Rikosjutut 1944: Vangit pakenivat suurpommituksen aikana

Vankilan johtaja antoi kesken pommituksen käskyn avata sellien ovet, jotta vangit pääsisivät maakertaan vankilan kellariin.

Rikosten vuosikymmenet

MTV:n rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä tarkastelee juttusarjassa menneiden vuosien rikosjuttuja. Aiemmissa osissa Sipilä tutustui Kansallisarkistossa vuosien 1914, 1924 ja 1934 raastuvanoikeuden päätöksiin ja poliisin valokuviin. Nyt on vuorossa 1944.

Lue aiempia juttuja täältä

Vankilan leipomoon pudonnut pommi sytytti tulipalon. Yksi vartija kuoli ja useita vartijoita ja vankeja loukkaantui.

Asiakirjoissa kuvattiin kuinka suurin osa vangeista osallistui sammutustyöhön. Osa vangeista murtautui kuitenkin vankien omien vaatteiden varastoon saadakseen sieltä tupakkaa.

Pommit olivat rikkoneet erään sivuoven kellarista ulos ja viisi vankia pääsi pihalle sekä edelleen lankkujen avulla muurin yli. Useampi oli karkaamassa, mutta heidät pakotettiin takaisin vankilaan.

Karanneet kertoivat oikeudessa vain käyttäneensä tilannetta hyväkseen.

Seuraavina öinä sellien ovia ei pidetty lukossa, jotta vangit pääsisivät ilmahälytyksen tullessa nopeasti kellariin. Asiakirjoissa kerrotaan myös, että ensimmäisen pommituksen jälkeen erityistä huomiota kiinnitettiin siihen, että mies- ja naisvangit eivät enää kellarissa olleet samassa tilassa.

Karkulaisista neljä saatiin kiinni viikon sisällä. Vakavin rikostausta oli 8 vuoden kuritushuonetuomiota istuneella miehellä, jolla oli taustallaan kaksi sellaista pahoinpitelyä, jossa toinen osapuoli oli kuollut.

Yhden jalka oli murtunut paossa ja hän päätyi samaan sairaalaan kuin pommituksessa loukkaantuneet. Toinen jäi kiinni Toukolassa tappelussa. Kolmas ilmoittautui parin päivän päästä itse ja neljäs napattiin oikeustalolla, kun hän ilmoittautui vastaajaksi omassa jutussaan.

Kun juttua huhtikuussa puitiin oikeudessa, yksi oli vielä karussa. Miehet saivat muutamia kuukausia lisää vankeustuomioonsa.

Pako jäälohkareiden keskeltä

Maaliskuussa 1944 palvelusrikoksista vajaan kahden vuoden tuomiota istunut mies karkasi Sörkan vankilan ulkotyömaalta. Tehtävänä oli varastoida jäätä kesäksi.

Miehen sellistä oli muutamaa päivää aiemmin löytynyt puukko ja hän ajatteli, että vankeutta olisi nyt joka tapauksessa tulossa lisää. Niinpä hän päätti karata. Pakomatka jäi 40 minuutin mittaiseksi, kun vartija huomasi sen heti.

Ensimmäinen vartija ampui 3-4 varoituslaukausta, mutta mies jatkoi pakoaan kohti Vanhankaupunginlahtea.

Lisää vartijoita liittyi junaratavaunujen sekaan piiloutuneen vangin etsintään.

Pako päättyi kun vartija ampui pakoon juossutta miestä käsivarteen. Luoti läpäisi sen ja jäi rintalihakseen.

Kolmannessa karkaamistapauksessa vangit olivat lastaamassa laivaa Sörnäisten satamassa. Yllättäen paluumatkalla yksi miehistä lähti rivistöstä juoksemaan ja riisui vaatteensa matkalla.

Lopulta vartija ampui ilmaan ja ilkialaston espoolainen maanviljelijä pysähtyi. Mielentilatutkimuksessa vakavasti vähä-älyisen miehen todettiin olevan mielisairaalahoidon tarpeessa. Hän oli vankilassa sodanaikaisesta karkaamisesta.

Sotilaita puukotettiin kotirintamalla

Sotilaiden tekemät rikokset käsiteltiin kenttäoikeudessa, mutta Helsingin raastuvanoikeudessa puitiin useampia sellaisia juttuja, joissa sotilas joutui uhriksi.

Moskovan välirauha oli jo solmittu syyskuun lopussa 1944, kun 52-vuotias sorvari Artur Leijanen ja Greta Lindström olivat ostaneet viinaa Siltasaarenkadun alkoholiliikkeestä. Sitä juotiin naisen asunnossa Huvilakadulla Eirassa ja jatkettiin Hakaniemeen Paasivuorenkadun työväentalolle.

Miehen mukaan Greta oli poistunut ravintolasta salaa ja jättänyt hänet pulaan laskun kanssa. Sorvarin piti jättää takki maksuksi, kun rahaa ei ollut. Greta kertoi, että mies oli käskenyt hänet lähtemään riidan päätteeksi.

Työväentalon edessä Greta oli tavannut merisotamies Toivo Forsbergin. He olivat lähteneen ravintola Oivaan Porthaninkatu 5:een Kallioon.

Kello oli jotain yhdeksän ja kymmenen välillä, kun Leijanen tuli Oivassa parin pöytään kehottaen univormussa ollutta Forsbergia poistumaan.

Vahtimestari kuitenkin poisti juopuneen Leijasen ravintolasta. Leijasen omien muistikuvien mukaan Forsberg oli ollut aggressiivinen, kun hän oli vain nauttinut pilsneriä.

Ravintolan sulkeuduttua Greta ja Toivo lähtivät raitiovaunulla kohti Huvilakatua ja Eiraa. Nainen kertoi huomanneensa Leijasen samassa raitiovaunussa. Kello lähenteli iltayhtätoista.

Kertomukset erosivat taas Iso-Roobertinkadun ja Yrjönkadun kulmassa. Forsbergin ja Lindströmin mukaan Leijanen oli yllättäen lyönyt merisotilasta puukolla selkään ja viillellyt häntä. Leijasen mukaan Forsberg oli käynyt hänen päälleen ja sen takia oli pitänyt kaivaa puukko takataskusta. 

Oikeus ei uskonut Leijasta.

Forsberg sai vammoja olkapäähän, käsivarteen ja kaulaan viiltohaavoja. Niitä ei kuitenkaan katsottu hengenvaarallisiksi. Leijanen pakeni paikalta, mutta kaksi palomiestä juoksi hänet kiinni.

Raastuvanoikeus tuomitsi Artur Leijasen erittäin raskauttavien asianhaarain vallitessa tehdystä vaikeata lievemmän ruumiin vamman aiheuttaneesta pahoinpitelystä 8 kk vankeuteen ja maksamaan Forsbergille 2000 markan korvaukset.

Pullolla päähän

Tammikuussa 1944 mittarinlukija Reino Hämäläinen, 30, tuomittiin sotamies Ilmari Härkösen pahoinpitelystä. Hämäläinen löi pullolla Hämeentie 54:n kohdalla kello 01 yöllä Härköstä päähän.

Sotilas sai ruhjehaavan ohimoon.

Humalainen Hämäläinen oli hermostunut, kun sotilas ei halunnut ostaa viinaa.

Oikeus tuomitsi pahoinpitelystä viisi kuukautta vankeutta.

Sikiönlähdettämisiä

31-vuotias Silja Soini oli seurustellut erään luutnantin kanssa, mutta ravintola-apulainen pelkäsi sotilaan hylkäävän hänet, jos saisi tietää raskaudesta.

Ystävättärelleen Soini oli kertonut kuukautisten poisjäännistä, muttei raskaudesta. Ystävä neuvoi nauttimaan kaksi kiniiniä ja kuumaa maitoa. Kuukautiset eivät palanneet vaikka hän kävi saunassa ja joi lisäksi kaksi desiä konjakkia.

Soini päätti puoskaroida itseään katetrilla, mutta se oli vanha. Avuksi tarvittiin kynä. Sikiö tuli ulos kaksi päivää myöhemmin ja Soini vei parikymmentäsenttisen vauvan vanhan hautausmaan avoimen haudan pohjalle.

Tapaus paljastui, kun Soini sai tulehduksista 40 asteen kuumeen ja huonetoveri vei hänet naistenklinalle.

Oikeudessa Soini sai kuusi kuukautta vankeutta.

Rikosjutut sikiönlähdettämisistä oli suhteellisen yleisiä. Muutamassa jutussa on näyttönä myös raskautensa keskeyttäneiden naisten kirjeitä omaisille. Ne kertovat tuskasta.

Tuntemattomalla - nainen ei halunnut kertoa kenellä - taholla sikiönsä lähdettänyt nainen tuomittiin niin ikään puolen vuoden vankeuteen. Tapauksia on asiakirjoissa useita ja rangaistus aina samaa luokkaa.

Sen sijaan eräässä tapauksessa 17-vuotiaan sisarensa sikiön lähdettänyt nainen selvisi kolmen kuukauden ehdollisella. 17-vuotias kuoli käsittelyn seurauksena ja vanhempi sisar oli itsekin raskaana.

Oikeus oli sota-aikana kova, muttei täysin armoton.