Saara Turunen: Rakkaudenhirviö (Tammi 2015)
Ankea lapsuus jossakin perifeerisessä Itä-Suomessa, jossa uskonto on läsnä ja äiti toivoo koko ajan tyttärestään "ihan tavallista ihmistä". Tässä peruspuitteet Rakkaudenhirviö-esikoisteokselle.
Kirja on kehityskertomus nuoruutensa pienissä maalaispiireissä eläneestä tytöstä, joka lähtee yläasteen jälkeen etsimään itseään taidelukioon Helsinkiin. Lukion jälkeen matka jatkuu teatterikorkeakouluun, jossa itsensä ulkopuoliseksi ja jollakin tavalla maailmasta irralliseksi tunteva nuori nainen opiskelee käsikirjoittamista. Välillä matkustellaan, etsitään rakkautta ja välillä tehdään hanttihommia.
Tämän kirjan parasta antia on lapsuuden kuvaus, sillä kirjailija on pystynyt toistamaan lapsuuden ankeahkot tunnelmat ja tuokiokuvat hyvin realistisesti ja ikään kuin lapsi puhuisi nuo tarinat kirjan sivuille. Näkökulma on siis selvästi lapsen ja siksi se on niin aidon tuntuinen. Henkistä pääosaa esittää äiti, joka on aina tyttärensä ajatusten taustalla, äiti on tässä kirjassa eräänlainen yliminä. Äiti toivoo tyttärestään ihan tavallista ihmistä, jotta joku mies joskus huolisi hänet. Ammatinkin on hyvä olla joku ihan tavallinen, esimerkiksi siivooja.
Kirja on mitä mainioin kuvaus ihmisestä, joka ei halua tai ei jostain syystä pääse sujahtamaan suoraan johonkin vanhempien tai yhteiskunnan odottamaan muottiin. Paljon on pohdintaa siitä, miten pitäisi elää ja minkälainen pitäisi olla. Mukana on toki murrosikään liittyvää pohdiskelua, joka päähenkilöllä näyttää jatkuvan nuoreen aikuisuuteen saakka. Päähenkilön ulkomuotokin vaihtelee murrosiän tyyliin kuvainnollisesti lehmästä prinsessaksi aina sen mukaan, kuinka hyvä itsetunto kulloinkin on.
Lapsuus muovaa meitä monin tavoin. Päähenkilöä on muovannut uskonnollisuus, vaatimattomuuden vaatimus sekä siivoaminen. Siivoaminen on metafora kunnollisuudelle ja järjestykselle, jota päähenkilö kaipaa elämäänsä. Jos oma pää on eräällä tavalla sekaisin, voi maanisella siivoamisella tuoda edes jotain järjestystä elämään. Sitä paitsi äidinkin mielestä on hyvä, että on siistiä. Ehkä siivot ihmiset pääsevät jopa taivaaseen.