Raaka kaksoismurha Aleksis Kiven kuolinmökissä – kansalliskirjailijan veljen julma murhamysteeri vaivaa edelleen | MTV Uutiset
Raaka kaksoismurha Aleksis Kiven kuolinmökissä – kansalliskirjailijan veljen julma murhamysteeri vaivaa edelleen
0:30
Julkaistu 10.10.2018 05:48
Tommi Kolehmainen
tommi.kolehmainen@mtv.fi
Tuusulassa sijaitseva Syvälahden torppa tunnetaan paikkana, jossa kansalliskirjailija Aleksis Kivi vietti elämänsä viimeiset kuukaudet. Kiven kuoleman jälkeen mökissä tapahtui epäonnisia kauheuksia.
Alexis Stenvall eli Aleksis Kivi kuoli joulukuussa vuonna 1872. Viimeiset päivänsä hän oli viettänyt Tuusulanjärvellä sijaitsevassa mökissä, joka kuului hänen veljelleen.
Nykyiseltään museokäytössä oleva mökki muistetaan harvemmin kuitenkin julmasta tapauksesta, jossa Kiven veli ja tämän vaimo saivat surmansa neljä vuosikymmentä kirjailijan kuoleman jälkeen.
Tragediasta toiseen
Aleksis Kiven veli Albert Stenvall oli ammatiltaan räätäli, ja hän asui perheensä kanssa pienessä Syvälahden torpassa Tuusulassa.
Kiven kuolemasta oli kulunut vajaat 15 vuotta, kun perhettä koetteli uusi tragedia. Stenvallin vaimo Stina Karoliina menehtyi tapaturmaisesti.
Albert löysi kuitenkin uuden vaimon, Vilhelmiina Stenvallin, jonka kanssa elämä sujui monta vuosikymmentä – aina kohtalokkaaseen päivään asti.
Aleksis Kiven veli Albert Stenvall kotimökissään.
Aamun valjetessa joulukuun kolmantena päivänä vuonna 1913 vanha aviopari löydettiin mökistä raa'asti murhattuna. Paikalle tulleet poliisit olivat tulleet sisään lukitsemattomasta ovesta, jossa oli veritäpliä. Verijälkiä oli myös kodin eteisessä.
Valmiiksi keitetty puuro odotti keittiön hellalla ja padassa oli vettä.
82-vuotias, yltäpäältä verinen Albert Stenvall makasi kuolleena yöpaidassaan sängyssä. Häntä oli puukotettu myös rintaan ja kaulaan.
68-vuotias Vilhelmiina makasi kuolleena kyljellään kamarin lattialla. Vilhelmiinaa oli viilletty puukolla kaulaan, ja puukoniskuja oli myös päässä sekä ylävartalossa.
Ote poliisinalustavasta raportista murhapaikalta.Nurmijärven kirjaston kotiseutukokoelma
Ruumiin vierellä verinen puukko
Albertin ruumiin läheltä löytyi epäilty murha-ase: verinen, 19 senttimetrin mittainen Eskilstunan tehtaiden puukko, jonka terä oli 94 millimetriä pitkä. Puukko oli upouusi.
Murhaajan epäiltiin tulleen paikalle aikeissa ryöstää pariskunta. Mökistä löytyi kuitenkin sen verran rahaa ja muuta omaisuutta, että ryöstömotiivista ei saatu täyttä varmuutta. Ulko-ovessa tai sen lukossa ei havaittu murron merkkejä.
Kaksoismurhan epäiltiin tapahtuneen päivää aikaisemmin, kun vanhukset oli löydetty mökistä kuiviin vuotaneina. Poliisin raportin mukaan murhan epäiltiin tapahtuneen klo 17 ja klo 20.30 välillä.
Epäiltynä "irtolainen"
Poliisi alkoi jäljittää Stenvallien murhaaja. Yhtenä epäiltynä oli poliisille ennestään tuttu Robert Merinen. Merinen oli 38-vuotias irtolainen, jolla oli taustallaan aiempia linnatuomioita varkauksista.
Merinen käyttäytyi epäilyttävästi ja hermostuneesti. Hän oli ensin valehdellut sukunimestään poliisille, ja miehen kertomukset hänen olinpaikastaan murhan hetkellä vaihtelivat yhtenään. Mies oli myös leikannut viiksiään ulkonäköään muokatakseen.
Poliisin haastattelemien ihmisten antamat tuntomerkit Stenvallien kodin lähellä liikkuneista ihmisistä tuntuivat täsmäävän Merisen ulkonäköön.Poliisin alustavasta raportista otettu pohjapiirros murhapaikalta Stenvallien mökistä vuodelta 1913. Piirrokseen merkitty numero 42 merkitsee Vilhelmiinan ruumiin löytöpaikkaa, numero 43 Albertin ruumiin paikkaa.Nurmijärven kirjaston kotiseutukokoelma
Vasikka urkki tunnustusta
Merinen kiisti murhanneensa Stenvallin pariskunnan. Poliisi yritti saada miehestä irti tunnustusta eräänlaisen "vasikan" avulla. Samaan vankikoppiin laitettiin asumaan kipsityöntekijä nimeltä Gösta Vahlfrid Gerlach.
Gerlachin tehtäväksi oli asetettu urkkia Meriseltä hienovaraisesti yksityiskohtia tämän mahdollisesti tekemästä murhasta. Viiden päivän aikana Merinen livautti huolimattomasti olleensa Stenvallien mökissä.
Lisäksi Merinen puhui jopa murha-aseeksi epäillystä Eskilstunan puukosta, josta ei vielä oltu julkisesti kerrottu. Mahdollinen murhan motiivi oli raha, jota Merinen tarvitsi Amerikan matkaa varten.
Merinen pyysi lisäksi sellitoveriaan välittämään eräälle Emil Wiktor Fästille Merisen raapustaman viestin. Kirjeessä Merinen pyysi Fästiä kertomaan, että Merinen oli murhan tapahtuma-aikaan Fästien mökillä Nukarilla, Nurmijärven pitäjässä.
Poliisi piti jo melko varmana Merisen syyllisyyttä, sillä useat todistajat puhuivat nähneensä Merisen Keravalla kaupoilla kyselemässä puukoista vain päivää ennen murhaa. Puukko oli jäänyt ostamatta, mutta Merisen epäiltiin kähveltäneen murhapuukon kaupasta.Ote poliisin alustavasta raportista murhapaikalta.Nurmijärven kirjaston kotiseutukokoelma
Shokkikäänne oikeudenkäynneissä
Stenvallien murhasta pidettiin ensimmäiset välikäräjät huhtikuussa vuonna 1914.
Merisen alibi murhahetkellä ei syyttäjän mielestä vaikuttanut pitävältä, sillä oikeudessa todistaneen Emil Fästin kertomukset Merisen oleskelusta Nukarin mökillä olivat epäjohdonmukaisia.
Odottamaton tapahtuma ennen käräjiä saattoi saapua Merisen eduksi: miehen puheet sellissä kuullut Gösta Gerlach kuoli juuri hieman ennen oikeudenkäyntiä. Tärkeä todistaja oli kaatunut.
Gerlachin saamat tiedot välitettiin oikeuteen poliisin kertomana toisen käden tietona.
Seuraaville käräjille Merinen toimitti pitkän selonteon liikkeistään ja tekemisistään muun muassa Fästien mökillä 1.–3. joulukuuta 1913, joka todistaisi hänen olleen toisaalla Stenvallien murhan aikaan.Merisen Fästille rustaama viesti, kirjoitettuna auki Tuusulan käräjäkunnan välikäräjien pöytäkirjassa: "Emil Fäst. Mitäs sinä meinaat kun et sinä uskalla sanoo että Minä olin nee kaksi yötä siellä teillä ja sen tistaipäivän oli ollu Farilla ei sinun mitään tartte pelätä niistä kyl se hyvin menee sano turi".Nurmijärven kirjaston kotiseutukokoelma
Odottamaton lopputulos
Hieman ensimmäisen maailmansodan alkamisen jälkeen, 18. päivä elokuuta vuonna 1914 oikeus antoi ratkaisunsa Stenvallien murhatapauksesta.
Oikeus katsoi, että Robert Merisen sekavat ja epäjohdomukaiset kertomukset, sekä poliisien oikeudelle välittämät Gerlichin urkkimat tiedot antoivat näyttöä Merisen syyllisyydestä.
Yllättävää tai ei, Merinen katsottiin kuitenkin syyttömäksi Albert Stenvallin ja Vilhelmiina Stenvallin murhaan.
Vaikka joidenkin todistajien kertomukset Merisen liikkeistä murhan aikaan olivat ristiriitaisia, oikeus näki todistetuksi, että Merinen oli ollut Emil Fästin luona Nukarissa juuri murhan aikaan.
Oikeus ei uskonut Merisen ehtineen käydä jalkaisin murhaamassa pariskuntaa murhan arvellulla aikavälillä palatakseen Nukariin ajankohtaan mennessä, jolloin hänen oli todistettu olleen Fästin luona. Merisellä ei myöskään ollut todistetusti nopean liikkumisen mahdollistavaa hevosta käytössään.
Todisteet murhaan eivät riittäneet, mutta tuomiotta Merinen ei silti selvinnyt: 6 vuotta, 10 kuukautta ja 10 päivää kuritushuonetta "törkeää laatua olevasta kolminkertaisesta varkaudesta sekä toiskertaisesta luvattomasta paloviinan myymisestä". Tuomion jälkeen Merinen määrättiin olemaan kymmenen vuotta ilman kansalaisluottamusta.
Lähteet: Nurmijärven kirjaston kotiseutukokoelma, Nurmijärven Uutiset (20.7.2011)
