Kuka oli suomalaisena hirtetty murhamies? Tarina alkaa Australiasta 1902, mutta loppua ei löydy

Kuka oli 26-vuotias, venäjänsuomalaiseksi mainittu August Tisler alias August Sippol, joka hirtettiin Australiassa 1902 murhasta tuomittuna? MTV Uutisten rikostoimituksen päällikkö Jarkko Sipilä kiinnostui Australiaa aikanaan kuohuttaneesta tapauksesta ja halusi selvittää kuka tämä murhamies oli. Tarina jäi kuitenkin kesken ja tästä syntyi tämä pitkä juttu ilman loppua.

Vankinumero: 29983. Pituus: 165 cm. Iho: vaalea. Hiukset: vaaleat. Silmät: harmaat. Syntymäaika: 1877. Syntymäpaikka: Venäjä. Ammatti: puutarhuri. Uskonto: luterilainen.

Osaa lukea ja kirjoittaa. Naimaton.

Erikoistuntomerkit: arpi pään päällä, kaksi arpea takaraivossa, oikeassa kädessä ankkuri-tatuointi, vasemmassa kädessä kaksi arpea.

 

Rikos: murha. Rangaistus: kuolemantuomio.

Toimeenpantu Melbournen vankilassa 20.10.1902.

Ja sitten rullasin arkistosta saatua vankilan digitoitua asiakirjaa alaspäin. Siinä oli kuva. Kulunut ja seepian värinen, melkein tuhoutunut. Nuori mies katsoo kameraan levollisesti.

Tämä sai minut kiinnostumaan tapauksesta. Kuka oli tämä suomalaiseksi mainittu August Tisler?

Australian lehdet

Hypätään pari päivää taaksepäin.

Heti alkuun on todettava, että tunnustaudun historiafriikiksi. Luen elämänkertoja, katson dokumentteja ja saatan jumiutua joillekin sivustoille.

Kansallisarkisto ja – kirjasto ovat tuttuja paikkoja. En ole tutkija, mutta tiedonhankinta erilaisista lähteistä on rikostoimittaja vuosina tullut tutuksi.

Huhtikuinen keskiviikkoilta Maikkarin toimituksessa oli pitkä, koska Rikospaikan editointi venyi.

Olin aikani kuluksi päätynyt australialaiseen lehtiarkistoon. Se oli tuttu paikka - samanlainen kuin Suomen kansalliskirjaston digitoitu sanomalehtiarkisto. Paljon vanhoja lehtiä haettavissa hakusanoilla.

Australiaan oli aikanaan lähtenyt paljon suomalaisia – olikohan kukaan syyllistynyt henkirikoksiin? Hakuni oli yksinkertainen: ”Finnish and murder

Ensimmäinen osuma oli iso juttu vuodelta 1928. Siinä muisteltiin 26 vuotta aiemmin tapahtunutta henkirikosta: ”Salakavala vaimo katseli kun hänen aviomiehensä murhattiin – Maanviljelijän vaimo vietteli suomalaisen rengin”.

Teko oli tapahtunut Dandenongissa, noin kolmekymmentä kilometriä etelärannikon Melbournesta kaakkoon 1902.

Luin tekstiä ja mietin. Jos iso lehti palaa yli kahdenkymmenen vuoden takaiseen juttuun, niin kyse on ollut aikanaan todella merkittävästä tapauksesta.

Kuka oli tämä suomalainen renki?

Arkistosta löytyi eri hakusanoilla paljon tietoa maanosaa kuohuttaneesta kolmiodraamasta. Vanhoista rikosuutisista syntyi käsitys tapahtuneesta.

Juttujen mukaan August Tisler nimellä tunnettu venäjänsuomalainen (”Russian Finn”) surmasi Melbournen lähellä Dandenongin Keysboroughissa sijaitsevalla maatilalla alun perin saksalaisen isännän Edward Christopher Sangalin, 45. Tilan emäntä Selina Sangal, 32, yllytti Tisleriä veritekoon ja tuomittiin myös murhasta.

Henkirikos oli raaka. Tisler hyökkäsi nukkuvan isännän kimppuun tämän omassa sängyssä ja surmasi hänet veitsen viilloilla ja iskuilla. Vaimo piti perheen nuoret lapset pois tilanteesta. Lopuksi Tisler kantoi ruumiin pihalle ja pudotti kaivoon.

Vanhoista lehdistä löytyi kuviakin. Vuosisadan vaihde oli kuvajournalismin alkuaikaa. Alla olevissa kuvissa vasemmalla ylhäällä on kuva jossa etsivä Considine pidättää August Tislerin. Selvää on, että tilanne on lavastettu. Myöhemmin mietin on tuo henkilö ylipäätään Tisler – kuten kuvatekstissä väitetään. Se ei selviä.

Keskellä ylhäällä on vaimo Selina Sangal. Vasemmalla alhaalla tila, jolla murha tapahtui ja oikealla kaivo, josta ruumis löytyi.

Kuvat ovat vaikuttavia. Tapahtumat muuttuvat tekstistä todellisuudeksi. Lehdissä on lisää kuvia.

Alla vasemmalta alkaen: murhattu Edward Sangal, August Tisler, Selina Sangal sekä kaksi juttua tutkinutta poliisia, rikosylikonstaapeli Dungey ja konstaapeli Considine.

Missä tilanteessa nämä kuvat on otettu? Ei tietenkään murhan jälkeen. Mutta onko pystykuvat rajattu samasta isommasta kuvasta? Tausta vaikuttaisi siltä.

Joka tapauksessa sen voi todeta, että tapettu perheenisä Edward katsoo kameraan lapsi sylissään. August Tislerin katse on muualla ja kädet torjuvassa asennossa ikään kuin mies ei haluaisi edes olla valokuvassa. Rouva Selina Sangal näyttää lähes paholaismaiselta.

Ylemmän kuvan tilakin vaikuttaa karulta – tai sitten vain mustavalkoiset kuvat saavat sen näyttämään siltä.

Alun perin 21 saksalaissiirtolaista oli hankkinut Dandenongin alueelta maata, joka sitten jaettiin. Edward Sangal ei kuulunut näihin alkuperäisiin siirtolaisiin, vaan oli karannut laivasta ja ostanut maata.

Perunanviljely oli kovaa työtä, vaikka renkejä apuna olikin. Sangalien avioliittoa ei ajan jutuissa kuvattu rakkausliitoksi, vaan Edward oli käytännössä ostanut vaimonsa tämän isältä työntekijäksi 12 vuotta aikaisemmin parikymppisenä. Ennen häitä he olivat tavanneet kerran.

Lapsia oli neljä ja rahasta pula.

Siskon synkkä tausta

Selina oli omaa sukua Dubberke. Lehdissä muistettiin hyvin, että nuorempi Thekla-sisko oli 1898 sotkeutunut paljon julkisuutta saaneeseen Yarran laatikkomurhaan. Nuori nainen oli tapettu ja ruumis tungettu matka-arkkuun, joka oli heitetty jokeen.

Thekla oli paikalla, muttei osallistunut henkirikokseen. Hän päätyi oikeudenkäynnissä kruununtodistajaksi ja vältti vankilan.

Edward Sangal ja August Tisler tunsivat toisensa. Tisler oli työskennellyt tilalla kevääseen 1902, jolloin isännälle ja rengille oli tullut riitaa. Uhkauksia on heitetty puolin ja toisin ja tapaus päätyi poliisitutkintaankin.

Tisler ei ollut isokokoinen, mutta häntä kuvattiin vahvaksi. Eräs haastateltu kertoi Tislerin jaksaneen kantaa kahta viidenkymmenen kilon perunasäkkiä.

Henkirikos tapahtui aamuyöllä 9. elokuuta 1902. August Tislerille ja Selina Sangalille langetettiin kuolemantuomio syyskuun lopussa.

Australiassa ei aikailtu, vaan tuomio pantiin täytäntöön vajaan kuukauden päästä. Selina Sangal sai lykkäystä, koska oli raskaana – mitä ilmeisimmin Tislerille.

Uutisia Tislerin taustasta

Lehdet seurasivat tapauksen käänteitä päivittäin. Jutuissa oli ristiriitaisuuksia ja tiedot täsmentyivät, mikä tietysti on tyypillistä kun rikostutkinta etenee. Näin käy tänäkin päivänä.

Tislerin taustaa käsiteltiin jutuissa pintapuolisesti. Heti tuoreeltaan hänen kerrottiin olevan suomalainen tai venäjänsuomalainen. Muutamia päiviä pidätyksen jälkeen jutussa oli ensimmäistä kertaa nimi Sippoll.

Sippoll, Sippol… Ulkomaalaiset tekevät helposti virheitä suomalaisten nimien kanssa. Voisiko Augusti olla Aukusti. Samalla logiikalla Sippol voisi olla Sippola. Englanniksi lausuttuna ne eivät kuulosta kovin erilaiselta.

Jopa Sipilä kuulostaa englanniksi lausuttuna samalta, mutta omaa sukuhaaraa tutkineiden sukulaisten mukaan tällaista ”australianserkkua” ei ole kateissa.

Kiinnostavaa oli jutussa mainittu viite siihen, että Saksassa voisi olla sisar. Jos nyt uutisessa mainittu nuori mies muisti oikein. Jutussahan todettiin suoraan, että kyse oli huhusta.

Samaa Joseph Tindallia haastateltiin toisessa lehdessä muutama päivä myöhemmin. Siinä hän kertoi olleensa Tislerin työtoveri niihin aikoihin, kun Tisler saapui Keysboroughsiin. Tindallin mukaan Tisler osasi tuolloin useita kieliä, mutta englanninkielen taito oli hyvin heikko.

Mitä kieliä? Siitä eivät uutiset kertoneet valitettavasti.

Lehtijuttujen mukaan miehen kerrottiin karanneen laivasta Melbournen satamassa kaksi tai kolme vuotta sitten. Sen jälkeen hän oli elättänyt itseään satunnaisilla töillä.

Uutiset eivät vieneet selvitystäni eteenpäin. Alkuperäiset lähteet kiinnostivat. Kuka oli tämä August tai Aukusti Tisler-Sippol tai mikä muu hänen nimensä mahtoi olla.

Todettakoon tässä vaiheessa, että tästä jutusta on jätetty pois lukuisia klikkauksia ja haaroja, jotka veivät umpikujiin. Harvat osumat veivät tarinaa eteenpäin.

Osavaltion arkisto

Australian arkistoihin löytää netin kautta. Kiinnostusta on paljon sukututkimuksen takia. Osa arkistoista löytyy viranomaisilta, osa sukututkimusyrityksiltä.

Tämän jutun alussa mainittu Melbournen vankilan nimikirja Tisleristä löytyi Victorian osavaltion ilmaisesta arkistosta, mutta oikeudenkäynnin vanhat aineistot piti erikseen tilata maksua vastaan samasta arkistosta.

Pöytäkirjat tulivat sähköpostilla muutaman päivän päästä. Murhan pääpiirteet olivat selvillä, joten keskityin Tislerin taustaan. Aineistossa oli poliisin lausunto.

Otteessa kerrottiin 26-vuotiaan venäjän suomalaisen karanneen laivalta, olleen maassa kaksi vuotta ja että oikea nimi oli August Sippol. Miehen luonnetta kuvattiin hyväksi. Hän joi, muttei liikaa. Mitään aiempia rikoksia miehellä ei ollut. Pääsiäisenä oli ollut riitaa tapetun miehen kanssa.

Australialaisia viranomaisia ei näemmä siihen aikaan juurikaan taustojen tarkempi selvittely kiinnostanut. Ei kysytty mitään vanhemmista, kotitaustasta tai syntymäpaikasta. Tavallaan se on ymmärrettävää, koska maahan muutti tuohon aikaan valtavasti ihmisiä.

Halusin päästä eteenpäin. Melbournen satama tuntui oikealta paikalta jatkaa, koska sieltä Tisler-Sippol oli karannut laivasta. Mutta mistä laivasta?

Maksullinen sukututkimussivusto

Erilaisia arkistoja maahantulijoista löytyi, mutta Australian viranomaiset vaikuttivat ulkoistaneen tiedot maksulliselle Ancestry-palvelulle. Luottokorttitiedoilla pääsin eteenpäin. Nimihaku toimi Sippolilla.

August Sippol oli karannut laivalta Melbournen satamasta 20. toukokuuta 1900. Sataman pitämän karkurilistauksen mukaan Sippol livisti yhdessä kahden saksalaisen, ruotsalaisen ja britin kanssa. Nuoria miehiä kaikki.

Erikoinen juttu. Sataman karkurikirjassa Sippol oli merkitty ruotsalaiseksi. Joku virhe?

Laiva

Tärkein tieto karkurilistassa oli laivan nimi. Kyse oli Mylomene-nimisestä aluksesta. Perustiedot selvisivät nopeasti: kolmimastoinen, rautakylkinen purjealus oli rakennettu Liverpoolissa 1882. Sen kantavuus oli 1900 tonnia.

Australian kansalliskirjastosta löytyi kuva aluksesta.

 

Kun katsoin kuvaa, mieleen palasivat joskus varhaisnuoruudessa nähdyt Merilinja-tvsarjan jaksot. Ne ajoittuivat muutamaa vuosikymmentä Mylomenea aiemmaksi, mutta laiva oli sen ajan murroskauden alus. Merenkulku muuttui. Puulaivat vaihtuivat rautaan ja purjeet moottoreihin.

Mylomene lähti tammikuun lopussa Hampurista määränpäänään Sydney. Melbourne oli välisatama. Sen ajan Euroopasta Australiaan reitti kulki Gibraltarin salmesta Välimeren poikki Suezin kanavaan ja edelleen halki Intian valtameren.

Lehtiarkiston juttu kertoo laivan synkästä matkasta. Melbournelaislehden jutussa haastateltiin kapteeni Wilkinsiä, joka kertoi kahden nuoren merimiehen kuolleen matkalla.

Kahdentoista päivän matkan jälkeen kovat tuulet olivat yllättäneet. Purjeita piti reivata. Ruotsalainen merimies putosi mastosta kannelle ja kuoli.

August Sippol-Tisler oli samanlainen kansimies. Oletettavasti hän kiipeili samoissa mastoissa.

Toisen kuolemantapauksen aikaan, maaliskuun puolivälissä, keli oli hyvä ja meri suhteellisen tyyni. Silti saksalainen merimies horjahti kannelta köyttä heittäessään ja putosi mereen. Tapaus huomattiin heti ja onnettomalle nuorukaiselle heitettiin pelastusrenkaita. Pelastusvene laskettiin ja vaikka putoamisesta oli kulunut vain viisi minuuttia, saksalaista ei löydetty.

Mitä Sippol teki? Katsoiko hän tilannetta kannelta vai oliko hän ehkä pelastusveneessä? Kuinka hyvä ystävä kuollut saksalainen oli? Uutiset tai arkistot eivät kerro. Tätä voi vain kuvitella.

Tiedot kuolemantapauksesta julkaistiin 3. toukokuuta 1900 ilmestyneessä lehdessä.

Mylomene nousi tuossa kuussa uutisiin vielä toisenkin kerran, kaksi viikkoa myöhemmin. Tässä pikkujutussa selostettiin kuinka saksalainen merimies sai syytteen kapteeni Wilkinsin uhmaamisesta.

 

Merimies oli kieltäytynyt rottavahdin vuorosta. Wilkins oli määrännyt miehen valvomaan, etteivät laivarotat karanneet laivasta maihin. Kapteenin mukaan saksalaisesta oli pitänyt tehdä esimerkkitapaus, koska muutkin olivat kieltäytyneet rottajahdista.

Neljä päivää oikeudenkäynnin jälkeen Sippol ja muut karkasivat laivasta. Selvää on, että miehet eivät olleet tyytyväisiä laivan tapahtumiin.

Esitutkinta-aineisto

Kuten nykyisinkin tuomioistuin tuottaa omat asiakirjansa ja poliisi omansa. Olin saanut arkistosta oikeuspaperit, mutta niissä Tisler-Sippolin taustasta kerrottiin siis niukanlaisesti.

Ajattelin, että poliisin papereissa voisi olla enemmän tietoa. Esitutkinta-aineisto oli arkiston mukaan olemassa. Sivuja oli sen verran, että tarvitsin apua Melbournesta. Aineistoa ei saanut helposti netistä tilaamalla.

Paikallinen historian tutkija Helen D. Harris oli kirjoittanut lyhyehkön tekstin murhasta. Otin yhteyttä häneen ja Helen kopioi pyynnöstäni arkistossa 71-sivua poliisin papereita. Sain digitaaliset kopiot sähköpostissa, tosin hieman ylimääräistä aikaa kului siinä, että ensimmäisellä kerralla Helenin muistitikku hajosi ja hän joutui palaamaan arkistoon uudestaan.

Se ei haitannut. Jutun kanssa ei ollut kiire. Kiitokseksi kävin Forexissa vaihtamassa eurosetelin Australian dollareiksi ja taitoin sen Helsingin pimeästä historiasta kertovan englanninkielisen kirjani väliin ja laitoin postiin.

Sain 71 sivua digitoitua 117 vuotta vanhaa poliisipöytäkirjaa. Nykyisin keskusrikospoliisin pöytäkirja tällaisesta tapauksesta olisi liitteineen vähintään tuhat sivua.

On todettava, että kirosin avattuani pöytäkirjan ensimmäisen sivun. Olen lukenut kansallisarkistossa vuosisadan alun oikeusjuttujen pöytäkirjoja ja ne näyttivät juuri tältä. Leveää käsin kirjoitettua tekstiä, jota on jopa vaikeampi lukea kuin fraktuuraa.

 

Mutta pöytäkirja vei mukanaan. Kun oikeudenkäynnissä käsiteltiin sitä mitä oli tapahtunut, niin poliisipöytäkirjassa oli pitkä selostus siitä miten poliisi aikanaan selvitti murhan.

Raportin tutkinnasta oli kirjoittanut Melbournen rikospoliisin kersantti eli rikosylikonstaapeli Dungey – onneksi vielä kirjoituskoneella.

Hän kertoi Dandenongin poliisin saaneen ilmoituksen Edward Sangalin kuolemasta lauantaina neljän aikaan iltapäivällä. Sen teki Sangalin perheen 11-vuotias poika David, joka kertoi isänsä tehneen itsemurhan. Henkirikoksesta oli kulunut ilmoitushetkellä 15 tuntia.

Dungey siteeraa aluksi paikallispoliisin ylikonstaapeli Taylorin kertomusta.

Taylor meni paikalle konstaapeli Douglasin kanssa. Dungey kertoo erikseen, että heillä oli käytössä auto.

Paikan päällä selvisi, että ruumis oli kaivossa. Se piti tietysti saada nostettua ylös. Tämä osoittautui hankalaksi, vaikka kaksi työmiestä tilalta saatiin apuun.

”Nostaminen oli vaikeaa, koska ruumis oli veden pohjalla jalat ylöspäin. Konstaapeli Douglas laskettiin kaivoon, jonka jälkeen ruumiskin saatiin ylös.”

”Tutkin ruumiin. Kaulaa oli viilletty kahdesta kohdasta. Iskuhaavoja oli molemmilla puolilla kaulaa ja myös päässä. Keskustelin rouva Sangalin kanssa tapahtuneesta. Se sai minut miettimään, että nainen oli varsin tyytyväinen miehensä itsemurhasta”.

Taylor päätti, että paikalle tarvitaan lääkäri arvioimaan vammoja. ”Lääkäri Brown oli samaa mieltä kuin minä siitä, että kyse oli murhasta. Silloin oli jo pimeää, joten ajattelin, että lisätutkimuksia oli parempi tehdä päivän valossa”.

Elokuu on Australian talvea ja aurinko laskee iltaseitsemältä. Sähköä ei talossa ollut, vaan valo tuli öljylampuista.

Poliisit palasivat Dandenongin kaupunkiin. Sunnuntaina aamulla he tulivat talolle uudestaan. Nyt mukana oli jo rikospoliisin Dungey itse. Lisäksi joukkoon kuuluivat paikallispoliisin Douglas ja lääkäri Brown sekä rikospoliisin etsivä Constadine.

”Rouva Sangal vaikutti olevan kunnossa ja rauhallinen, kun puhuimme hänen kanssaan. Douglas jäi naisen luokse, kun me muut tutkimme talon. Pimeähkö makuuhuone vaikutti ensinäkemältä siistiltä. Sänky oli pedattu ja lattia pesty. Kun saimme huoneeseen valoa, huomasimme veritahrat. Niitä oli kaikkialla, sängyssä, lattialla, seinissä ja vaatteissa", poliisi kirjoitti pöytäkirjaan.

 

”Alakerrassa kysyimme mitä rouva Sangal tietää miehensä kuolemasta. Hän kiisti tietävänsä siitä mitään. Hän ei maininnut mitään makuuhuoneen verestä”.

Viive poliisin hälyttämisessä johtui Sangalin mukaan siitä, että veri ja ruumis kaivossa huomattiin vasta myöhemmin.

”Veimme hänet makuuhuoneeseen ja kysyimme selitystä veritahroille. Nainen kertoi lisää valheita”, poliisi kirjoitti raporttiin.

”Douglas kuulusteli lapset, jotka kertoivat äidin neuvoneen mitä poliiseille pitäisi sanoa. Muutaman ongelman jälkeen saimme lapsista totuuden. Sen jälkeen pidätimme rouva Sangalin miehensä murhasta.”

”Hän oli hetken hiljaa ikään kuin pohtien mitä sanoa. Totesin hänelle, että hän voi antaa lausunnon, jota voidaan myös käyttää oikeudessa häntä vastaan. Sen jälkeen hän kertoi August Tislerin tappaneen miehensä”.

Selina Sangal pidätettiin murhasta epäiltynä.

Poliisit lähtivät talosta kohti poliisiasemaa tuore leskirouva Sangal mukanaan. Parinsadan metrin päässä talosta August Tisler yllättäen tuli vastaan. Sattumaa se ei ollut. Myöhemmin selvisi, että Selina ja August olivat sopineet tapaamisesta sunnuntaina.

Kaikki palasivat taloon. Tislerin vaatteissa oli veritahroja ja sormessa haava. Tisler kiisti syyllisyytensä.

”Haastoin rouva Sangalin sanomaan Tislerille päin naamaa, että Tisler oli murhaaja. Rouva teki näin ja Tisler oli hiljaa. Myöhemmin mies kiisti rikoksen sanoen olleensa tekoaikaan kaupungilla.”  

Myös Tisler pidätettiin.

Poliisiasemalle

Poliisit veivät Selina Sangalin ja August Tislerin poliisiasemalle puolen yön aikaan. ”Emme olleet syöneet Douglasin kanssa mitään koko päivänä, joten ensin teimme ruuan ja sitten kirjoitimme raportin.”

Poliisiasema näyttää vanhoissa kuvissa maatalolta. Muutenkin Dandenong tuo mieleen Yhdysvaltain lännen uudisraivaajakaupungit hiekkakatuineen ja samantapaisine rakennuksineen.

Poliisi jatkoi tutkimuksia. Rikospaikalta kerättiin näytteitä ja todistajia kuulusteltiin.

Konstaapeli Douglas oli keskustellut perjantaina päivällä – siis ennen murhaa – Tislerin kanssa ja huomasi miehen vaatetuksen muuttuneen. Tisler selitti myyneensä takkinsa ja liivinsä. Käytettyjen vaatteiden kauppias kertoi poliisille kuinka vaatteissa oli paljon punaista maalia. Takki ja liivi oli myyty sotilaalle, joka oli matkusti Sydneyhin.

Junan matkustajalistoista selvisi nimi ja vereentyneet vaatteet saatiin myöhemmin todisteeksi Sydneyn poliisin avustuksella.

Tislerin alibi mureni, kun hänen todistajakseen nimeämä mies kertoi poliisille olleensa Tislerin seurassa lauantaina, ei perjantaina. Todistaja antoi poliisille vielä lapun, johon Tisler oli kirjoittanut ohjeet mitä poliisille piti sanoa.

18. elokuuta Tisler tunnusti. Kertomus oli todisteena oikeudenkäynnissä.

Tisler kertoi tavanneensa naisen ensimmäisen kerran pari vuotta aikaisemmin. Nainen oli vietellyt hänet ja sitten myöhemmin pyytäneen surmaamaan miehensä. Aluksi tehtävään oli etsitty palkkamurhaajaa.

Teon taustalla oli naisen raskaus. Tislerin mukaan lapsi oli hänen.

Raportin lopuksi Dungey kehui kollegansa ja nosti erityisesti esiin konstaapeli Considinen, joka hoiti työnsä moitteettomasti influenssasta huolimatta.

Oikeudenkäynti

Syyskuussa alkanut oikeudenkäynti kesti kolme päivää ja todistajia kuultiin kolmisenkymmentä. Koska syytetty oli ulkomaalainen, niin Venäjän konsuli Nicholas de Passek oli paikalla. Hänelle oli varattu täyteen saliin oma tuoli.

Tisler myönsi rikoksen. Sen sijaan Selina Sangal vakuutti syyttömyyttään ja vieritti syyllisyyden kokonaan Tislerille.

Jutun keskeisin todistaja oli Sangalin perheen vanhin poika, 11-vuotias David. Hän kertoi nukkuneensa muiden lasten kanssa viereisessä huoneessa. Dave oli herännyt nuoremman sisarensa Minnien kanssa vanhempien makuuhuoneesta kuuluvaan meteliin ja huutoon: ”O Gus! Gus!”.

Tällä Gus-nimellä Augustia kutsuttiin.

Edward huusi myös Davea apuun, mutta äiti esti pojalta sisäänpääsyn sanoen: ”Siellä on mies, joka voi satuttaa sinua”.

Vähitellen meteli hiljeni, mutta Dave kuuli vielä kuinka ruumista raahattiin pihalle. Seuraavana aamuna poika näki isänsä aamutossut kaivon luona ja verta kaivon luona. Äiti oli pojan mukaan käskenyt vaikenemaan asiasta ja pyyhkimään veren pois.

August Tisler tunnusti teon uudestaan oikeussalissa ja kertoi naisen painostuksesta.

Tislerin tarkoitus oli ollut heti laivasta karkaamisen jälkeen palata merille. Edward Sangal oli kuitenkin saanut kuulla joutilaasta, vahvasta miehestä. Sangal tarvitsi työvoimaa ja houkutteli Tislerin farmilleen töihin.

Rengin ja emännän välille syntyi suhde. Tislerin mukaan nainen oli hyvin omistushaluinen ja kertoi epätoivoisesta elämästään. Välillä Tislerillä oli suhde toiseen naiseen, mutta Selina tuli väliin. Kun Tisler sanoi palaavansa merille, Selina Sangal oli uhannut hukuttaa itsensä.

Tisler kertoi myös naisen maksaneen hänelle seksistä joka kerta.

Tislerin mukaan Selina oli useita kertoja kehottanut häntä tappamaan miehensä. ”En halunnut sitä tehdä, mutta sinä iltana olin humalassa”, Tisler kertoi.

Hän odotti illalla talon ulkopuolella. Nainen antoi merkin nostamalla keittiön verhon. Mies jatkoi makuuhuoneeseen.

”Tapoin hänet ja vaimo seisoi oven suussa”.

Oikeudenkäynnin päätteeksi tuomari Sir John Madden julisti kuolemantuomion Tislerille.

”Todisteet osoittavat, että rikoksenne oli kylmäverinen ja julmuudessaan hirvittävä sekä petollisuudessa kauhistuttava ja säälimätön. Sille ei vastinetta löydy. Omasta puolestani voin todeta teille Tisler, että nainen veti teidän kohtaloonne.”

Myös Selina Sangal sai kuolemantuomion, mutta sen täytäntöönpanoa lykättiin lapsen syntymiseen saakka.

Hirttäminen

Tisler-Sippol odotti tuomion täytäntöönpanoa Melbournen vanhassa vankilassa. Se oli synkkä, kivimuurinen vankila. Nykyisin paikassa toimii museo.

Pikku-uutinen kertoo kuinka Tisler oli lihonut viisitoista kiloa ennen hirttämistä.

Tislerin hirttämisestä Melbournen vankilassa uutisoitiin vaihtelevasti. Osalle lehdistä riitti yksi palsta, osa kertoi laajemmin.

Lehtijuttujen mukaan sunnuntaina, kuolemansa aattona, Tisler oli rukoillut useita tunteja.

Hirttäjäiset järjestettiin aina maanantaisin kello 10. Vankilassa pantiin täytäntöön vuosien mittaan kaikkiaan 135 kuolemantuomiota.

Teloituspäivän aamuna Tisler heräsi kuudelta ja söi aamiaisen. Kello kymmeneltä korkeassa, mutta varsin ahtaan oloisessa teloitushuoneessa oli paikalla parisenkymmentä viranomaista ja toimittajaa. Vankilan ulkopuolella oli muutamia satoja ihmisiä siinä toivossa, että joku pääsisi todistamaan kuolemantuomiota.

Huone oli kaksikerroksinen ja hirttolava oli toisen kerroksen tasalla ikään kuin parvekkeella. Köysi oli ripustettu ylös katon rajan vaakaparruun. Lavan puulattiassa oli luukku, joka avautuisi vivusta.

Täytäntöönpano alkoi sillä, että sheriffi esitti vaatimuksen tuomitun ruumiista. Vartijat toivat Tislerin huoneeseen. Pyöveli tuli perässä.

Tisler ei näyttänyt pelkäävän, kun hän astui ovesta kädet sidottuina hirttolavalle. Sheriffi kysyi oliko tuomitulla jotain sanottavaa.

Lehtimiesten mukaan Tisler puhui murteisella englannilla ja hiljaisella äänellä. ”Olen valmis kärsimään teoistani”.

Köysi asetettiin hänen kaulaansa ja kasvot peitettiin valkoisella hupulla. Sheriffi antoi merkin.

Pyöveli – toinen vanki – veti vivusta ja luukku aukesi. Tisler kuoli kun hänen niskansa murtui pudotuksessa.

Tisler oli antanut pastorille kirjoittamansa viestin – tai mahdollisesti pastori oli kirjoittanut sen Tislerin sanelusta – ja lehdet julkaisivat sen. Siinä tuomittu pyysi anteeksi tekemäänsä rikosta ja sanoi ymmärtävänsä rangaistuksensa. Hän uskoi myös Jumalan antavan hänelle anteeksi.

Toisissa lehdissä otsikot olivat isompia.

 

Selina Sangalin lapsi syntyi muutamia viikkoja Tislerin hirttämisen jälkeen Pentridgen vankilassa.

1. joulukuuta osavaltion kuvernööri muutti Sangalin kuolemantuomion kahdenkymmenen vuoden vankeudeksi. Syntynyt poikavauva kuten muutkin perheen neljä lasta otettiin huostaan ja sijoitettiin perheisiin. Sangalille ei koskaan kerrottu lapsiensa olinpaikkaa.

Vapauduttuaan vankilasta nainen vaihtoi nimensä ja työskenteli muun muassa palvelijana.

Vankikuvan Selina Sangal näyttää aika lailla erilaiselta vanhoihin lehtikuviin verrattuna.

Poliisin, oikeuslaitoksen ja vankilan arkistot olivat mielenkiintoisia, mutta ne eivät vieneet August Tislerin tarinaa eteenpäin.

Kukaan ei kysynyt Tislerilta esimerkiksi missä hän oli tarkkaan ottaen syntynyt. Esimerkiksi vankilan nimikirjaan merkittiin vain ”russian”.

Takaisin laivalle

Mylomene näytti olevan ainoa johtolanka Sippolin kohtaloon.

Alus kynti maailman meriä ristiin rastiin – välillä Brasiliaan, joskus Kiinaan ja Australiaan. Uutisarkistoista löytyy juttuja lastin pilaantumisesta törmäyksiin. Viimeiset vuodet Mylomene seisoi Hampurin satamassa, kunnes se 1910 myytiin romutettavaksi Hollantiin.

Mylomene oli lähtenyt Hampurista Afrika-laiturista tammikuun lopussa. Eurooppalaisesta lehtiarkistosta löytyi saksalaisessa Hamburger Nachtrichtenissä 9. tammikuuta 1900 julkaistu ilmoitus.

 

Britit ovat vuosisatoja pitäneet aluksistaan miehistölistoja. Niin tarkennettakoon, etten siis tiennyt tätä aiemmin, vaan se selvisi tämän projektin aikana.

Ajattelin, että niiden avulla voisi päästä Tisler-Sippol -tarinassa eteenpäin. Juuri muuta vaihtoehtoa ei ollut. Jospa sieltä selviäisi tarkempia tietoja miehestä tai edes se alus, jossa hän oli aiemmin työskennellyt.

Brittiarkistosta selvisi, että kaikki nollaan tai viitoseen päättyviltä vuosilta olevat brittilaivojen miehistöluettelot säilötään pysyvästi Kanadaan Maritime History Archiveen.

Mylomenen vuoden 1900 matkan listan pitäisi siis löytyä sieltä. Vastaus tuli pian.

Juuri Mylomenestä ei miehistökirjaa vuodelta 1900 löytynyt, mutta Kanadasta neuvottiin tiedustelemaan listaa kansallisarkistosta Lontoosta.

Kysyin Lontoosta, jospa ne olisivat jääneet sinne. Nyt onni potkaisi kevyesti. Mylomenen matka maailmalla oli sen verran pitkä, että 1900 miehistölistat oli säilötty vuoden 1901 alle.

Muutaman viikon päästä sain sähköpostin. Sieltä löytyi aukeama juuri Hampuri-Australia matkalle: Miehistöluettelo koodilla BT 99 2197.

Luettelossa oli Sippolin arvatenkin omakätinen kuittaus. Vain nimi on oletetusti Sippolin kirjoittama ja muut tiedot on täyttänyt laivan kirjuri.

Ikä: 23. Kansallisuus: Ruotsi. Kotiosoite: Tukholma. Edellinen pesti: 1899. Laivan nimi: Ulkomainen. Sopimus allekirjoitettu: 24.1.1900 Hampurissa. Kokemus: AB (merimies). Ilmoittauduttava laivalle: 28.1.1900.

Lisäksi Sippolin riviltä ilmenee sovittu palkka ja karkaaminen Melbournessa.

Taas ruotsalaisuus ja myös kotipaikkana Tukholma. Mistä voi olla kyse?

Tiedot olivat Tukholmaa lukuun ottamatta samat kuin Melbournen sataman karkurilistassa – mitä ilmeisimmin Melbournen karkurilistan tiedot on otettu tästä.

Jäin vielä katsomaan Sippolin käsialaa. Yleiskuva on siisti joihinkin muihin merimiehiin verrattuna. A on poikkeuksellisen tyylitelty, mutta sukunimen p-kirjaimissa on erikoinen ylänousu.

Yksi tärkeä tieto listasta puuttuu. Siinäkään ei kerrota millä laivalla Sippol on ollut aiemmin. Lokerossa on yhtäläisyysmerkki, joka viittaa englantilaisen John Wilsonin kohtaan ”fgn” – lyhenne sanasta ”foreign” eli ulkomainen.

Saksakin oli kiinnostava haara, koska Sippol nousi Australian laivaan Hampurista ja murhan aikaisessa lehtiuutisessa oli huhutasoisena tietona mainittu, että August Sippol oli saanut kirjeitä siskoltaan Saksasta.

Netissä olevista Hampurin sukututkimuslistauksista ei löytynyt ainoatakaan Sippolia – tietysti naisen nimi on saattanut avioliiton myötä muuttua. Tai sisko on asunut muualla Saksassa.

Tie näytti katkeavan. Eikä vain näyttänyt.

Kotimaan arkistot

Yritin etsiä vielä netissä olevista suomalaisista kirkonkirjoista August tai Aukusti Sippolia tai Sippolaa, joka olisi syntynyt 1876 tai 1877. Kauhavan kirkonkirjoista löytyi yksi. Ikäkin täsmäsi, mutta tämä oli kuollut Suomessa.

Sippol-nimellä ei tullut osumia kansallisarkiston lehtiarkistostakaan. Tisler-Sippolan hirttämisestä ei aikanaan kerrottu mitään suomalaisissa lehdissä, vaikka monen muun matkalla kuolleen merimiehen kohtalosta kerrottiin.

Olisiko Sippol voinut paeta jotain ja vaihtaa nimensä laivaan astuessaan? Sillä tavalla hän toimi karattuaan laivasta Australiassa.

Nettihakujen määrä nousi satoihin., mutta oikeaa miestä ei löytynyt. Hauissa tuli vielä vastaan tutkimus Venäjän Australian Melbournen konsulina toimineen de Passekin kirjeenvaihdosta. Juuri hän seurasi paikan päällä Tislerin oikeudenkäyntiä.

Entä jos Passek olisi raportoinut jotain Tisler-Sippolista kotimaahansa?

Australialainen professori Kevin Windle vastasi sähköpostiin ja kertoi välittäneensä viestini pietarilaiselle professori Alexander Massoville. Passekin arkistosta ei Tisler-Sippolin tapausta löydy.

Sukuforum

Viimeisenä keinona pyydän apua netin Sukuforumilta. Jos siellä osattaisiin auttaa. Ei osata. Varteenotettavaa pohdiskelua kyllä. Eräs miettii, että Sippol saattoi olla virolainen tai muu Venäjän suomalainen, esimerkiksi inkeriläinen. Virolaisuuteen viittaisi nimi, luterilaisuus ja Venäjän konsulikin sopisi.

Toisaalta sitten Australian lehdet nimenomaan kirjoittivat jo tuoreeltaan suomalaisesta ja Suomesta. Oliko tämä vain väärinkäsitys? Mahdollista sekin. Tämä alla oleva juttu on kirjoitettu joulukuussa 1902.

Mutta. Tarinan loppu jää auki kuten jo alussa varoitin. Harmittaa.

Kysymyksiä

Mietin pitkään kirjoitanko edes tätä tarinaa, mutta toisaalta matka historiaan oli kiinnostava. Voihan käydä niinkin, että joku lukijoista tunnistaa tapauksen ja tietää siitä enemmän.

Keinoja jäi varmasti käyttämättä. Osa voi johtua siitä, että en ole tässä sukututkimuksessa ammattilainen, enkä varsinaisesti edes harrastelija. Jossain vaiheessa piti osata luovuttaa, etenkin kun muut työt painoivat päälle.

Mutta oliko Sippol suomalainen? Tähän ei voi vastata varmasti kyllä tai ei.

Se jäi mietityttämään miksi Sippol ilmoitti Hampurissa englantilaiseen Mylomeneen pestautuessaan olevansa ruotsalainen.

Mahdollisuuksia on useita.

Ensimmäinen on tietysti se, että laivan kirjuri teki virheen merkatessaan Sippolin kotimaaksi Ruotsin ja kotikaupungiksi Tukholman.

Toinen on se, että Sippol oli ns. venäjänsuomalainen – suomalainen, virolainen, inkeriläinen tms - ja vain häivytti taustaansa esiintymällä ruotsalaisena. Venäjän ja Britannian välit olivat 1800-luvulla ajoittain myrskyisät – olisiko venäläistausta estänyt pestin brittilaivaan?

Kansalaisuuden ohella sukunimikin saattoi muuttua.

Kolmas vaihtoehto on se, että Sippol oli oikeasti ruotsalainen. Nimi ja kansalaisuus vaihtuivat vasta Melbournen laivakarkauksen jälkeen. Mutta en ymmärrä miksi hän olisi halunnut esiintyä venäjänsuomalaisena?

Nyt mennään jo epätodennäköisempään suuntaan, mutta neljäs mahdollisuus on se, että Sippol oli saksalainen ja pakeni jotain esiintymällä pohjoismaisena. Muutamissa tuoreissa lehtijutuissa heti murhan jälkeen oli nimenomaan kiistettiin sellainen tieto, että Tisler oli saksalainen tai sveitsiläinen.

Mutta entä jos tämä olikin oikea tietoa? Tätä voisi tukea se, että Tisler – työtoveri oli maininnut Tislerin osaamista useista kielistä – oli mahdollisesti puhunut saksaa. Saksankieli voisi selittää myös sen miksi Sippol-Tisler hakeutui Dandenongin saksalaissiirtolaisten alueelle.

Mutta jälleen voi kysyä miksi saksalainen mies olisi kuolemantuomion saaneena edelleen esiintynyt venäjänsuomalaisena.

No, tätä spekulointia voisi jatkaa loputtomiin. Vastaus ei nykytiedoin selviä.

Tässä jäädään Sippol-Tislerin itsensä ilmoittamien tietojen varaan. ”Russian Finn” oli Tislerin itsensä kertoma tieto.

Melbournen rikospoliisin oli mahdoton tarkistaa tietoa venäjänsuomalaisuudesta. Australialaisesta aineistosta ei löydy mitään mainintaa Tisler-Sippolin passista tai muista asiakirjoista. Miksi hän olisi sellaista kantanut mukanaan, kun oli vaihtanut nimensä?

Syntymävuodeksikin mainitaan eri papereissa sekä 1876 ja 1877.

Ja olisiko Sippol nimi jäänyt kokonaan pimentoon kokonaan, jos se olisi tullut siskon lähettämien kirjeiden myötä tietoon? Tai ehkä Sippol on yhtä keksitty nimi kuin Tisler?

Kysymykset jäävät auki. Ikävä kyllä.

Tiedätkö jotain tapauksesta? Laita viesti Jarkko Sipilälle: jarkko.sipila@mtv.fi

Lisää aiheesta

    Uusimmat

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.

    Olemme päivittäneet MTV Oy:n tietosuojakäytännön. Päivityksen yhteydessä Mediahub Oy:n tietosuojakäytäntö on yhdistetty osaksi MTV:n tietosuojakäytäntöjä. Lue lisätietoja tästä.

    Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme vaihtamaan tuettuun selaimeen. Lisätietoja