Kabulissa työskennelleen virkamiehen mukaan sieppauksiin syyllistyvien saaminen kiinni ei ole kovin todennäköistä.
Afganistanin turvallisuustilanne on heikentynyt viime vuosina, ja erityisen selvästi näin on käynyt tämän vuoden aikana, sanoo maassa vuosia työskennellyt johtava siviilikriisinhallinnan asiantuntija Pia Stjernvall ulkoministeriöstä.
Hänen mukaansa talebanien ohella myös äärijärjestö Isis on vahvistanut asemiaan samalla kun järjestäytyneet rikollisryhmät toimivat myös aktiivisesti.
Torstaina kerrottiin Kabulissa siepatun suomalaisnaisen vapautuneen yli kolme kuukauden panttivankeuden jälkeen. Hän työskenteli ruotsalaiselle Operation Mercy -avustusjärjestölle.
Sieppauksissa sekoittuvat puhtaan rikolliset ja osin poliittisen motiivit.
– Kabulissa siepataan tosi paljon liikemiehiä ja heidän lapsiaan. He ovat yleensä afgaaneja ja silloin ihan selvästi syy on suuremmaksi osaksi rahallinen. Toisaalta rikollisjengit sieppaavat myös toistensa jäseniä, Stjernvall kertoo.
Stjernvall työskenteli vuosina 2010–2016 Afganistanissa eri tehtävissä, muun muassa päällikkönä Euroopan unionin poliisikomissio Eupolissa. Hänen mukaansa sieppaukset maassa ovat lisääntyneet, mutta ne kohdistuvat paikallista väestöä vähemmän ulkomaalaisiin, joita usein suojelevat hyvät turvatoimet.
– Ihan selkeästi nyt on menty tällaisiin pehmeämpiin kohteisiin kuten kansalaisjärjestöihin, Stjernvall sanoo.
Hän ei suhtaudu kovin toiveikkaasti sieppauksiin syyllistyneiden saamiseen kiinni. Afganistanin poliisilla on periaatteessa tietotaitoa ja mahdollisuuksia sieppausten tutkintaan, mutta panostukset eivät välttämättä suuntaudu siihen suuntaan.
– Poliisit pääasiassa taistelevat armeijan rinnalla, eivätkä niinkään keskity poliisitehtäviin, Stjernvall kertoo.
SPR:n Löövi: Julkisuus tärkein turvatoimi
Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun päällikön Kalle Löövin mukaan sotatoimialueilla tulee aina eteen tilanteita, joissa joltain osapuolelta ei saada riittäviä takeita toiminnan jatkamiseksi. Usein on kuitenkin kyse ajallisesti ja alueellisesti rajoitetusta ongelmasta.
Afganistan on esimerkki konfliktialueesta, jossa rikollisesti järjestäytyneet ryhmät tekevät turvallisuustilanteesta monimutkaisemman.
– Niillä ei ole semmoista intressiä kunnioittaa humanitaarisen työn tekijöitä, se ei sovi heidän toimintaansa, Löövi sanoo.
Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun tärkein turvatoimi on Löövin mukaan mahdollisimman julkinen toiminta.
– Se on Afganistanissakin kaiken a ja o, että osapuolet tietävät, missä me olemme ja mitä me teemme -- me eroamme siinä monista organisaatioista, jotka menevät tiettyihin paikkoihin uskonnollisin tai poliittisin perustein, ja heille myydään paikallisesti jotain turvallisuutta, Löövi sanoo.