Mainos

Reppu, rinkka, kantokehys, tuohikontti – aina on jollakin kannettu: Pikakurssi historiaan ja siihen, millainen on paras reppu

1:43

Retkeily on nykyään suosittua. Metsähallituksen Luonto- ja eräpalvelujen mukaan kansallispuistoissa ja retkeilyalueilla käytiin vuonna 2015 2 900 000 kertaa. Tänä vuonna avattu Hossan kansallispuisto on omiaan kasvattamaan tätä lukemaa.

Retkeilijä tarvitsee muutamia perusvälineitä, joista on vaikea nimetä tärkeintä. Ehkä tärkein on kengät, joita ilman ei pääse minnekään tai ehkä sittenkin reppu, jota ilman ei kannata lähteä edes hyvillä kengillä.

Repun lyhyt historia

Reppu on kaikille suomalaisille tuttu joko omasta kokemuspiiristä tai ainakin  vanhoista elokuvista. Tukkilaiselokuvissa reppuja on vilisemällä, ja ovatpa reput löytäneet tiensä laulujen sanoituksiinkin. Silti perinteisen repun historia on lyhyehkö.

– Reppu alkoi yleistyä laajempaan käyttöön sotien jälkeen, kun miesten piti saada mukaansa päivän ruuat ja muut tarvikkeet metsätyömaille, kertoo intendentti Jukka Peltonen Suomen Metsästysmuseosta.

Toki suomalaiset ovat kantaneet selässään tavaraa maailman sivu, mutta aiemmin kantamiseen käytettiin tuohikonttia, kantokehikkoa tai laukkua.

– Ja pidemmille eräretkille tavarat pakattiin joko veneeseen tai vedettiin ahkiolla, sanoo Peltonen.

Nykyiseen muotoonsa rinkka alkoi kehittyä vasta, kun retkeilyharrastus alkoi.

Armeija on suurkuluttaja

Rinkkojen ja reppujen suurkuluttaja on armeija. Siellä on käytössä kolme erilaista reppua tai rinkkaa sekä liivi, joka myös luetaan kantolaitteeksi lukuisine taskuineen.

– Käytössä on monenlaisia reppuja ja rinkkoja, koska käyttötarkoituksiakin on monia, kertoo ylikersantti Eemi Karhu Rannikkoprikaatista.

Liivin mukana kulkevat varusteet ovat tärkeimpiä eli taskuissa on puukko, tulentekovälineet ja muut vastaavat selviytymisen kannalta välttämättömät tarvikkeet. Pienimpään reppuun taas pakataan kullakin tehtävällä tarvittavat tavarat. Valtavan kokoinen 80 litran reppu taas on tarkoitettu varusteiden siirtämiseen kulkuneuvosta leiriin, eikä se selässä ole tarkoituskaan kulkea pidempiä matkoja.

Erittäin hyvä kannettava on rannikkojääkärien selässä kulkeva suuri rinkka, jonka kanssa tehdään pitkiäkin maastoharjoituksia.

– Täyteen pakattuna se painaa noin 40 kiloa, kertoo ylikersantti Karhu.

Reppujen ja rinkkojen vöiden ja hihnojen säätämiseen pitää nähdä hieman vaivaa.

– Joitakin päiviä kun kulkee, niin vähitellen oppii parhaat säädöt. Silloin paino jakautuu oikein hartioiden ja lantion kesken, eikä selkään kohdistu turhaa rasitusta, sanoo Karhu.

Armeijasta saadut vinkit pätevät myös siviilissä.

Hyvä reppu, kiva reissu

Retkeilijöille on tarjolla loputtomalta tuntuva valikoima reppuja ja rinkkoja. Parhaimmillaan rinkka istuu kantajansa selkään kuin hansikas käteen. Siksi itselleen sopivan rinkan valintaan on syytä käyttää hieman aikaa ja vaivaa.

Ratkaiseva on selän pituus. Kun rinkka on oikean mittainen suhteessa käyttäjänsä selkään, hihnojen oikeat säädöt on kohtuullisen helppo löytää. Oikean mitoituksen löytämiseen on olemassa jopa älypuhelinsovellus. Kannattaa hyödyntää myös retkeilytarvikkeisiin erikoistuneiden kauppojen myyjien tieto-taitoa.

Rinkoissa on paljon erilaisia lenkkejä, lukkoja, hihnoja ja säätöjä, joiden kanssa aloittelija tuskastuu, mutta on luultavaa, että niillä kaikilla on järkevä käyttötarkoitus. Esimerkiksi kalastusvälineitä mukanaan kantaville on olemassa rinkkoja, joissa kalastusharrastus on huomioitu.

Lopulta, kun oikea rinkka on löytynyt, ja kun se on oikein pakattu ja säädetty, vaeltaminen voi alkaa, ja reissusta on lupa odottaa onnistunutta.

Mainos

Lisää aiheesta

    Suosituimmat videot

    Mainos

    Uusimmat

    Mainos
    Mainos
    Mainos
     

    Käytämme evästeitä parantaaksemme käyttökokemusta. Jatkamalla hyväksyt niiden käytön. Tutustu tietosuojakäytäntöömme.