Kiinnostus reserviläistoimintaan on kasvanut ja moni aktiivi kaipaa toimintaa ja nykyistä haasteellisempia tehtäviä.
Kertausharjoitusten harventumista yritetään paikata vapaaehtoistoiminnalla. Esimerkiksi Reserviläisurheiluliiton Talvijotokselle oli tulijoita enemmän kuin voitiin ottaa mukaan. Matkalle lähti lopulta noin 100 jotostelijaa 27 eri partiossa. Mukana oli myös naisia.
Kaikkiin tapahtumiin, jotka nykyisin vähänkin haiskahtavat maanpuolustukselta, on nyt kova tunku.
– Meillä ei ole Itä-Suomessa enää omaa varuskuntaa ja siksi tätä on tehtävä vapaaehtoispohjalta. On otettava vastuu ja se näkyy, luonnehtii kiinnostusta Paloaukean Talvijotos 2016 -tapahtuman jotosjohtaja, reservin kapteeni Jussi Hirvonen.
Mäntsälästä Talvijotokselle tullut Harri Pasanen on ollut mukana lähes kymmenkunta kertaa. Kolmen miehen partio on ottanut nimekseen Ruutiukot.
– Kertausharjoituskutsuja ei järin tiuhaan tipu. Jos haluaa aktiivisesti osallistua, niin nämä on käytännössä ne mahollisuudet, Pasanen pohti.
Hirvonen toivoo, että kertausharjoituksia olisi enemmän. Tai ainakin tarvittaisiin muita kykyä ja kuntoa vaalivia reserviläisharjoituksia.
Onko reserviläisillä tekemisen pula?
– Kyllä se vähän näin on, että enemmän kaivataan haasteita ja tekemisen paikkoja, Hirvonen linjaa.
Monipuolisempaa kuin kertauksissa
Liperin Talvijotoksella hiihdetään kahtena päivänä noin 40 kilometriä. Sen lisäksi sotilaallisia taitoja mitataan 20 rastilla.
Tehtävinä oli esimerkiksi telamiinan asennus, ilmavalvontaselosteen tekeminen, ensiavun antaminen, tulenjohtotehtävä ja tulenteko talvisessa metsässä.
– Ammuntarasteilla käytössä on pienoiskivääri ja ekoase, Hirvonen kertoo.
Paloaukean Talvijotoksella reserviläiset mittailivat maanpuolustustaitojaan Tuntemattoman sotilaan maisemissa. Kirjasta kysyttiin yhdellä rastilla.
Kuudennella rastilla tehtävänä oli rynnäkkökiväärin ja sotilaspistoolin kokoaminen.
– Jousen paikka oli vähän löyteissä. Sitä niin harvoin pistooleita siviileinä käsittelee, että se on haastava, konkari Pasanenkin myönsi.
Tehtävärastien välit hiihdettiin reipasta vauhtia sotilassuksilla ja samalla suunnistettiin. Markku Malinen oli mukana ensimmäistä kertaa.
– Ei muuta tavoitetta kuin jaksas loppuun asti, Malinen summasi alkumatkassa.
Heikot jäät vaikea rasti
Partionjohtajana jotoksella toiminut Markku Kyytsönen arvostaa eniten reserviläisten yhdessöoloa.
– Tietysti täällä opitaan myös maanpuolustustaitoja, Kyytsönen huomautti.
Yhdellä rastilla mitattiin heikkojen jäiden ylitystä. Monelle partiollle tuli miinuspisteitä. Parannettavaa jäi myös Tampereen Korkeakoulujen reserviupseereille.
– Painavin olisi pitänyt laittaa ensimmäisenä jäälle ja vähintään 10 metriä pitäisi olla partion jäsenten väli köydessä. Reppu pitäisi olla vain toisella olkapäällä, listasi toimitsija, luutnantti Antti Heinonen tamperelaisten suoritusta.
Tärkeätä olisi ollut avata myös suksien siteet ylityksen ajaksi. Jos jää pettää partion alla, suksia on avannossa hankala avata reppu selässä.
Saksalaiset yllättivät
Liperin harjoitukseen tuli neljä partioita myös Saksasta ja yksi Norjasta. Saksalaiskadetit päättivät juosta koko matkan lumikengillä, vaikka järjestäjät tarjosivat mieluummin suksia.
– Odotuksista huolimatta heidän matkanteko oli joutuisaa. Saksalaispartio oli huippukova ja sijoittui kilpailussa viidenneksi, kertoi kilpailun tiedottaja, ylikersantti Marko Halonen sunnuntaina illansuussa.
Norjalaispartio sijoittui seitsemänneksi. Talvijotoksen voiton veivät Tampereen Korkeakoulujen reservinupseerit. Heikot jäät eivät lopulta koituneet heidän kohtaloksi.