lehtinen pysäytti Fällströmin seurueen kysyen kelloa ja Fällström vastasi sen olevan 2.15 yöllä.
Seurue ohitti Lehtisen ja hänen seurassaan olleen miehen, kun kajahti laukaus. Fällströmin seurueen mukaan jompikumpi pojista ampui, kun taas Lehtisen ystävä kiisti sen. Ystävän mukaan hänen Nagant-pistoolinsa oli kotona.
Joka tapauksessa Fällström lähti pakenevien poikien perään, kaivoi Mauser-pistoolin takataskusta ja ampui Niilo Lehtisen.
Kuulustelussa Fällströmiltä kysyttiin miksi hän lähti poikien perään? En osaa itsekään sanoa, Fällström vastasi.
Oikeudessa puitiin myös useita pirtukauppiaiden ja raittiusvalvojien ammuskeluja. 19. toukokuuta laukauksia vaihdettiin Salmisaaren ja Lauttasaaren välissä, kun valvojat yllättivät kolme salakuljettajaa. Yksi poliisi sai luodin sääreen ja salakuljettaja kuoli.
Toisessa tapauksessa raittiusvalvojat ajoivat takaa pirtukauppiaita. Hevosvaunujen ajo jatkui keskustan läpi päätyen Unioninkadun ja Länsi-Rannan risteykseen. Poliisi ampui jalan pakevan trokarin.
Etsivän unohtunut ase
Ampuma-aseiden kanssa sattui vahinkoja. Poliisietsivä Onni Pelttari oli tullut päivällä kotiinsa Karstulantie 10:een ja unohtanut lähtiessään Browning-pistoolin ylähyllylle. Poliisin 13-vuotias poika löysi sen vasaraa hakiessaan ja kertoi kavereilleen, jotka halusivat nähdä aseen.
Toinen poika halusi kokeilla aseen painoa ja 13-vuotias oli ottamassa panoksia pois, kun ase laukesi. 14-vuotias kaveri sai osuman vatsaan ja kuoli.
13-vuotiasta syytettiin kuolemantuottamuksesta. Oikeus katsoi että ase oli tapaturmaisesti lauennut, minkä vuoksi 13-vuotias vapautettiin kaikista laillisista seurauksista.
