Mainos

Rautaheimon rikoskolumni: Vanhan valokuvan arvoitus ratkesi – Mannerheimintien ryöstömurha jätti karmaisevan jäljen Suomen rikoshistoriaan

Hesarin entinen rikostoimittaja, kirjailija Harri Nykänen lähetti hiljattain sähköpostiini vanhan mustavalkoisen valokuvan, jonka saatetekstinä luki kultaseppämurha. Viestissä ei ollut mitään muuta tietoa, kirjoittaa entinen rikosylikomisario Juha Rautaheimo MTV Uutisten nettikolumnissaan.

Kuva näytti otetun pimeään aikaan, ja siinä oli jotenkin aavemainen sävy. Kuvan etualalla näkyi tunnuksellisen poliisiauton kattoa ja valaistu poliisikyltti. Taustalla näkyi parin valaistun liikehuoneiston näyteikkunat ja tuulikaappiin johtavilla portailla seisoi kaksi miestä ja heidän oikealla puolellaan jalkakäytävällä yksi silmälasipäinen mies.

Portailla seisovien miesten oikeanpuoleiset sivuprofiilit erottuivat aika selvästi. Kuvaa suurentamalla näin, että liikkeen valomainoskyltissä luki ”Kultaa ja kelloja A. Taivainen”. Tuosta kuvasta tunnistin kyllä oitis itseni, mutta kuvassa näkyviä kahta muuta miestä en tunnistanut. Kuva alkoi kiehtoa siinä määrin, että ryhdyin etsimään vastauksia ”kuva-arvoitukseen”.

Googlaamalla selvisi varsin nopeasti, että kuva on otettu maanantaina 19.12.1983 joskus iltapäivällä. Hesarin tilaajana pääsin myös kurkistamaan ”aikakoneen” kautta päivän lehteen. Kuva liittyi Hesarissa tiistaina 20.12.1983 olleeseen juttuun, joka koski Mannerheimintie 64:ssa tapahtunutta ryöstömurhaa.

Hesarin artikkelista selviää, että Taivaisen iäkäs kultaseppäpariskunta (Armas 87 v. ja Aino 80 v.) oli löytynyt liikkeestään surmattuna iltapäivällä. Heidät oli nähty elossa vielä klo 11.30 aikaan. Löydön oli tehnyt naapuriliikkeen omistaja. Liikkeen kassakaapin ilmeisesti tyhjentänyttä ryöstäjää ei oltu myöhään maanantai-iltaan mennessä tavoitettu.

Juttu luokiteltiin ”kovaksi”

Artikkelin yhteyteen oli liitetty muutama lisäkuva, joista yhdestä tunnistin itseni ja silloisen väkivaltatoimiston johtajan, ylikomisario Väinö Rantion.

Rantio oli mainittu myös nimeltä. Lisäksi tunnistin yhdestä kuvasta sormenjälkiä penslaavan teknisen rikostutkijan Heikki Halson. Harri Nykänen kertoi olleensa ensimmäinen toimittaja tuolla paikalla. Hän oli liikkeellä kuvaajan kanssa. Nykänenkin oli arvellut minun seisovan portailla.

Jäin kovasti miettimään sitä, miksi minä olen ollut tuolla rikospaikalla ja kuka on vieressäni seisova, vain osittain näkyvä rikostutkija. Useiden puhelinkontaktien jälkeen sain selville, että hän on silloinen vanhempi konstaapeli Markku Stenberg, joka tosin aluksi kiisti olevansa kuvassa. Monet muutkin kyllä kiistivät, mutta perustellummin kuin Markku.

Omasta nimikirjaotteestani selvitin, että olin myös itse vanhempi konstaapeli tuohon aikaan. Markun kanssa kävimme pitkiä keskusteluja tuosta kuvasta ja kyllähän me lopulta itse tapahtumastakin jotakin muistimme. Emme kuitenkaan olleet mukana tuon jutun varsinaisessa tutkinnassa, mutta tapahtumapaikalla olimme selvitystyöhön osallistumassa.

Juttu on ollut varsin ”kova”, joten varmaan kaikki saatavilla olleet väkivaltatoimiston dekkarit on määrätty jäämään töihin. Jutun tutkintaa johti tuolloin komisario Martti Latikka tutkintaryhmänsä kanssa. Jutun ”kovuutta” todistaa sekin, että väkivaltatoimiston toimiston johtaja on itse käynyt paikalla. Muistan, että paikalla kävi myös teknisen toimiston johtaja ylikomisario Pentti E. Holm.

Rikos ratkesi lopulta nopeasti

Hesarin arkistosta selviää, että jo keskiviikon 21.12.1983 numeron mukaan kaksoismurha uutisoidaan ratkaistuksi. Artikkelin mukaan kultaseppäpariskunnan surmaaja jäi kiinni jo seuraavana yönä Forssassa poliisin rutiiniratsiassa.

Lehdessä nimeltä mainittu vankikarkuri Kari Anselm Jokinen oli siis valmiiksi etsintäkuulutettu. Hänellä oli mennyt loma pitkäksi ja vuokratun pakettiauton palautus oli unohtunut. Auto oli laitettu myös etsintään. Asioita selvitellessään poliisit löysivät autosta kassillisen kultakoruja ja yhteys Töölön surmiin selvisi.

Jokinen toimitettiin Helsinkiin ja hän tunnustikin ryöstön ja pariskunnan surman lähes saman tien. Komisario Latikan lausuman mukaan juttu oli uomissaan jo heti tiistaina iltapäivällä.

Tekijä tunsi uhrinsa

Vanhoista Hesareista ja myös Murhainfosta löytyi kosolti lisätietoja tuosta poikkeuksellisen julmasta ja raa’asta rikoksesta. Jokinen kertoi käyneensä jo 1970-luvun lopulla Taivaisen pariskunnan liikkeessä ostoksilla.

Hän oli nyt jo kolmatta kertaa vankilomalla Riihimäen vankilasta. Lomillaan hän oli käynyt Taivaisten liikkeessä. Nyt oli loma mennyt pitkäksi ja päivällä hän oli puolilta päivin soittanut liikkeen summeria ja päässyt sisään.

Liikkeessä oli ollut yksinään Aino Taivainen, joka oli esitellyt Jokiselle koruvalikoimia. Sitten Jokinen oli surmannut rouva Taivaisen. Hän oli jäänyt liikkeeseen odottelemaan Armas Taivaista, joka oli ollut hetken asioillaan.

Taivaisen tultua liikkeeseen Jokinen oli surmannut myös hänet ja haalinut sitten saaliikseen kassillisen kultakoruja. Jokinen oli poistunut saaliinsa kanssa pihaikkunasta. Hänellä oli siis useiden tuntien etumatka, koska rikos paljastui vasta klo 16 paikkeilla ja oli ns. sysipimeä.

Komisario Latikka kuvailee Hesarissa, että veritekojen aikaan Jokinen oli vesiselvä, mikä on poikkeuksellista. Myöskään epäilyä huumeista tai pillereistä ei ollut. Pidätyshetkelläkin Jokinen oli selvin päin.

Mitään selitystä Jokinen ei ollut osannut teolleen antaa.

Jokisen rikoshistoria oli synkkä

Jokinen kärsi Riihimäen vankilassa tuomiota kahdesta murhasta. Hän oli pääsiäisenä 1980 Hyvinkäällä sytyttänyt tuleen saunakammarin, jossa hänen isänsä ja naapurin mies olivat olleet kännäämässä.

Tapahtuma-aikaan he olivat ilmeisesti sammuneina. Poliisi tutki tapausta aluksi tapaturmana olettaen, että palo oli saanut alkunsa tupakasta. Palon syyksi selvisikin sitten myöhemmin tahallinen sytyttäminen.

Muuan vakuutusasiamies oli muistanut Jokisen isän ottaneen hieman ennen tulipaloa henkivakuutuksen. Tätä vakuutusasiaa ryhdyttiin tutkimaan ja selvisi, että vakuutuksen olikin ottanut itse Kari Anselm Jokinen, joka oli väärentänyt vakuutuspapereihin isänsä nimen.

Kari Jokisen tarkoitus oli ostaa vakuutusrahoilla iso amerikanrauta ja asunto. Hän tunnusti suunnitelleensa isänsä tappamista jo kauan, koska ei pitänyt tämän ryyppäämisestä. Naapurin mies kuoli tulipalossa ikään kuin vahingossa.

"Varttihullu"

Jokiselle oli tuolloin tehty mielentilatutkimus ja hänen oli todettu olleen täyttä ymmärrystä vailla eli ns. ”varttihullu”. Siitä syystä hän oli saanut elinkautisen sijasta määrämittaisen 10 vuoden tuomion.

Jokinen oli siis nyt jouluviikolla 1983 jo kolmatta kertaa vankilomalla. Kaksi aikaisempaa oli ilmeisesti sujunut hyvin, tai ainakaan viranomaisten tietoon ei ollut tullut mitään Jokiseen liittyviä ikävyyksiä.

Kari Anselm Jokista syytettiin nyt uudelleen kahdesta murhasta. Helsingin raastuvanoikeus katsoi, että uuteen mielentilatutkimukseen ei ollut aihetta ja häntä käsiteltiin edelleen täyttä ymmärrystä vailla olevana eli ”varttihulluna”.

Tuomioksi tuli maksimimittainen määräaikainen 15 vuotta vankeutta ja pakkolaitoseristys. Se tarkoitti siis lusimista päivästä päivään.

Uudelleen otsikoihin

Kari Jokisen tarinasta löytyi vielä jatkoakin. Hän lienee vapautunut vankilasta joskus 1990-luvun lopulla, vielä alle 40-vuotiaana. Elokuussa 2013 löytyi Etelä-Pohjanmaalta erään talon pihapiiristä tuntematon vainaja. Vainaja tunnistettiin vuonna 1961 syntyneeksi Kari Antero Viitahongaksi.

Kävi ilmi, että vainaja oli entiseltä nimeltään Kari Anselm Jokinen. Lehtijutuista on pääteltävissä, että ruumiin arveltiin olleen maastossa jo usean vuoden ajan. Minkäänlaista katoamisilmoitusta ei Viitahongasta ollut tehty.

Uutisten mukaan viimeisimmät tiedot Viitahongasta olivat Lapualta ja Kauhavalta vuosilta 2007–2008. Hän oli vapautunut tuolloin vankilasta; tällä kertaa hän oli kärsinyt tuomiota omaisuusrikoksista. Viitahongan viimeinen virallinen osoite oli kuitenkin Helsingissä.

Komisario Harri Teivaanmäki ei lehtijutuissa ottanut kantaa, epäilläänkö tapauksessa rikosta. Kuulusteluja oli tehty, ja Viitahongan liikkeistä ja oleskelusta kaivattiin tietoa ja vähäisistäkin tiedoista pyydettiin soittamaan Lapuan poliisin tutkintaryhmälle.

Uutisointi Viitahongasta, alias Jokisesta, on sittemmin hiljentynyt ja oletan, että hänen kuolemaansa ei ole todettu liittyvän mitään rikosta. Hän jätti kuitenkin pitkän ja karmaisevan jäljen Suomen rikoshistoriaan.

Hänestä on kirjoitettu jutut myös Pohjolan Poliisi kertoo -kirjoihin vuosina 1982 ja 1985. Vanha valokuva vuodelta 1983, josta itsenikin tunnistin, sai aikaan pienen selvittelytyön.

Olin lähes unohtanut tuon kultaseppäpariskunnan raa’an ryöstömurhan ja Kari Anselm Jokisen synkän historian.

Kirjoittaja on entinen rikosylikomisario. Hän on yksi neljästä MTV Uutisten rikos- ja oikeuskolumnistista.

Lisää aiheesta
    Mainos

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja